Archive for joulukuuta 2019

Lukuvinkki: David Mitchell - Cloud Atlas (Pilvikartasto)

Kun on aiemmin nähnyt osan Pilvikartasto-elokuvasta, ei tulisi mieleenkään tarttua romaaniversioon elleivät Amazon ja aikalaiset sitä niin ankarasti suosittelisi. Elokuva kaatui mahdottomuuteensa, mutta tämä kirja onneksi ei, vaikka lähellä käydäänkin.



Cloud Atlasin lukemisessa kesti todella pitkään. Elin elämäni kiireisintä työsyksyä, eikä iltaisin ollut energiaa pulahtaa pitkiksi ajoiksi kuudesta tarinasta muodostuvaan kudelmaan. Varsinkin kirjan keskimmäinen ja ehkä avaavin tarina tulevaisuuden Havaijin "Big Islandilta" vei paljon aikaa – johtuen lähinnä Mitchellin käyttämästä kielestä kyseisessä osassa tarinaa. Hän on kuvitellut kertojahahmolle paremman ilmaisun puutteessa tulevaisuuden etelävaltioiden murteen. Aluksi valtavan hankalalukuinen murre, mutta pikku hiljaa ilmaisusta sai otteen. Mitchell kertoo muutenkin jokaisen eri tarinan kunkin kertojahahmon kielellä ja erikoissanastolla erittäin taitavasti.

Koska kirjan lukeminen venyi puolentoista kuukauden mittaiseksi projektiksi, kaikki kirjan sisäkkäiset viittaukset eivät välttämättä auenneet minulle. Luotan kuitenkin siihen, että "pilvikartasto" muodostuu muustakin kuin sisäisten viittauksien bongaamisesta. Että kaikissa tarinoissa on joku satunnaisuuden elementti, tai ulkoapäin ohjaavien voimien armoton käsi, joka ei välitä yksittäisten ihmisten selityksistä. Tai että universumi ja ihmiskunta on niin monimutkainen KUDELMA, että kaikki selitykset ovat vain huteria konstruktioita todellisuudesta, joka ei ole valmis taipumaan selityksiksi ja loogisiksi syiden ja seurausten ketjuiksi. Tai sitten päinvastoin, kaikki liittyy kaikkeen, mutta niin monimutkaisella tavalla ettei sitä voi kääntää järjeksi.

"I watched clouds awobbly from the floor o’ that kayak. Souls cross ages like clouds cross skies, an’ tho’ a cloud’s shape nor hue nor size don’t stay the same, it’s still a cloud an’ so is a soul. Who can say where the cloud’s blowed from or who the soul’ll be ’morrow? Only Sonmi the east an’ the west an’ the compass an’ the atlas, yay, only the atlas o’ clouds."

En lopulta tiedä kumpi on tämän kirjan kohdalla totta, mutta en joka tapauksessa jaksanut ihan jokaista vastaantulevaa nimeä tarkistaa, että esiintyikös tämä nyt siellä 1800-luvun kauppalaivalla ja nyt taas täällä tulevaisuuden Koreassa. Toki jotkut ristikkäisyydet olivat ihan selviä, kuten tiedemies Rufus Sixsmith ja hänen nuoruuden säveltäjä-miesystävänsä kirjeet tai tulevaisuuden Korean esiasteen näkyminen Big Island -yhteiskuntaan saapuvina muukalaisina.

Ehkä enemmän kuin mitään muuta tämä kirja herätti kiinnostuksen Mitchellin muita romaaneja kohtaan. Kynässä on selkeästi taituruutta, mutta näin tapahtumavetoisen rypistyksen jälkeen haluaisin lukea jotain aihekeskeisempää. Tapahtumia ripoteltuna aiheen päälle. Elämää. Black Swan Greeniä minulle taidettiin suositella jos nyt muistan oikein.

Lukuvuosi (heh) alkaa käydä kohti loppuaan myös. Kahdesta lukemastani kirjasta (Nikolai Gogol - Kuolleet sielut ja Riku Talvitie - Viimeinen lähetys) en ole saanut aikaiseksi blogimerkintää, mutta muut löytyvät KIRJAT-tunnisteen alta täältä blogista. Jonkin verran kirjoja on myös kesken – ainakin Miki Liukkosen uusin, luen sen kyllä vielä.


Posted in , , , , | Leave a comment

Vuoden 2019 parhaat kotimaiset albumit

Pitkästä aikaa musalistailua! Tämä sama listaus on käyty läpi myös Access All Areas -podcastin uusimmassa jaksossa, joten jos haluaa mielummin audiona niin jostain puolen tunnin kohdalta kannattaa aloittaa.

Kuten aina, tämä listaus olisi erilainen riippuen siitä minä päivänä sen teen. Tämän viikon totuus on nyt tämä. Olen kelpuuttanut listalle mukaan vain albumeja, mutta jos listaisin ep:itä niin Yeboyahin ja Lauri Haavin ep:t olisivat ehdottomasti mukana. Listan ulkopuolellekin jäi hienoja levyjä, mm. Eetu ja Abreu hyvin niukasti, mutta se on positiivinen ongelma: Maassamme julkaistaan paljon hienoa musiikkia.

