Tänään oli musiikin puolesta äärimmäisen hyvä päivä. Postikeiju toi heti aamusta työpöydällä Kanyen ja My Chemin uudet levyt. Toista olin kuullut pari kertaa levy-yhtiön toimistossa ja toista hätäisesti streamilta. Nyt pääsi kunnolla kuuntelemaan, ja palvonnan elkeitä ne aiheuttivat.
Sitten sain vielä sniikisti katsoa ennakkoon Pintandwefallin uuden videon (ja sinkun) King of all the Animals, joka on aivan loistava! Olen aina tykännyt Pinttien tekemisistä (vilpittömän hölmö huumori ja loistavat, yksinkertaiset melodiat vetoavat), mutta King of All the Animals on sekä tuotannollisesti että idean puolesta askel eteenpäin.
Ensinnäkin Tough Pint (vai olisko tuo Crazy...) räppää. Hätäinen kuulokuva voisi joillekin olla tässäkin blogissa analysoimani LCMDF, mutta täytyy sanoa, että Pintandwefall hakkaa, pieksee ja raatelee LCMDF:n heidän omilla aseillaan. Ei saa ottaa itseään liian tosissaan kun tekee modernia popmusiikkia!
Video on tietty luku sinänsä. Paljastettakoon sen verran, että mallia on otettu jenkkiläisten rap-videoiden naisväestä. Tietty Pintandwefall-tyylillä.
Tammikuussa ilmestyvä Time Is Right for Romans, Baby meni entistä suurempaan odotukseen. Hyvä Länsi-Vantaa!
Linkkaan videon kyllä tänne blogiin jahka se ilmestyy. SItä ennen kuuntelen sitä itse. Kanyen ja My Chemin levyistä kirjoitan paremmat arviot kun olen kuunnellut niitä tarpeeksi.
Lyhyesti niistä voi sanoa, että MCR onnistuu yhdistämään tarkan konseptin seuraamisen irtonaisuuteen ja entistä skarpimpaan hittikynään. Kanye taas tekee "perus"-räppilevyn, mutta niin helvetin hyvin, etten ole moista hetkeen kuullut. 808's & Heartbreakhan oli konseptitasolla mestariteos, mutta biisit eivät olleet niin hyviä kuin tässä. Jay-Z:kin kuulostaa pitkästä aikaa kurantilta, Pusha T:stä puhumattakaan.
Näihin tunnelmiin, lopuksi vielä Kanyen neroutta. Toivottavasti en koskaan menetä kykyä innostua musiikista. Kyynisyys ja kaiken vihaaminen on maailman helpointa, innostuminen on rohkeaa!
Milloin itse innostuit viimeksi musiikista?
Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com

Suositut tekstit
- Millaista on ottaa rescue-koira?
- Kirja-arvio: David Foster Wallace - Infinite Jest
- Lukuvinkki: George Saunders - Lincoln in the Bardo (suom. Lincoln Bardossa)
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Vuoden levyt 2020
- Arvio: Paulo Coelho - Alkemisti
- Lukuvinkki: Sylvia Plath - The Bell Jar (Lasikellon alla)
- Kirja-arvio: Miika Nousiainen - Juurihoito
- Lukuvinkki: Vladimir Nabokov - Lolita
- Lukuvinkki (arvostelu): Mika Waltari - Mikael Karvajalka

Aiemmin ajateltua
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)

Toi Kanye Westin uus on kyllä ihan mahti!
Onko muuten sun videoblogiin tulossa jatkoa?
hmm, mulla oli melkoinen musiikkikuolema tuossa pari vuotta. olin liian sisällä teollisuudessa, kun hengitin indie-levy-yhtiötä 24/7. niin paha kuolema, etten oikeastaan pystynyt kuuntelemaan musiikkia ollenkaan. sittemmin, siirryttyäni "etätöihin", olen löytänyt musiikin uudestaan ja alkukesästä rakastuin joka kolmanteen kuulemaani bändiin. uusia superrakkauksia (siis mulle uusia, onhan nämä olleet olemassa jo niiiin pitkään molemmat etten ymmärrä miten olen missannut kummankin näin kauan) ovat every time i die ja mad caddies. lisääkin saa tulla.
mcr on nyt niin kovasti pinnalla että ahdistun siitä jo sen takia, en varmasti voi innostua uudesta levystä tällä hypetyksellä. pelkästään kerrang! on tänään tweetannut varmaan 12 kertaa aiheesta. menee yli, ei pysty.
Hanska, ikävä kuulla, tai hyvä siis että olet päässyt takaisin musiikinrakastamisen piiriin.
Henkilökohtaisesti en jaksa välittää onko jotain bändiä hypetetty tai vihattu, pääasia että toimii. Nimim. James Bluntin kahden ensimmäisen levyn kuuntelija ja arvostaja.