Miksi juoppo muusikko on Suomessa sankari?

Tämä aihe on pyörinyt päässäni todella pitkään. Olen pyöritellyt sitä päässäni kyllästymiseen asti kun en ole ollut varma pystynkö kirjoittamaan tästä asiasta lopultakaan mitään järkevää. Onko kaikki omaa inhoani, vai onko minulla oikeasti joku pointti.

Päätin nyt sitten kuitenkin kirjoittaa ajatukseni tähän. Sellaisina kun ne päässäni ovat. Tämä ei ole siis teoria, tutkimus tai journalistinen artikkeli, vaan ryöpsähtelevä kokoelma päässäni pyöriviä ajatuksia.

Minua ottaa päähän se tapa, millä joidenkin suomalaisten muusikoiden alkoholismi kielletään tai miten siitä tehdään ikään kuin jotenkin olennainen osa hänen sankariuttaan.

Liian harvoin törmää siihen, että kosteista sankareistamme sanottaisiin suoraan mitä he ovat. Juoppoja. Irwin oli juoppo, Rauli Somerjoki oli juoppo, Kari Tapio oli juoppo, Topi Sorsakoski oli juoppo, Albert Järvinen oli juoppo ja niin edelleen - lista on pitkä. Jätän elävien juoppojen nimet tästä pois syyllisten suojelemiseksi.

Älkää ymmärtäkö väärin. Nämä artistit olivat PALJON muutakin kuin juoppoja, monien kohdalla LÄHINNÄ muuta kuin juoppoja, mutta he olivat MYÖS juoppoja.

Ja tässä tullaan siihen kohtaan, joka minua loukkaa ja vituttaa. Kun vaikkapa luin Albert Järvisen elämäkertaa, legendaarisesta kitarasankarista kirjoittava kirjailija oli päättänyt verhota alkoholismin jonkinlaiseksi nerouden sivutuotteeksi, jotta pääkuvana säilyisi kitaraansa sielukkaasti vinguttanut taiteilija. Hän ei kirjoittanut, että Albert Järvinen oli juoppo, vaan toteaa hieman kiertoilmaisten sivulauseissa että viinaa kului.

En nyt halua tässä ottaa Albert Järvisen elämäkertaa silmätikuksi, se vain käynnisti pohdintani koko aiheesta. Järvinen saattoi olla hyvä vanhempi ja hieno mies, mutta aikalaiskertomusten ja elämäkerran perusteella hän oli myös juoppo.

Tämä on tietysti koko suomalaisen yhteiskunnan ongelma, ei vain muusikoiden. Ehkä se liittyy jotenkin iskelmäperinteeseen. Haluttiin kunniakkaita hienoja artisteja, joille juoppous on joko piilotettu fakta tai sitten olennainen osa heidän nerouttaan.

Oma lukunsa on tietysti Kotiteollisuus ja Jouni Hynynen, mutta minusta tuntuu, että hän on pikemminkin alkoholivalistuksen asialla. Heidän alkoholisminsa on jotenkin niin irvokasta ja päälleliimattua, että se eroaa merkittävästi menneiden "JUOMAMIESTEMME" eufemismeja vilisevästä sankari-imagosta. Kotiteollisuuden miehet ovat tietoisen oloisesti rakentaneet itsestään antisankareita. Juoppoja etelä-karjalaisia. Tai sitten he ovat osaa samaa jatkumoa, en ole oikein varma.

Ehkä paskalehdistön esiinmarssi ja klikkijournalismin maailma on estänyt uusien sankarijuoppojen syntymisen. Simo Silmulta kun korkki narahtaa, niin sata kännykkäkuvaajaa lähettää Seiskaan kuvan.

Ja hyvä niin. Simo Silmu on juoppo, ja hänen täytyy itse mennä jonnekin hoitoon ja päättää lopettaa juomisensa. Toki lööppijulkisuus on huono tapa ratkaista yhtään mitään ongelmia, mutta ainakaan hänestä ei ole leivottu sankaria, vaan päinvastoin koko kansan sylkykuppi.

Tietysti asiaan liittyy sekin, että viinan ja huumeiden vaikutuksen alaisena on kirjoitettu uskomattoman hienoa musiikkia, varmaan leijonanosa hienosta rock-musiikista esimerkiksi. Ei siinä mitään, tehkää niin jatkossakin: Haluan vain, että juoppoja olisi mahdollista kutsua juopoiksi. Että muusikon alkoholismia ei yritettäisi syystä tai toisesta verhota tai peittää.

