Kuten olette saattaneet lukea, tänä vuonna briteissä yritetään kampanjoida John Cagen teosta 4'33'' joulun listaykköseksi. Viime vuonnahan X Factorin paskaykkösiin kyllästyneet netinkäyttäjät ostivat Rage Against the Machinen Killing in the Namen kärkeen, ja Joe McElderryn Miley Cyrus -cover The Climb jäi kakkoseksi.
Tänä vuonna sama kampanja on siis astetta kunnianhimoisempi, kun ykköseksi hamutaan John Cagen 4'33' -teosta, jonka levytetty versio käsittää 4 minuuttia 33 sekuntia hiljaisuutta. Live-esityksissä teoksen sisältö muodostuu Cagen mukaan yleisön ja ympäristön äänistä.
En tiedä teistä, mutta minä aion osallistua tuohon kampanjaan. Se kun ainakin viime vuonna tehtiin jonkun ip-kikkailun kautta mahdolliseksi myös muualta kuin UK:sta käsin.
Miksikö? Onko sillä oikeasti mitään väliä tai merkitystä ostaako valveutunut nettikansa hiljaisuutta enemmän kuin teinit jotain cover-huttua? X Factor -pomo Simon Cowell varmaankin nauraa räkäisesti koko matkan nettipankkiinsa (hällä on luultavasti iso kämppä, ja jos läppäri on itäsiivessä, niin se saa nauraa aika pitkään kävellessään keittiöstä sinne), koska kampanjan ansiosta X Factor -voittajan fanit ostavat sinkkua vielä kiivaammin.
Viime vuonna McElderryä myytiin 450 000 kappaletta ja Rage Against the Machinea 502 000 kappaletta, eli kivasti siitä tuli taskurahaa molemmille tahoille. Koska RATMit ovat laupiaita ja kuuluvat lukuisiin eri sissijärjestöihin (vitsi), he taisivat tosin lahjoittaa kaiken hyväntekeväisyyteen. Ehkä osan olisi voinut lohkaista Tom Morellon laulutunteihin, jos mielii jatkaa folk-urallaan (taas vitsi).
Eniveis, itse aion osallistua siksi, että nautin perverssillä tavalla siitä, miten internet näyttää voimiaan. Toki voisi aiheellisesti kysyä, enkö voisi osallistua johonkin sellaiseen hankkeeseen, jossa internet käyttäisi voimiaan jonkin oikeasti merkityksellisen asian puolesta? No en, tämä kiinnostaa minua.
Sitä paitsi onhan se mahtava ajatus, että BBC:n listaohjelmassa soitetaan joulun nurkilla neljä ja puoli minuuttia hiljaisuutta. Koska listaykkönen on soitettava! Alun perin Cage halusi tiedustella teoksellaan, mikä on musiikkia ja mikä ei, ja listaykköseksi noustessaan 4'33'' kysyisi mainiosti tuon kysymyksen uudestaan:
Onko televisiossa monta kuukautta aggressiivisesti markkinoitu, punnankuvat silmissä valittu, keskiviivan absoluuttiseen keskikohtaan tuotettu, miljoonaan kertaan kuultu coverbiisi jonkun siloposken esittämänä musiikkia, vai onko sitä radionkuulijoiden taajuusnapin räpläily Cagen hiljaisuuden aikana?
Cagen kampanjalla on myös Facebook-ryhmä, liity mukaan jos kiinnostaa.
4'33'' löytyy YouTubesta! Ilmeisesti YouTuben biisintunnistus-algoritmi ei ole bongannut sitä =D. Muutenhan sen YouTubettaminen ilman lupaa olisi tekijänoikeusrikkomus.
Cagen alkuperäinen ajatus oli laajentaa musiikin käsite kattamaan kaikki meitä ympäröivät äänet.
Hänen perikuntansa (tms) on tainnut ottaa tavoitteekseen suojata tekijänoikeudella yksinkertaisesti sanottuna kaiken. Jokin aika sittenhän joku haastettiin oikeuteen 4'33''-tyylisen biisin säveltämisestä ja esittämisestä.
Cagen teos (kuten koko hänen filosofiansa) käy järkeen juuri johdonmukaisuutensa vuoksi. 4'33'' ei ole oikku säveltäjän teoskatalogissa vaan looginen siirto niin Cagen estetiikan pelikentällä kuin tuon ajan länsimaisessa taiteessa yleensä. Eikä 4'33'' ole täyttä anarkiaa, vaan sävellys jolla on partituurinsa. Ehkä juuri tekijänoikeus todentaa teoksen ajatuksen. Sillä jos kyseessä ei olisi musiikkia, perikunta ei voisi vaatia royaltejaan. Kaikesta on tullut, jos ei musiikkia, niin kauppatavaraa.
Siksi Cagen teos kelpaa joulumarkkoille singleksi, onhan kyseessä muodollisesti sävellyksen määreet täyttävä teos, jolla voi kysyä aivan yhtäläisesti "mistä äänistä sävellys koostuu?" kuin "millainen teos voi olla joulun ykkössingle?" Hyvät ideat eivät vanhene.
Kiitos KeiModig Cagen avaamisesta. Näinhän minä tosin sanoinkin: Cage kärkeen, hiljaisuutta radioon!