Asia kiinnostaa minua siksi, että teoriani mukaan hifistelijät eivät kuuntele hyvää musiikkia, ja hyvän musiikin kuuntelijat eivät niin hirveästi välitä, mistä vermeestä se ääni kuuluu. Käytän sanaa hyvä ilman lainausmerkkejä provokaatiomielessä.
Itse kuuntelen musiikkia lähinnä kolmella tavalla.
Tapa 1
HTC Desire HD -älypuhelin ja kuulokkeet. Olen suosinut Koss Porta Pro -kuulokkeita, mutta kun kolmannet Porta Pro:t hajosivat plugin liitinkohdasta (metallirakenteella on ikuinen takuu, piuhalla tietenkään ei...), päätin ostaa Kossin nappikuulokkeet. No, ne hajosivat myös plugipäästä, tai se johto nirhautui melkeinpä irtipoikki. Tällä hetkellä käytän puhelimen mukana tulleita luureja, jotka ovat paremmat kuin iPhone-napit, mutteivät silti kovin hyvät. Ääni on mielestäni laadullisesti hyvä, eli en todella kaipaa mobiilikäyttöön parempaa - lähinnä se kait riippuu kuulokkeista. Tekisi mieli ostaa jotkut hyvät, mutta sitten ne kuluvat taas taskussa poikki siitä plugin kohdalta, ja sitten vituttaa.
Tapa 2
Kotona Audio Pro Radio One -laitteesta. Musiikki tulee yleensä bluetoothin välityksellä tietokoneelta - ja tällöin käytännössä Spotifysta, joskus läppärissä pyörii cd-levy. Tämä lähinnä levyarvioita tehdessä, arviolevyt kun eivät yleensä ole vielä virallisesti ilmestyneet. Radio Onessa on minun tarpeisiini TÄYSIN riittävä äänentoisto. Bassot ja kaikki muutkin taajuudet kuuluvat, musiikki tulee tarvittaessa kovaa, mutta silti pehmeästi.
Inhoan kaikkia kotiteatterikaiuttimia ja -vahvistimia niiden ulkonäöstä johtuen. Radio Pro riittää meille todella mainiosti, myös elokuvien äänilähteeksi. En tarvi mitään megamurisevaa SUBBARIA, asun kerrostalossa, enkä muutenkaan kuuntele niin paljoa dub stepiä että se olisi tarpeen. Ne pikkukaiuttimet taas ovat ihan saatanasta. Onneksi levyjä ei ole innostuttu miksaamaan 5.1-muotoon, vaikka jotkut hifi-runqt sitä varmasti toivoivatkin. Tai onhan niitä JOITAIN levyjä, mutta ei onneksi montaa.
Turha yrittää muuten levymyyntiä yrittää lisätä millään äänenlaadun parantamisella. Ei teinejä kiinnosta, he kuuntelevat musiikkia kännykän kaiuttimesta.
Tapa 3
Työhuoneessa minulla on joku viritinvahvistin, cd-soitin ja kaksi kaiutinta, taitavat olla merkiltään B&W. Ovat varmasti huomattavasti Radio Onea laadukkaammat, mutta suurta eroa en näissä kuule. Molemmista musiikkia kuuntelee mielellään. Minulle on myöskin täysin sama, onko kyseessä 128 kpbs mp3 vai joku häviötön flac tai wav. En edes JAKSA yrittää kuunnella mahdollisia suhinoita tai äänen huonolaatuisuutta. Ei kiinnosta. Musiikki kiinnostaa.
Se hifistelystä. Tai siis sen puutteesta. En ymmärrä ko. taiteenlajia. Tai musiikin kanssa sillä ei taida olla mitään tekemistä, vain äänen.
Paljonko saa pulittaa tuollaisesta audio pro radio one -laitteesta? Ja se vissiin toimii bluetoothilla? Kiitos!
Omat musiikin fiilistelytekniikat ovat yleensä työpaikalla ollessa vanha kunnon radio jonka äänenlaatu ja basso ovat todella hyvät.Kotosalla tulee kuunneltua jonkin verran myös radiota uudemmasta ja "paremmista" vermeistä,mutta silti tietokone+halpis kajari yhdistelmä on kovassa käytössä.iPhone omien nappikuulokkeiden tai Skullcandy -kuulokkeiden kanssa toimii myös.iTunes ja Spotify pyörii.
Se tais olla Anttilassa 199 euroa tuo Radio One. Bluetoothillta toimii mahtavasti sekä kännykän että läppärin kanssa, telkkariin sen saa piuhalla kiinni, ja siinä on siis myös radio.
