Tämä on taas sellainen kirja, että ihmettelen miksen ole kuullut siitä aiemmin. Tai korjataan: Olen minä KUULLUT, mutten ole sitä lukenut. Orson Scott Cardilta olen tainnut lukea vain Seitsemännen pojan seitsemäs poika -fantasiakirjan joskus lukiossa.

Jos tämä olisi löytynyt lukioaikana Huittisten kirjastosta suomennettuna, aivan varmasti olisin lukenut sen! Lukenut ja nauttinut, fanittanut ja huutanut!

Orson Scott Card kirjoitti tämän kirjan jo vuonna 1985. Ensimmäisen kerran tarina ilmestyi typistetyssä muodossa vuonna 1977. Tämän luin Wikipediasta.

Amazon luultavasti suositteli tätä kirjaa minulle siksi, että se on "uudelleenjulkaistu" digitaalisesti marraskuussa ensi-iltaan tulevan samannimisen elokuvan kunniaksi ja sen markkinointia edistämään. Mutta hyvä että suositteli.

Ender's Game sijoittu Maan tulevaisuuteen ja kertoo Ender Wiggin -nimisestä pojasta, josta povataan ihmisrodun pelastajaa - maailman kaikkien aikojen parasta sotapäällikköä. Enderiä ja hänen siskoa ja veljeään on seurattu syntymästä asti, ja vihdoin kuusivuotiaana Ender lähtee pahamaineiseen Battle Schooliin opiskelemaan.

Battle School -jaksossa kirja on valtavan imevä. Enderin taistelussa pahaa vastaan (oli se sitten koulukaveri tai opettaja) on jotain samaa kuin Harry Potterissa. Suljettu kouluympäristö luo toimivan miljöön. Oikeastaan tässä kohtaa ajattelin, että hitto miten paljon nautin tästä kirjasta, mitenköhän vanhoille ihmisille tämä on tarkoitettu.

Mutta toisaalta Card on kirjoittanut tarinaan sisään paljon muutakin - varsinkin kun edetään kirjan loppua kohden.

Tässä näyte:

In the moment when I truly understand my enemy, understand him well enough to defeat him, then in that very moment I also love him. I think it’s impossible to really understand somebody, what they want, what they believe, and not love them the way they love themselves. And then, in that very moment when I love them—’ ‘You beat them.’ For a moment she was not afraid of his understanding.

Nuortenkirjamaisesta henkilögalleriasta ja tarinan perusrungosta huolimatta uskallan suositella tätä kirjaa. Esimerkiksi Enderin veljen Peterin ja siskon Valentinen sivutarinassa on hienoa tulevaisuuteen näkemistä. Nämä yli-inhimillisen älykkäät lapset kirjoittavat "verkkoihin" kahden keksityn poliittisen identiteetin nimissä populistisia kirjoituksia, ja ihmiset nousevat raivokkaasti ölisemään heidän ksenofobisten kirjoitustensa puolesta. Tai oikeastaan toisen kirjoitukset edustavat suvaitsevaista vastanäkemystä.

Persujen blogit, anyone? Teekutsuliikkeen nettiprovot? Vuonna 1985 kirjoitettu!

Myös Enderin luppoaikoina pelaama videopeli on hieno sivujuonne ja tarjoaa ajateltavaa, ja liittyy se kirjan tarinaankin. En viitsi kirjoittaa siitä enempää, ettei juoni mene pilalle.

Oikeastaan kokonaan toinen keskustelu on, onko nuortenkirjoista luvallista nauttia aikuisena? No tietysti on, vaikka tämän kirjan kohdalla monet nyanssit menevät varmasti nuorilta ohi. Ainakin minulta olisi lukion ekalla mennyt. Tai yläasteella. Harry Potteritkin luin ihan aikuisiällä. Loppua kohden se sarja lässähti aika pahasti, mutta ekoissa neljässä kirjassa oli huima imu!

Jos sci-fi, hyvä tarina ja aavistuksen älykäs viihde kiinnostavat, suosittelen Ender's Gamea. Lue se nyt AINAKIN siitä syystä, että leffan tullessa voit mumista: