Onneksi minua aktiivisemmat bloggaajat ja musiikkilehdet ovat jo ehtineet nostaa esiin Antero Lindgrenin debyyttialbumi Motherin.
On meinaan todella TODELLA hieno päänavaus tältä mieheltä.
Olen kotoisin samasta pikkukaupungista kuin Antero, joten olemme siis puolituttuja. Näin hänet muutama vuosi sitten, ja hän kertoi tekevänsä levyä. "Okei", ajattelin. Niinhän me kaikki. Sittemmin Antero yritti saada albumia aikaan 22-Pistepirkkojen levy-yhtiölle ja kanssa, mutta siitä ei ilmeisesti tullut mitään.
Hyvä niin, sillä itsehän en koskaan ole pitänyt "Pirkkojen" musiikista tai blues-lässytyksestä. Keränen-metodilla tuotettuna Anteron levy olisi huomattavasti tylsempi kuin nyt, kun sille ovat taustoja tehneet trendikertut Siinai/Zebra&Snake-yhteyksistä.
Oli vaara, että mainitut trendikertut olisivat vieneet päähuomion abstrakteilla taustoillaan, mutta täytyy nostaa heille hattua, sillä Mother on tyylikkäintä suomalaista singer-songwriterismia koskaan. Ei mitään väsynyttä kasaripastissia Bon Iverin jalanjäljissä, vaan biisien karuutta korostavaa kaiutettua kauneutta.
Mother ei ole aivan viiden tähden levy, sillä keskivaiheilla (Cutting Her Loose, Fall Is Here) levy hiukan yskähtelee keskitempoisuudessaan, mutta esimerkiksi aloituskaksikko Mother ja Louise (My Sweet) ovat huikeinta timanttia aikoihin.
Antero, palvon sinua. Huittislaisista on sittenkin johonkin.
Ovat pistäneet koko levyn Soundcloudiin, joten naatiskelkaa ja hakekaa sitten kaupasta omanne.
Blogissa tulossa lähiaikoina muun muassa Lumia-käyttökokemuksia (näköjään puhelin pitää vaihtaa vuosittain...) ja muutamia levyhehkutuksia.
Kieltämättä hyvänkuuloista kamaa. Ehkä tämän tyyppisellä musalla vois olla markkinarako? Vähän menee ohi mainitsemastasi Bon Iver-linjasta tällaisella kuulaammalla tuotannolla. Jokin artisti tästä tulee mieleen, mutta en muista kuka? Aah, Poets of the Fall...
Asialista provoilua 22-pistepirkon suhteen! Arkijärkeä käyttäville saattaa tuottaa vaikeuksia sisäistää, miten täysin omalakista musiikkia vuosikymmenet tehnyt yhtye olisi huono vaihtoehto tuottajan tehtäviin.
Aina kun on paikka provota 22-Pistepirkkoon liittyen, teen sen. IMO yliarvostetuimpia Suomi-bändejä.
Täytyy sanoa että olin myös mukana kuorossa aluksi. Sitten kuulin hänet Tampereella Lost in Music-festareilla. Siis mitä vittua tapahtui? Karmeeta kuunneltavaa, ja porukka oli muka ihan messissä?!? Aivan kun oltaisi oltu kahdessa eri konsertissa sen porukan kanssa Klubilla!
Valitettavasti tämä pudotti tämän tähden taivaalta minun maailmassani ja en ole pystynyt nauttimaan levystä sen jälkeen. Kaikki vaan laahaa ja on epävireessä.
Toivon kuitenkin että Antero jonain päivänä todistaa olevansa hypetyksen arvoinen.
En ole itse asiassa koskaan todistanut Anteron keikkaa. Tuotanto on tärkeässä roolissa levyllä, joten keikka-arviossasi, arvoisa Anonyymi, saattaa olla perääkin - jos siis samaa maailmaa ei saada toisinnettua livenä.
Pitänee tsekata Antero joskus. Levyä tulee kuunneltua edelleenkin toisinaan.