Unohdin mainita, että onhan mulla pienet ministereot "pelihuoneessa", mutta niitä ei kyllä tule hirveästi käytettyä. CD-soitinta ei enää tarvita :(
Ostahan vinyylisoitin, joku kohtuuhintainen vintage-vahvistin ja hyvät skobet, niin huomaat varmasti eron. Ei sekään välttämättä hifiä ole, mutta ihan eri tavalla pehmeää ja syvää soundia. Ero on kuin suodatinkahvissa ja mutteripannussa keitetyssä, sanoisin.
Kuuntelen musiikkini:
1. iPhonesta Skullcandyn Agent-kuulokkeilla, jotka ovat nyt viidennet Skullcandyt. Minun käyttööni aivan passelit. Audioteknikkopuoliso ei varmasti arvosta niiden alapään soundia, mutta minulle se riittää. Muut Skullcandy-mallit ovat olleet Hesh, Chops ja Full Metal Jacket.
2. Töissä Airtunesin kautta JBL:n Creatureihin, joissa on tuollaisiksi tietokone pöytäkaiuttimiksi yllättävän hyvä ääni. Jopa niin hyvä, että naapurin tilitoimisto valittaa välillä metelistä :)
3. Kotona Airtunesin kautta Cambridge Audion stereovahvistimeen. Kaiuttimina pari NHT:n Threetä.
Kahvivertaus on siinä mielessä huono, että riippuu aivan täysin siitä millaisista pavuista kahvinsa keittää. Hyvä suodatinjauhatuskahvi hakkaa mennen tullen paskan espresson, vaikka se olisi keitetty mutteripannulla :)
Vinyylisoitin on kyllä hankintalistalla. Huomaan haluavani keräillä edes JOTAIN fyysisiä äänitteitä, ja cd:t eivät enää kiinnosta. Ongelmana on se, että käytännössä soitin pitäisi sijoittaa "omaan huoneeseeni", jossa en tosiaan tee muuta kuin pelaa Xboxia ja säilytä levyjä. En siis usko, että vinyyleitä tulisi kuunneltua hirveästi.
Soittimesta pitäisi tehdä asunnon keskipiste, mikä taas ei ole käytännöllistä, koska suurimman osan musiikista haluaisin kuunnella joka tapauksessa tietokoneelta.
Voi näitä nykyihmisen ongelmia :D
Nappikuulokkeista voin suositella ihan täysillä Kossien sijaan Sennheiserin CX-300/400/500-mallia. Tapoin aikanaan noin kymmenet Kossin napit, valitin Cdonille ja sain uudet, kunnes lopulta jatkuva vaihtaminen alkoi vituttaa. Sennheiserit kestää reilusti paremmin, tosin nyt taisin hukata omani.
Muuten mulla on 30 vuotta vanha Yamahan viritinvahvistin, jossa on hieman kosketushäiriötä, mikä saa musiikin aina välillä soimaan monona, ennen kuin menen rämppäämään nappuloita. Siihen hoidan popit Airport Expressin kautta läppäriltä.
Just myin JBL:n Creaturet, koska iMacin omat kaiuttimet ovat riittävän hyvät.
Matkalla musiikki soi N900:sta Applen nappien kautta.
Riittää mulle. Toki on kiva kuunnella autossa itsekseen mennessä, kun kaiuttimissa on enemmän potkua, mutta ei kerrostalossa niin lujalla saisi muutenkaan kuunnella.
Meillä kävi niin että otimme siipan kanssa joitain tärkeitä levyjä, soulia, jazzia, metallia, erilaista rytmimusaa ja painelimme Mareksoundiin (www.mareks.fi) kuuntelemaan muutamaa kohtuuhintaista vehjettä joita olin jostain netistä bongannut. Ja kyllä, soundeissa oli valtavasti eroa ja oli ihan mahtavaa kuunnella hyviä biisejä todella hyvistä kamoista. Niitä tarjouskamoja ei sitten päädytty ostamaan vaan Marantzin viritinvahvistin + dvd-soitin, Dalin Concept kauttimet ja Sunfire -subbari. Sitten on talossa raikannut musa aikast lujaa. :)
Mulla on kans noi Oskarin mainostamat Sennheiserin napit, suosittelen. Hinta-laatusuhteeltaan melkeinpä mainioimmat matkakuunteluun!
Taidanpa ottaa Sennheiser-vinkistä KOPIN ja käydä hakemassa ne. Nuo HTC-napit eivät ole yllättäen kovin laadukkaat...
Nuo mainitut Sennheiserin napit ovat kyllä varsin hyväsoundiset ja vieläpä mukavat päähänkin, mutta eivät nekään turhan kestävät ole. Jotenkin tuntuu, että tämä pätee vähän kaikkeen Sennheiseriin. Tai sitten itselläni on ollut paska säkä niiden kanssa. (Muistaakseni Kurt Cobainkin erikseen mainitsi fiilistellessään, miten Melvinsiä tulisi äänittää, että ei Sennheiserin mikrofoneja mukaan. Eipä sillä, että Cobain nyt mikään auktoriteetti olisi, mutta heh heh silti.) Nuo Kossin napit taas ovat aivan kelvottomia sekä soundiltaan että käyttömukavuudeltaan.
