Lukuvinkki: Justin Cronin - City of Mirrors (Peilikaupunki), Passage-trilogian 3. osa

Oikeastaan luin tämän jo kuukausi sitten lomalla, mutten ole joutanut bloggaamaan tässä. Justin Croninin trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta olen kirjoittanut täällä ja täällä.



*** Lieviä spoilereita varsinkin kahdesta ensimmäisestä osasta, yllätyksiä ei pilata ***

Koska kakkososan lopussa Amy oli posahtanut ja Kaksitoista ilmeisesti siinä mukana, oli vähän epäselvää mihin suuntaan trilogian viimeinen osa tarinaa veisi. Sivuja on sen verran muhkeasti, että mistään loppulaskettelusta ei voinut olla kyse.

Eikä tietysti ollutkaan. En osaa päättää pitäisikö minun kertoa kirjan juonesta vai ei. Taidan olla kertomatta, jos vaikka joku innostuisi aloittamaan ensimmäisestä osasta tämän kirjoituksen perusteella.

Voin helposti toistaa kahden ensimmäisen osan kohdalla kertomani; en ole mikään trillerifani, mutta Cronin scifi-trillerissä on massiivista tarinaa ja yhteiskunnallista näkemystä sen verran, ettei lukijan tarvitse tyytyä pelkkään loppuratkaisun arvailuun.

Sanottava on, että tyyliltään tämä eroaa varsinkin ensimmäisestä osasta, jossa 12 koehenkilön koko USA:n levittämää vampyyritautia vasta rakennellaan. Henkilöitä esitellään, katastrofia rakennellaan, ja sitten räjäytetään koko paska. Siirrytään sata vuotta eteenpäin ja näytetään ahtaalle ajettu ihmiskunta viimeisissä pesäkkeissään. Toisessa osassa taistellaan ja huipennetaan taistelu.

Kolmas osa keskittyy herra Zeroon, ensimmäiseen tartunnan saneeseen. Hänen elämästään kertova osuus on kuin Jonathan Franzenin pienoisromaani, josta nautin paljon. Sen loputtua siirtyminen takaisin raunioituneeseen New Yorkiin tuntui karulta.

Tämän kirjan loppu tuntuu pidemmältä kuin Taru Sormusten Herran loppu. Joka on helvetin pitkä. Frodo ja Sam heittävät Sormuksen ja Klonkkensteinin Tuomiovuoreen, Sauron ja Mordor tuhoutuvat. Loppu? Ei suinkaan, vaan sitten palkitaan, muistellaan, vaelletaan, jälleennähdään, rakastutaan, mennään naimisiin ja niin edelleen. Lopulta ymmärrämme, että loppu on itse asiassa vasta se, kun Frodo ymmärtää ettei pysty enää elämään Keski-Maassa. Tavallisten kuolevaisten ilot ja surut eivät tavoita häntä, kun Sormus on syönyt hänen sielunsa tyhjiin. Järsinyt putipuhtaaksi.

City of Mirrorsin lopussa ei nähdä samanlaista oivallusta. Oikeastaan kirja muistuttaa lopulta hämmentävän paljon Neal Stephensonin nerokasta Sevenevesiä, joka sekin meinaa kompastua mittakaavaansa.

Nautin kyllä tästäkin kirjasta, mutta tarinan olisi mielestäni voinut huipentaa taisteluun ihan Hollywood-leffojen tapaan. Tässä kirjassa henkisten tasojen rakentelu jää hieman tyhjäksi, eikä loppujakson huipennus tunnu huipennukselta.

Tällä hetkellä luvussa ovat Jack Kerouacin On the Road ja Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni 6, joten näistä kuulette blogissa piakkoin. Palaan myös levyarvoihin jahka ehdin punnita mielipiteitäni.


