Itsepäisesti en uskonut, että tämä voisi olla hyvää fantasiakirjallisuutta, kun en ole sellaista juuri Tolkienin tai Gaimanin lisäksi lukenut (huonoa tai keskinkertaista sitäkin enemmän).

Vaadittiin siis tv-sarja ja Image-lehden mainio hehkutusjuttu tästä kirjasarjasta ennen kuin tartuin toimeen. Tilasin tosiaan Kindlestä kerralla neljän kirjan kimpan (viides osa ilmestyy heinäkuussa), mitä lukiessa meneekin varmaan koko kesä, sen verran paksuja niteitä nuo ovat.

Aion tosin lukea jokaisen kirjan välissä jotain muuta, eihän sitä pelkällä fantasialla elä. Tämän ensimmäisen osan jälkeen Brett Easton Ellisin Less than Zeron, jonka luin pätkittäisesti kauan sitten, on aika uusinnalle.

Mutta Game of Thrones: Tv-sarjaa en ole katsellut, enkä varmaan katsokaan ennen kuin kaikki kirjat on luettu. Kirjasarjan nimi on A Song of Ice and Fire, ja tv-sarja perustuu siis tähän ensimmäiseen osaan. Kirja on tosiaan huomattavasti enemmän aikuisille suunnattu kuin jotkut davideddingsit ja margaretweissit, joissa sankarillinen pellavapää ja vähän hassu ja mystinen taikuri vaeltavat ympäri mantuja etsimässä jotain taikaesinettä ja pelastavat siinä samassa kuningaskunnan ilkeältä rodulta/suvulta ja tappavat pari lohikäärmettä.

Toki tässäkin on jonkin verran niitä piirteitä jotka fantasiassa niin ärsyttävät: "Hyvät" miehet ovat niin kunniallisia, että heidän hahmoistaan poistuu kaikki inhimillisyys. Onneksi kirja sentään etenee vuorotellen eri ihmisten näkökulmasta, jotka ovat eri puolilla tätä "valtaistuinpeliä". Fantasiakirjoista on väsynyttä etsiä jotain analogioita nykymaailmaan, mutta silti tässä on ehkä jotain enemmän kuin vain viihdettä, joka ei viimeisen sivun jälkeen jätä muuta kuin tyhmän olon.

Pituutta sopii jälleen ihmetellä. Tai no, myyntinäkökulmastahan se on tietenkin ilmiselvää, mutta eikö muka KUKAAN fantasiakirjailija osaa kirjoittaa tarinaa, joka mahtuisi yhteen 1000 sivun kirjaan? Minä kyllästyn helposti, enkä haluaisi joutua kahlaamaan viimeisiä osia - varsinkin kun se viides kin osa on tulossa.

Koukuttava Game of Thrones tietysti on, eikä juoni onneksi ole ennalta-arvattava tai cliffhangereihin perustuva. Martin käyttää sitä paitsi kieltä kekseliäästi, sopivasti wanhalta calscahtavia ilmaisuja viljellen.

Jos siis etsit OIKEASTI hyvää fantasiakirjallisuutta, älä etsi enää. Jos taas et ole koskaan lukenut fantasiakirjoja, mutta pidät Lord of the Rings -elokuvista mutta Tolkienin kirja tuntuu liian hankalalta, lue Game of Thrones.


Ps. Kun googlasin kuvahausta kirjan kantta, tyrkytti google Daenerys-nimisen maanpaossa olevan prinsessan kuvaa. Tästä naisesta tv-sarjan parissa viihtyvät nörtit siis tykkäävät, tai ainakin häntä on paljon haettu.