Itse olen viime vuosien aikana todennut Creativen EP-630C -napit parhaiksi markkinoilla oleviksi nappikuulokkeiksi. Creative ei tosiaankaan ole ikinä ollut itselleni merkkinä missään määrin varteenotettava vaihtoehto musavehkeissä, mutta nuo EP-630-napit ovat aivan voittamattomat. Hyvät päähän, hyvä soundi ja kaiken lisäksi vitun halvat.
Kotikuuntelussa suosin ja suosittelen vintagehifiä ja vinyyliä. 30-40 vuotta vanhat, rakkaudella pidetyt ja huolletut laatuvehkeet vaan soivat mukavammin ja näyttävätkin hienoilta. Eihän jotkut 40 vuotta vanhat B&O:n kaapit tai Marantzin vahvarit mitään tekniikkahomohifiä ole, mutta pehmeästä ja tukevasta tilasoundista tykkääville ehdoton valinta. Halpojakin vielä ja niitä on kiva räplätä ja vaikka keräillä nurkkiin liikaakin. Ja hieno kasettidekki on kiva kans.
En ole hifistelijä, enkä kaipaa vermeisiin kultaisia blugeja, mutta kyllä se on todettava että kunnon kamoilla saa aikaan hienomman kokemuksen kuin huonoilla. Noin keskimäärin.
Tämä johtuu tietysti osittain vinyylien kuuntelusta, jota en tee hifistelläkseni. Niitä nyt vain sattuu olemaan.
Tosin loppupeleissä 60 % musiikinkuuntelusta toteutuu MP3-soittimella.
Hmm, mielenkiintoista, pitänee tosiaan tehdä hiukan tarkempaa vertailua kuulokkeista. Mitään todella kalliita en tule ostamaan, koska tiedän niiden kuitenkin hajoavan jossain vaiheessa.
Harmittaa että ne Porta Pro:t eivät kestä minulla käytössä, pidän niiden äänestä paljon.
Tykkään kuunnella stereoista eikä se ole vielä mitään hifistelyä. Musiikki elää paremmin kun se saa vähän hengittää. Kamat on sitä perusok-tasoa, ei sen enempää. Ja juu, tottakai mulla pitää olla vehkeet n. 1200 lp:tä kattavan kokoelman kuuntelemiseen. Lisäksi kuuntelen sujuvasti iphonesta razor-nappikuulokkeista raitsikassa ja töissä jne. Mutta kotona tykkään fiilistellä stereoiden äärellä.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Taitaa muuten olla ensimmäinen kommenttini tänne. Keep up the good work!
Project Debut III -levysoitin, Pioneerin simppeli vahvistin ja pari OR -kaijutinta. CD-soitin on kirpparilta hankinttu kannettava Sony.
Liikkuessa käytän N900:sen mediasoitinta ja Kossin Porta Pro -kuulokkeita. IMO Porta Prossa on paras hinta/laatu -suhde. Yritin opetalla käyttämään nappikuulokkeita (Kossin Plugeja) muttei siitä tullut oikein mitään ja lopetin niiden käytön jo viikon jälkeen.
Töissä käytän lähes ainoastaan Spotifyta.
En pidä itseäni hifistelijänä vaikka laadukkaasta äänentoistosta pidänkin. Menin pitkään 70-luvun Pioneer-setillä, mutta se hajos viimeistä kertaa joskus pari vuotta sitten. Kotona musiikkini kuuntelen melko pitkälti vinyyleiltä. Harmi vaan kun vinyylijulkaisut tuppaa aina tulemaan joitain viikkoja virallista julkaisupäivää myöhemmin.
Kiitoksia kommentista mtarvainen, huomasin kommentin vasta nyt, tuo bloggerin kommentti-widget ei aina ihan toimi niin kuin pitäisi...
Onhan se varmasti niin, että "tarvitsisin" jonkun vinyylisoittimen, minkä kylkeen jonkun vanhan mukavan vahvistimen ja ehkä cd-soittimenkin. Ei sitä hirveästi tulisi kuunneltua, mutta olis se kiva...
Itseänikään ei kiinnosta, jos ääni vähän suhisee, koska kuuntelen vanhaa metallimusiikkia yms. joka suhisee joka tapauksessa vaikka millä kuuntelisi. Pääasiallisesti kuuntelen musiikkini koneelta, jolloin käytän sellaisia halpoja Creativen kajareita.
Jos taas kuuntelen CD:itä, soitan niitä pleikkarillani. Minulla on sellainen vanha JVC:n vahvari ja Celestionin surround kaiuttimet. Niillä on hyvä kuunnella