Olin tuossa viikon verran aurinkolomalla. Moisilla reissuilla tarvitaan luettavaa, joten käännyin arvostamani kirjallisuusihmisen puoleen, ja sain vinkiksi lukea tämän newyorkilaiskirjailija Jennifer Eganin pari vuotta vanhan teoksen A Visit from the Goon Squad.

Jos seuraisin kirjallisuuslehtiä tai -blogeja (miksi en muuten seuraa? Tai seuraan minä suomalaisia kirjallisuusblogeja, mutta niissä puhutaan lähinnä suomalaisista kirjoista, joista en pidä), olisin varmasti kuullut Jennifer Eganista aiemminkin, sillä paljastui, että tämä kyseinen, vuonna 2010 ilmestynyt kirja on voittanut Pulitzer-palkinnonkin. Jennifer Egan on myöskin seurustellut Steve Jobsin kanssa vuoden verran vuonna 1983, mikä suomenkielisen Wikipedian mukaan "nosti hänen nimensä julkisuuteen" Jobsin elämäkerran ilmestymisen aikoihin. Jyst. Ei siis hienot kirjat, vaan maininta Jobsin elämäkerrassa.

A Visit from the Goon Squad sijoittuu löyhähkösti musiikin maailmaan, mikä kait tekee siitä itselleni jo valmiiksi helpomman tarttua. Sitä voisi kuvailla myös postmoderniksi, sillä toisin kuin rakastamani paksut romaanit, jotka - kehnoa metaforaa käyttääkseni - upottavat sormensa syvälle ihmisen elämän multaan, A Visit from the Goon Squad koostuu pintaraapaisuista, jotka joko onnistuvat olemaan myös osuvia syviä pistoja kohteidensa elämästä, tai sitten jäävät vain pinnan tunnusteluksi.

Nyt oli pitkä virke. Toivottavasti tajusitte. Kirja on saanut Pulitzerin varmasti osaksi oivaltavan rakenteensa ja oivaltavien kirjallisten ratkaisujensa ansiosta. Kuuluisimmaksi näistä on noussut pelkästään Powerpoint-dioista koostuva luku, joka ei tosin käytä Powerpoint-dioja kovinkaan powerpointmaisesti, vaan tarjoaa ainoastaan ahtaammaan tilan tekstille - minun mielestäni.

Oivaltavaa - tai lukijasta riippuen rasittavaa - on myös se, että kirjan jokainen luku kertoo eri ihmisen tarinan - tai tarinan pätkän - jotka sitten täydentyvät sivuhuomautuksina muiden henkilöiden tarinoissa. Rakenne on novellikokoelmamainen, mikä ei miellytä paksuihin järkäleisiin mieltynyttä mieltäni, mutta joka on yksi puoli kirjan postmodernista luonteesta.

A Visit from the Goon Squad on fiksu ja taitava, mutta jos rupean lukiessa miettimään kirjan rakennetta, eikä uppoutumisen (tai IMMERSION) kokemusta synny,  en rakasta sitä. Tajuan kyllä, ettei Egan ole yrittänytkään kirjoittaa uppoutumista tai tarinan sisälle pakottavaa kirjaa, mutta joka tapauksessa valittu - joskin taitava - tyyli erottaa sen minun lempikirjoistani.

Suositeltava lukukokemus silti. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä, ei siis pelkästään osaavia kirjallisuusjippoja. Vaikuttavin hahmoista taitaa olla Sasha, levy-yhtiöpomo Bennie Salazarin assistentti, napolilainen ilotyttö ja taskuvaras.

Kirja ilmestyy myöhemmin tänä vuonna myös suomeksi. Aika urakka suomentajalla. Kyllä se vain niin on, että vaikka suomentajat ovat varmasti valtavan taitavia, kirja menettää käännöksessä - kirjasta ja kääntäjästä riippuen - paljon tai helvetin paljon. Varovainen mutu ja empiirinen tieto.

Koska en jaksa kirjoittaa tähän synopsista, lainaan sen Amazon.comista:

Jennifer Egan's spellbinding novel circles the lives of Bennie Salazar, an aging former punk rocker and record executive, and Sasha, the passionate, troubled young woman he employs. Although Bennie and Sasha never discover each other's pasts, the reader does, in intimate detail, along with the secret lives of a host of other characters whose paths intersect with theirs, over many years, in locales as varied as New York, San Francisco, Naples, and Africa. We first meet Sasha in her mid-thirties, on her therapist's couch in New York City, confronting her longstanding compulsion to steal. Later, we learn the genesis of her turmoil when we see her as the child of a violent marriage, then a runaway living in Naples, then as a college student trying to avert the suicidal impulses of her best friend. We meet Bennie Salazar at the melancholy nadir of his adult life - divorced, struggling to connect with his nine-year-old son, listening to a washed up band in the basement of a suburban house - and then revisit him in 1979, at the height of his youth, shy and tender, reveling in San Francisco's punk scene as he discovers his ardor for rock and roll and his gift for spotting talent. We learn what became of his high school gang - who thrived and who faltered - and we encounter Lou Kline, Bennie's catastrophically careless mentor, along with the lovers and children left behind in the wake of Lou's far flung sexual conquests and meteoric rise and fall. "A Visit from the Goon Squad" is a book about the interplay of time and music, about survival, about the stirrings and transformations set inexorably in motion by even the most passing conjunction of our fates. In a breathtaking array of styles and tones ranging from tragedy to satire to Powerpoint, Egan captures the undertow of self-destruction that we all must either master or succumb to; the basic human hunger for redemption; and, the universal tendency to reach for both - and escape the merciless progress of time - in the transporting realms of art and music. Sly, startling, exhilarating work from one of our boldest writers.


Mitäs te olette kesällä lukeneet? Onko vinkkejä? Mikä tahansa Don DeLillo / John Irving / Jonathan Franzen / Philip Roth -henkinen on varma hitti, myös Neal Stephenson ja George R. R. Martin kelpaavat. 

Seuraava postaus käsitteleekin muuten taas A Song of Ice and Fire -kirjasarjaa (eli kansan kielellä Game of Thronesia)-