Olet ystävien seurassa, kuten NRJ:n kanavalupaus kuuluu. Sitä olin tänään, kun matkustin heti aamusta Itä-Helsingin helmeen, Kontulaan, ostamaan vinyylilevyjä.

Kontu Krouvin terassilla paikalliset alkoholistit olivat jo saapuneet särpimään hanatuotteita. Minä en kuitenkaan halunnut alkoholia, vaan päästä sisälle läheiseen yksityisasuntoon, jossa paikallinen mies myy 2000 vinyylin kokoelmaansa.

Siinä oli jotain hyvin yhdistävää, vaikka en mikään himokeräilijä olekaan. Ensinnäkin 2000 metallivinyylin näkeminen samassa paikassa oli vaikuttavaa. Kokoelman arvoa en osaa mitenkään arvioida, mutta esimerkiksi Metallicalta oli monia harvinaisuuksia (ainakin Garage Days -ep:n ja Metal Up Your Assin taisin nähdä, ja joitain joita en edes tunnistanut), ja varmasti paljon muitakin kalleuksia.

Paikalla oli tietysti miehiä. Miehiä, jotka hamuavat jo cd:nä omistamiaan äänitteitä.

Vittu, Paradise Lostin Draconian Times oli nimmareilla vinyyliversiona! Maksoi liikaa liian, äärimmäisen ja naurettavan pieneen budjettiini nähden. Panteran Projects in the Jungle! Eli siis Pantera pre-hyvät levyt. Fear Factoryn Demanufacture... teini-ikäni soundtrack.


No joo, tässä kirjoituksessa on kuitenkin se pointti, että levyjä ostavien, myyvien ja keräävien ihmisten kohtaamisessa on jotain hienoa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Olisin voinut jahkailla siellä tunteja, mutta käytin pikku-buduni lopulta kolmeen klassikkoon, jotka ovat Toolin Undertow, Deep Purplen Machine Head ja Led Zeppelinin III.

Tiedoksenne muuten, että myyjän yhteystiedot saa minulta, jos levyjen ostaminen myöhemminkin kiinnostaa. Sinne jäi kyllä vielä ihan reilusti levyjä...