Suomalaiset leffat ovat Suomessa ikuinen keskustelunaihe. Miksi Elokuvasäätiö rahoittaa vain raskassoutuisia ja huonosti käsikirjoitettuja ihmissuhdedraamoja? Miksi komedioissakin on taustalla huonosti käsikirjoitettu ihmissuhdedraama? Miksei ja miksi?
Rare Exportsista on "kohistu" paljon. Pääsin katsomaan sitä tänään. Odotin pitkästä aikaa positiivista kotimaista leffakokemusta, ja sellaisen sain. Tavallaan suomalaisessa leffassa on muutaman viime vuoden aikana syntynyt uusi suuntaus, kun digitekniikalla jälkikäsitellen ainakin kohtuullisen näyttäviksi tehdyt leffat ovat herättäneet "ei näytä yhtään suomalaiselta" -kommentteja. Näihin lasken siis Star Wreckin, Jadesoturin, Kohtalon kirjan jne. Myös aiheet ovat tuorentuneet, kuten näiden lisäksi toivottavasti pian teattereihin tuleva Marko Mäkilaakson Stone's War osoittaa.
Näissä efektileffoissa käsis on kuitenkin ollut ongelma, osittain myös näyttelijät. Rare Exports on siitä harvinainen suomalaisohjaajan leffa, että se yhdistää molemmat. Jälki on hienoa, vaikkei efekteillä todellakaan mässäillä. Kuvauspaikat ovat hienoja ja näyttelijät varmoja - kolme miespääosaa onnistuvat jopa jonkinlaisen veijarikemian synnyttämisessä, ja Jorma Tommilan Onni-poika on erittäin hyvä lapsinäyttelijä.
Mikä tärkeintä, käsis toimii. Ajattelin ennakkoon, että tulossa olisi toimintaleffa, jonka toimintakohtaukset olisivat snadisti kotikutoisia. Toisin kävi. Käsis ei suorastaan kierrä toimintakohtia, mutta se ammentaa muusta kuin joulupukin mättämisestä turpaan, mitä siis itse odotin. Pientä jahkailua leffassa oli ennen puoltaväliä, mutta alku ja loppupuoli rullasivat hienosti.
Ennen näytöstä ohjaaja Jalmari Helanderia haastateltiin. Häntä kuvailtiin karrikoiden mieheksi, joka vihaa aikuisia. Tavallaan sen voi uskoa, koska lapsiroolien lisäksi leffassa on sellaista hyvällä tavalla "viatonta" katsantokantaa, tai sellaista lapsenomaista otetta. Ei lapsellista, mutta sellaista vilpitöntä reteyttä.
Vaikea selittää. Minä joka tapauksessa pidin, ja suosittelen kaikille. Uskokaa tai älkää, leffasta tulee hyvä mieli.
Suomalainen leffa on siis omalta osaltani pelastettu. Aki Kaurismäestä voi aina höpistä, eikä hänen nerouttaan toki sovi kiistääkään, mutta minä en henkilökohtaisesti jaksa innostua näistä "avioliitto riekaleina, näyttelijä itkee sateessa" -jutuista. Myönnettäköön, että joidenkin karvaiden pettymysten jälkeen en ole käynyt kotimaisia leffassa katsomassa ollenkaan. Etenkin Dome Karukosken pätkistä olen pitänyt, ja satunnaisesti muistakin, joten en minä Suomi-filmiä mitenkään kategorisesti vihaa.
ENIHUU.
Viiden tähden ollessa maksimi annan Rare Exportsille 3 ja puoli, tai ehkä 4-. Tämän vuoden paras näkemäni leffa on Inception, joka saisi sellaisen 4 ja puoli, ihan vain vertailukohtana.
Ja sitä traileria sitten, perjantaina leffaan kaikki.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Kirja-arvio: Mikko Aaltonen, Jare Tiihonen: JHT - Musta lammas
- Lukuvinkki: Sally Rooney - Beautiful World, Where Are You?
- Lukuvinkki: Emmi-Liia Sjöholm - Virtahevot
- Testissä: Apple Watch (tai iWatch, mikä onkaan)
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Millaista on ottaa rescue-koira?
- Kirja-arvio: Miika Nousiainen - Juurihoito
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Kaikkien aikojen kovimmat suomalaiset hiphop-levyt top 5
- Levyarvio: Haloo Helsinki! - Kiitos ei ole kirosana
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
Hyvä arvio Jussi! Ajateltiin ostaa duunin tyky-rahoilla kasa lippuja affectolaisten piristykseksi ja tämähän vahvistaa aikeen oikeaksi.
Jee, toivottavasti vastaa affectolaisten vaativaan makuun! Siinä on vähän kaikkia leffagenrejä yhdessä, eli kun muistaa ettei mitään vakavamielistä rainaa ole menossa katsomaan, niin hyvä tulee.
Nyt vasta pystyin lukemaan tän arviosi kun kävin eilen katsomassa kyseisen pätkän. Pääosin olen kanssasi samaa mieltä: hyvä elokuva, jossa pieniä ongelmia. Isoin niistä mielestäni tyylilajin sekavuus: leffa ei ihan aina osannut päättää oliko kyseessä musta toimintakomedia ilman toimintaa, vai kauhukomedia, vaiko oikeastaan kumpaakaan. MÄ olisin toivonut mukaan hiukan enemmän toimintaa ja sit ne lopun helikopteri CGI:t olisi voinut tehdä pykälää paremmin.
Mut ehdottomasti katsomisen arvoinen ja myös sellanen 3+ tyyppinen pläjäys ja ansaitsee erityismaininnan "visuaalisesti huikein suomalainen pitkä ikinä."
Ettäs tiedätte.