Matkakokemuksia Kuubasta

Kuuba! Havana!

Minulla oli mahdollisuus duunin offsiten varjolla päästä nopeasti tutustumaan Kuuban pääkaupunkiin. Kovin paljoa ei kalvosulkeisten jälkeen jäänyt aikaa, mutta iltabileet ja muutama reissu kaupungille (sekä tietysti pakollinen juoksulenkki) auttoivat kokonaiskuvan muodostamisessa.



Etukäteiskuvani kaupungista ja maasta oli hatara ja stereotypinen. Monet stereotypiat osoittautuivat kuitenkin nopean tarkastelun perusteella oikeaksi. Ohessa muutamia yllättäviä ja ei-niin-yllättäviä yksityiskohtia:

* Kyllä, vanhoja amerikanrautoja on varsinkin takseina paljon. Upeita. Hauska yksityiskohta on se, että suurimpaan osaan niistä on asennettu Toyotan dieselmoottori, koska alkuperäistä on joko mahdoton korjata tai se kuluttaa liikaa bensaa.


* Kyllä, maa on köyhä. Rakennukset ovat rapistuneita ja infra on vähän niin ja näin. Kärsivältä maa ei silti tunnu, vaikka paljon ihmisiä varmasti kärsii nälästä ja muusta puutteesta.

* Kyllä, musiikkia on kaikkialla. Katubändejä, ravintolabändejä, taiteilijoita yleensä. Ja kyllä, kaikki heistä soittavat Buena Vista Social Clubin Chan Chan -biisin.

* Kuubalaiset ovat ystävällisiä ja positiivisia ihmisiä, mutta palvelu on jäykkää ja halutonta. Liekö sitten sosialismin peruja, ketään kun ei tarvitse miellyttää, kaikki saavat saman. Toisaalta tipit ovat tärkeä tulonlähde. Mutta usein palvelu on hidasta ja välinpitämätöntä, ainakin niissä turrerafloissa ja -baareissa joissa itse kävin.

* Huonosta kunnostaan huolimatta varsinkin espanjalaisten perua olevat rakennukset ovat todella kauniita. Neuvosto-funkkistakin löytyy, ja sillekin on omat ihailijansa.

* Leimatulla paperilla on voimaa. Joka paikassa kerätään lappuselle tietoja, jotka joku tarkastaa ja joku toinen leimaa. Pidä laput tallessa. Tämä pätee ravintoloissa, klubeilla, hotellissa ja lentokentällä, ainakin.



* Kauppasaarron loppumisen jälkeen on vaarana, että maasta rakennetaan jenkkiläisten lomaresortti. Hotel Nacional De Cuba - jossa itse asuin - oli vielä toistaiseksi viehättävä 1930-luvun linnake, mutta jenkit ovat tulossa.

* Hemingwayn kantapaikka Floridita on aina täynnä turisteja. Jos haluaa hyvän daiquirin, kannattaa mennä ajoissa.

* Rommia on kaikkialla. Mojitot ja erityisesti daiquirit on helvetin hyvänmakuisia.


* Aitojen havanalaisten sikareiden tupakat kasvatetaan tietyssä maakunnassa Kuuban länsiosassa (en muista nimeä), ja kääritään Havannassa. Eli vähän sama meininki kuin shampanja ja konjakki, mutta eri.


* Havannaan on rakennettu kopiot Barcelonan La Rambla -kävelykadusta ja Washington DC:n Capitolista (eli onko se nyt senaatin rakennus jenkeissä vai mikä se on). Jälkimmäinen ilmeisesti ihan vittuilupohjalta.


* Suomen talviaikaan Kuubassa on kuivaa ja suht lämmintä (22-30c), Suomen kesällä sataa.

* Suosittelen kyllä matkakohteena, kunhan muistat että ruumaan tsekattujen matkatavaroiden saamisessa Havannan kentällä saattaa kestää 2-3 tuntia.

Blogi jatkaa tammikuun loppuun vähän hiljaisempaa eloaan, sillä parin tunnin päästä lähden Thaimaahan. Jutellaan sitten helmikuussa, kun tammikuun musavisa ilmestyy myöhässä. Ellei Thaimaassa sitten ole niin sateista että teen visan sieltä. Saapi nähdä.

Posted in , | Leave a comment

Leffa-arvio: Captain Fantastic

Koska olen aavistuksen jetlaginen ja väsynyt paska, en jaksa vielä purkaa Kuuban-matkaani blogipostaukseksi. Kirjoitan sen sijaan elokuvasta, jonka katselin lentokoneessa. Tai oikeastaan katsoin mennessä ja palatessa yhteensä neljä elokuvaa, mutta tämä oli se, josta jäi jotain kirjoitettavaa jälkipolville.



Captain Fantastic on Matt Rossin ohjaama elokuva, joka kertaa USA:n luoteisosassa keskellä metsää asuvasta perheestä, jonka äidillä on mielenterveysongelmia. Perheen isä on älykäs ja kunnianhimoinen sosialisti (Viggo Mortensen näyttelee), joka on kasvattanut lapsistaan luonnossa mennen tullen selviäviä superihmisiä.

Ongelmia tulee, kun perheen täytyy erinisistä juonellisista syistä (joita en tässä paljasta) altistua ulkona odottavalle Amerikalle. Perheen lapset käyvät kotikoulua äidin ja isän kanssa, eivätkä he ole koskaan tutustuneet yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan - paitsi kirjojen kautta. He tietävät, että koko maa on kapitalismin saastuttama tekopyhyyden temppeli, jossa ei kunnon marxilaisuudesta ole tietoakaan.

Elokuva oli kertakaikkisen onnistunut. Perheen asuinoloja kuvaava aloitusjakso on upea. Mutaan verhoutunut vanhin poika käy läpi aikuistumisriittiään eli peuran tappamista puukolla, ja samaa naamiointitekniikkaa käyttävä sisaruskatras seuraa vierestä. Maisemilla ei herkutella liikaa, mutta törkeän kaunis metsä on toki loistava lavaste.

Lapsinäyttelijät tekevät vähintään yhtä hyvää duunia kuin Viggo Mortensen, joka esittää väkevästi arvoihinsa ja lapsiinsa uskovaa isää, joka ei ole valmis joustamaan mistään nykymaailman vaatimuksista. Hänen jämäkkyydessään on kaikuja Aragornista, tosin Aragornin päätöksiä ei kukaan kyseenalaista naama punaisena huutaen. Se kai on ero kuninkuudessa ja isyydessä.

Leffa onnistuu lisäämään kerroksia ja kierroksia useampaan kertaan kestonsa aikana. Ensin ajattelin, että ratkaistavana on se, miten lapset suhtautuvat itselleen tuntemattomaan ulkomaailmaan. Elokuvan lämpimästä ytimestä löytyy kuitenkin keskustelua vanhemmuudesta ja siitä mikä lopulta kasvattaa ihmistä. Minkä arvoisia periaatteet ovat, miten käy kun huomaa heijastaneensa lapsiin itsensä, eikä antaa heidän olla omia itsejään.

Vaikka leffan setup jossain vaiheessa tuntuu aavistuksen liian Vakavaa Festivaalielokuvaa tavoittelevalta, lopputulos oli todella vahva vajaa parituntinen, joka jää pyörimään ajatuksiin juuri niin kuin ihmisten puheisiin jäävillä elokuvilla on tapana.

Erittäin vahva suositus.

Posted in , , | Leave a comment
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...