Ai ai, tämä on parasta kesälukemista. Kun loma alkoi, niin posautin tästä melkein heti loput 250 sivua. Olin siis kyllä nauttinut ensimmäisistä 600 sivustakin, mutta lopun repäisy teki hyvää jännityksen kokemukselle.
Olen kirjoittanut trilogian ensimmäisestä osasta täällä.
Periaatteessa kyseessä on vampyyriviruksen autiottamasta USA:sta kertova kirjasarja. Ensimmäinen osa luotaa tarkasti, mistä moinen virus tuli (Bolivian viidakosta, apinalta) ja miksi se levisi koko USA:han (hallitus yritti jalostaa siitä aseen ja 12 koehenkilöä karkasi).
Aina kun sanon, että tämä kirja kertoo vampyyreista, ja näen kuulijan raskaan ilmeen, joudun tarkentamaan. Tavallaan sinihohtoisiksi verenimijöiksi muuttuvat ihmiset ovat vampyyreja, ja tai ainakin heillä on paljon samoja piirteitä, mutta tämän trilogian niputtaminen "vampyyrikirjallisuudeksi" on kyllä melkoinen understatement.
Myöskin klassisesta zombie-apokalypsitarinasta tämä trilogia eroaa, ehkä eritoten siksi, että "vihollista" ei vain yritetä tappaa, vaan lukija pääsee kurkistamaan myös "tappajien" pään sisään. Jos tämä olisi joku Walking Deadin kirjaversio, en varmasti olisi jaksanut tankata kahta yli 800 sivun teosta. Mutta kun tämä on paljon enemmän.
Isompaa ja parempaa tässä on tarina, joka muistuttaa minua joistain Neal Stephensonin töistä - ehkä eniten skaalassaan, mutta myös suurten tarinalinjojen keskeltä löytyvistä pienistä inhimillisistä yksityiskohdista.
En halua spoilata tarinaa yhtään, mutta sanotaan että ensimmäisen osan jälkeen mietin, miten tarina kestää vielä kaksi kirjaa. Cronin on kuitenkin taitavasti laajentanut tapahtumia ja näkökulmia, ja onnistunut piilottamaan mukaan muutaman yllätyksenkin, vaikkei The Twelve niiden varaan laskekaan.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos kaipaat kesäksi jotain viihdyttävää luettavaa, et pelkää yliluonnollisia asioita ja kaipaat jotain muuta kuin iänikuisia dekkareita tai trillereitä, tämä kirjasarja saa loman kulumaan nopeasti.
Nyt luen Hemingwayn Old Man and the Sean, on jäänyt aiemmin lukematta. En usko että palaan trilogian kolmanteen osaan ihan heti, mutta SYSSYMMÄLLÄ kyllä.
Lämmin kiitos bloggaajalle siitä, että esittelit tämän trilogian. Oli huikeaa luettavaa.
Kiitos Aki. Ilmeisesti kolmas osa todella kruunaa?
Mä en ehkä ihan täysin ihastunut kolmanteen osaan. Tärkeintä oli tietenkin saada tarina päätökseen, kun on tällainen tarinanarkkari.