Posted in , , , | Leave a comment

Lukuvinkki: Mark Manson - The Subtle Art of Not Giving a Fuck

Luin vaihteeksi non-fiktiota. Ei kuitenkaan historiaa tai muutakaan tiedettä, vaan ehtaa self help -kirjallisuutta. Harvemmin tällaiseen hankkeeseen ryhdyn, mutta ystäväni, joka on ansioitunut muiden asioiden ohessa self help -guruna, antoi tämän kirjan minulle lomalukemiseksi, joten annoin palaa.



Olen paasannut kaikille jotka jaksavat kuunnella, että saan hienosta romaanista enemmän elämänohjeita kuin sadastakaan self help -kirjasta, eikä Subtle Art of Not Giving a Fuck sinänsä tehnyt poikkeusta. KUITENKIN on sanottava, että se on virkistävän suorapuheinen ja järkeä tekevä, ja mikä tärkeintä, se tekee selkeän pesäeron tyhjään posiposi-ajatteluun.

Mark Manson on suosittu self help -bloggaaja, ja epäilenkin, että tämä kirja on jonkinlainen tiivistelmä hänen blogissa esittelemistään ajatuksista. Otsikko on räväkkä, mutta osin klikkiotsikoksi luettava, sillä Mansonin mukaan meidän on kyllä "annettava vittuja", mutta on tärkeää valita, mistä asioista välitämme. On siis tärkeää olla välittämättä asioista, jotka eivät edistä kehittymistämme ihmisinä.

Olen self help -kirjoja lukiessani huomannut (lähinnä Seth Godinia ja juoksukirjoja), että otsikon esittämä varsinainen ajatus ei yleensä kanna julkaisukelpoisen kirjan mittaa, joten mukaan täytyy ympätä muutakin. Niin tässäkin tapauksessa. Pääidea siitä, että on tärkeää pystyä valitsemaan mistä asioista kantaa murhetta, on hyvä, ja Mansonin ajatus etenee loogisesti (vaikkakin kirjan nimi voisi oikeasti olla "Subtle Art of Giving a Fuck About the Things That Matter). Kuitenkin päästäkseen 200 sivun mittaan Manson laajentaa ajatuksen jonkinlaiseksi elämänfilosofiansa yleisesitykseksi, joka pohjautuu hänen elämäntarinaansa ja bloginsa teksteihin. Ei voi olla palauttamatta mieliinne mahtavasta The Nixistä löytyvää lainausta "most biographies are just self help books in disguise", sillä juuri sitä Manson tekee. Onhan viesti aina vahvempi jos sen pohjustaa tarinan ja esimerkin kautta.

Toki muitakin esimerkkejä on käytetty, jopa varsin herkullisesti. Anekdootti Filippiinien viidakoihin unohtuneesta japanilaissotilaasta on usein kuultu, mutta "immortality projectista" kirjoittanut psykologi teki vaikutuksen sekä elämäntarinallaan että ajatuksillaan.

Jos nyt vielä yrittäisin tiivistää Mansonin ajatuksia, niin niissä on havaittavissa paljon samaa omieni kanssa. Ihmiset "nykymaailmassa" ovat liian herkkiä epämukavuuden tunteelle, mikä esiintyy yliherkkyytenä loukkaantumiselle muiden puolesta ja itseriittoisuuden tunteina. Negatiivisille tunteille on paikkansa, ne ovat jopa välttämättömiä tasapainoisen elämän saavuttamiseksi. Onnellisuus ei ole pysyvä tila, vaan muodostuu oikein valittujen vastoinkäymisten voittamisesta.

Jos siis olet kokenut "JUST NÄIN" -tunteita self help -kirjojen äärellä, uskallan luvata että tässä kirjassa on substanssia. Siitä huolimatta, että johtoajatus levähtää kokoelmaksi neuvoja tasapainoiseen elämään, Manson on huolellinen ja looginen ajattelija, jonka juoksutuksia seuraa mielellään.

Tämä blogikirjoitus syntyi turkkilaisen hotellin säkkipimeällä parvekkeella eräänä sunnuntai-iltana. Eväänä yksi jääkaappikylmä Tuborg ja asusteena lämpötilasta johtuen vain bokserit. 

Posted in , , | Leave a comment
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...