Kirja-arvostelu ja urakan palvonta: George R. R. Martin ja "Game of Thrones"

Myönnän että syyllistyin otsikossa tahalliseen asiavirheeseen, mutta se johtuu siitä, että toivon suuremman ihmismäärän lukevan postin, jonka otsikossa on Game of Thrones, kuin jos siinä lukisi A Song of Ice and Fire, joka on kyseisen kirjasarjan nimi. TV-sarjan ja kirjasarjan ensimmäisen osan nimi on Game of Thrones.

Olen aiemmin arvostellut tuon mainitun ensimmäisen osan, jonka nimi on Game of Thrones (no niin, tämä menee jo Google-osumien kalasteluksi, mutta kirjoitetaan nyt vielä kerran Game of Thrones). Ja ohos, nyt huomaan, että ensimmäisen osan arvostelusta on kulunut VUOSI. Tuolloin arvelin optimistisesti, että neljän ensimmäisen osan lukemiseen "menee koko kesä". No, nyt olen neljännessä osassa, mutta vuosi on 2012, ei 2011. Olen lukenut aika lailla muuta A Song of Ice and Fire -osien välissä, kun on vain ollut kaikkea jonossa, mutta taannoisella aurinkolomalla luin kolmannen osan loppuun, ja päätin siitä syystä jälleen tarttua hehkutuskynään - näiden kirjojen hehkutus on aiheellista vähintäänkin vuoden välein.



George R. R. Martinin luoma maailma on vain niin käsittämättömän laaja, yksityiskohtainen ja uskottava, että pitää ällistellä miehen kärsivällisyyttä näiden kirjojen kirjoittamisessa. Haluaisin nähdä hänen taustamateriaalinsa, joka pitää kaikki suvut ja ritarit järjestyksessä. Kolmannen osan loppupuoliskoa tankatessani koin valtavia suuruuden ja pienuuden tunteita. Saattoi ehkä johtua siitä, että olin Kroatiassa hotellin parvekkeella aavistuksen punaviineissä pukeutuneena boksereihin keskellä yötä. Tähtitaivas ja George R. R. Martinin valtava urakka.

Martin osaa myös pistää tarinaan vauhtia. Kolmannessa kirjassa (A Storm of Swords) porukkaa kuolee, uusia sivujuonia kehittyy, mutta isot tarinalinjat tiivistyvät myös. Westerosin mantereella on helvetisti ihmisiä, jotka haluavat istua Iron Thronella tai hengata sen läheisyydessä. Paha ei olekaan aina paha, hyvä tekee virheitä. Ikuiset draaman ainekset ovat kasassa. Jäisen muurin takaa puskee jäätyneitä kuolleita, halvaantunut poika etsii kolmisilmäistä korppia, maanpaossa elävä kuningatar synnyttää kolme lohikäärmettä ja niin edelleen.



En oikein osaa päättää miten haluan tämän ilmaista: Voisin luetella lukemattomia henkilöitä joista PITKIEN kirjojen mittaan on tullut niin aidon tuntuisia kuin fantasia-genressä ja mielikuvitusmaailmassa voi kuvitella. Kirjojen massiivinen pituus mahdollistaa myös uppoutumisen niiden maailmaan mahtavalla tavalla. SILTIKÄÄN näitä ei voi verrata mihinkään moniosaiseen roskafantasiaan jota olen elämäni varrella tankannut aivan liikaa.

Näin Kroatiassa kun keski-ikäinen nainen luki uima-altaalla neljättä osaa A Feast for Crows. Tämä on kirjasarja kaikille. Ainoastaan Tolkienin työ järjettömyydessään pääsee näiden yli.



Telkkusarjaa en ole vieläkään katsonut, mutta se lienee turhaa - VAIKKA se varmasti on helvetin laadukas sarja. Ei tällaisen maailman kuvittaminen liikkuiksi kuviksi ole tarpeellista - jos ei sexikohtausten vuoksi. VIIITSIVITSI.

Miksi fantasiakirjoissa muuten on niin paljon seksikohtauksia? En kykene keksimään mitään muuta syytä kuin sen, että ilmeisin kohderyhmä, teinipojat, innostuvat lukemaan eteenpäin. Tosin näiden kirjojen kohdalla kohderyhmä ei todellakaan rajoitu teinipoikiin kuten mainitsin.

Pitkä kirjoitus, mutta se pointti: LUKEKAA NYT IHMEESSÄ NÄMÄ KIRJAT. Minulla vielä puolitoista jäljellä. Luen urakan välillä jotain muuta, ihan vain pitkittääkseni tätä nautintoa.

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

3 Responses to Kirja-arvostelu ja urakan palvonta: George R. R. Martin ja "Game of Thrones"

  1. Ja niiden puolentoista jälkeen sulla on luvassa piinallista odotusta ja ehkä vähän rukoilua, ettei kirjailijalle käy mitään karmaisevaa ja sarja jää kesken.

  2. Jussi says:

    Jep, kirjoitin siinä vuoden takaisessa arviossakin, että yleisesti pelätään ukon kupsahtavan ennen kuin saa kirjat valmiiksi. Ja sen jälkeen perikunta ja kustannustoimittajien armeija koostaa suuren porun saattelemana kirjat valmiiksi.

  3. Artsi says:

    Itse luin kesällä kolmannen osan läpi joka oli jo olemukseltaan kovakantisena pelottavan yli 900 sivun kokoinen. Mutta olen pitänyt sarjasta so far. Ei kääpiöitä, tai ärsyttäviä haltioita ja ne maagitkin on onneksi pois sivuilta eli jaksaa lukea.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...