Lista käydään läpi käänteisessä järjestyksessä. Kaikkia näitä voi kuunnella Spotifysta, suurin osa löytyy myös vinyylinä levykaupoista.

10. Vesterinen Yhtyeineen - Faaraoiden aika

Hitaasti mutta varmasti parantaa tämä yhtye juoksuaan. Striimiystävällisten kokeilujen jälkeen on palattu perusasioihin eli hienoihin koskettaviin tarinoihin ja tyylikkääseen moderniin suomirockiin. Vahva suositus.

9. Samuli Putro - Pieniä rukouksia

Tarinoista puheen ollen. Putron levyt ovat aina vähintään mielenkiintoisia, mutta tälle vähäeleiselle tutkielmalle on osunut myös monta loistavaa biisiä.

8. Pimeys - Delta

Odotukset tätä levyä kohtaan olivat korkeammalla kuin mitä saatiin. Pahimmillaan tämä on jotain Funkykarkureiden tyylistä suomifunkia, mutta parhaimmillaan Pimeys luo nahkansa todella vakuuttavasti. Ei kuitenkaan pärjää kahdelle edelliselle Pimeys-levylle. Uudistuminen ei ole helppoa.

7. Maustetytöt - Kaikki tiet vievät Peltolaan

Tämä oli aiemmin alempana listaa ja yhdessä vaiheessa kokonaan ulkona. Levyn soundillinen ja sanoituksellinen konsepti nimittäin alkaa jossain määrin toistaa itseään. Mutta sitten tulee taas kuuntelukertoja kun on pakko myöntää, että sävellyksinä tässä on monta vahvaa näytettä debytoivalta yhtyeeltä. Tarttuvaa suomipoppia. 

6. Juha Tapio - Pieniä taikoja

Vähäeleinen kokeilu, hassusti jo nimelläänkin Putron albumin sisarteos. Ei korkeuteen kurkottavia Tapio-anthemeja, vaan laulaja-laulunkirjoittajuutta, herkkää pohdiskelua ja mm. Tiina Vainikaisen kanssa kirjoitettu mestarillinen Päiväni ilman sinua ja hienosti kasvava Dam Da Da Dam. Kestää valtavasti kuuntelua.

5. Chisu - Momentum 123

Alkuun nikottelin tämän pop-allergisuudelle, eikä biisimateriaalista kovinkaan moni yllä Chisu-listan kärkeen, mutta kokonaisuutena ja varsinkin huolellisessa kotikuuntelussa suureksi kasvava teos. Keikka Oulun Suomipop-festivaaleilla on myöskin hienoimpia tänä vuonna näkemiäni keikkoja, mikä laajensi näkökulmaa levyä kohti. 

4. Viitasen Piia - Meidän jälkeemme hiljaisuus

Laulaja-lauluntekijän ympärille kasatun yhtyeen kurotus kohti suurempia äänimaisemia. Tarinat ja yhtyemusiikki lyövät hienolla tavalla kättä. Nimibiisin post rock -sävyt tai toisaalta Jos yhtä pyytää saisin -aloitusnumeron intiimi meno toimivat maalitolppina jonka väliin tämä hieno albumi asettuu.

3. Ellinoora - Vaaleanpunainen vallankumous

Vaikka singlejä on tipahdellut muutaman vuoden mitalla, onnistuu lopputulos olemaan nimenomaan kokonaisuus – pop-levy joka kertoo hienolla tavalla nuoren naisen elämästä räiskeineen, ollen samalla moniääninen ja tuotantoa myöden kunnianhimoinen taideteos.  

2. Pykäri - O

Olen aina digannut Pykärin Mikon tekemisistä, mutta tämä on ehkä mielenkiintoisin hänen kaikista levyistään. Reginan ja Shine 2009:n kohdalla on pyritty ehkä linjakkaampaan kokonaistaideteoksellisuuteen, mutta vähän yllättäen tämä rönsyilevän runsas indiepopin, hiphopin ja Mariah Careey -popin liitto loksahtaa upeasti yhteen. Hieno levy täynnä todella hienoja biisejä.

1. Olavi Uusivirta - Skorpioni

Olavin levyistä olen aina pitänyt, mutta jostain syystä mikään uudemmista ei ole noussut itselläni Minä olen hullun tai Preerian tasolle. Waterloo-sinkun tuotantokikkailu ehkä jopa ärsytti, mutta ilmestyessään albumi rupesi kolisemaan lujaa pienen alkunikottelun jälkeen. Upea slam-runo Miten mulla meni, sydäntäraastavan tosi Ehkä sun on pakko mennä tai tunnelmaltaan takinliepeeseen tarttuva Sudenkorento ovat tällä hetkellä huippukohtia, mutta tässä on kyse nimenomaan kokonaisesta levystä, joka on tähän vaiheeseen Olavin uraa todella kova näyttö. Rakastan. 


Leave a comment
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...