En tarkoita, että sen pitäisi olla kaiken tiedotuksen tai esilläolon kärki - tietenkään. Haluan vain, että meidän suomalaisten yhteisessä folkloressa myönnetään, että jotkut musiikillisista sankareistamme olivat juoppoja. Aika monet.

Koko tämän yliherkkyyden taustalla on tietysti se, että oma äitini oli juoppo. Kyllä, juoppo. Alkoholisti. Siksi kaikenlainen ymmärtävä lässytys juoppouden ympärillä on myrkkyä korvilleni. Jokainen juoppo satuttaa ympärillään olevia ihmisiä, eikä pysty ajattelemaan ketään muuta kuin itseään. Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku, mutta känninen äiti on todella kamala asia.

Juuri siitä syystä voi myös olla, että julkisen keskustelun sävy ei muiden ihmisten mielestä ole juoppoja muusikoita ihannoiva kuten minä sen koen, mutta minulle se on.

Apua näille ihmisille on syytä tarjota, mutta itse heidän on laitettava se korkki kiinni. Myös muusikoiden.

Alkoholismista lisätietoja hakevien kannattaa lukea Teemu Suomisen loistavaa blogia Soberismia.

AA-kerhosta on kirjoitettu paljonkin, mutta yksi syvällisimmistä kuvauksista on sisällytetty David Foster Wallacen klassikkoromaaniin Infinite Jest.

En myöskään jaksa tai halua olla katkera äidilleni, siitä asiasta kirjoitti todella viisaasti Jarkko Tontti Helsingin Sanomissa.

This entry was posted in . Bookmark the permalink.

13 Responses to Miksi juoppo muusikko on Suomessa sankari?

  1. Oon kyllä sun kanssa ihan samaa mieltä. Ärsyttää, miten alkoholin suurkäytölle annetaan muusikoiden (ja miksei muidenkin taiteilijoiden) alalla hyväksyminen, 'koska se on osa neroutta'. Toisaalta, mulla taas isä oli (ja on edelleen) juoppo ja itse olen absolutisti. Joten ehkä siksikin näen asian samoin kuin sinä.

    Suomi on pitkälti niin alkoholia ihannoiva paikka, että mielenkiinnolla odotan, josko joku on samaa mieltä tästä, jolla ei ole lähipiirissä alkoholismia tai joka ei itse ole ylipäätään alkoholia vastaan. Saati sitten absolutisti.

  2. Hyvä teksti Jussi! Kirjoitat tärkeästä asiasta.

  3. Jussi says:

    Bobby Jean ja We never... kiitos kommenteista!

    Ja itsekin nimenomaan haluaisin tietää tekevätkö omat kokemukset tästä asiasta kärjistetymmän kuin se todellisuudessa onkaan.

  4. Anonyymi says:

    Lähipiirissäni ei ole alkoholisteja ja olen vahvasti samaa mieltä kanssasi. Muusikoita läheltä löytyy ja karkeasti sanoisin, että tyylilaji vaikuttaa suhtautumiseen - niin omaan kuin yleisön. Silmu on iskelmämiehiä ja kukkahattutätien kohderyhmää, joten alkoholismista tietämättömät toimittajat repivät ehkä herkemmin hänestä otsikoita kuin rock-miehistä, joille juominen on "normaalimpaa". Aika moni heistä on kuitenkin lopulta sosiaalinen suurkuluttaja, jonka alkoholinkäyttö vaihtelee sen mukaan onko muusikkokausi vai tehdäänkö "oikeita töitä". Ongelma lienee enemmän kuitenkin yhteiskunnassa kuin siinä, että muusikot itse peittelisivät tilannetta. Juoppoa on vaan todella vaikea palvoa, niin suoraan siitä ei kannata kirjoittaa jos pitää jotain julkisuuskuvalla myydä.

    Ja anteeksi nimetön kommentti, mutta minulla ei ole profiilia.

  5. Olivia says:

    Täälläkin yksi jonka isä on täysi juoppo! Oon kyllästyny muutenkin koko Suomen alkoholiperinteeseen. Ikäänkuin siinä ois jotain huippuhienoa kun kaadetaan myrkkyä kurkkuun? Itsekin juon silloin tällöin mutten pidä sitä siltikään kovin hienona asiana :D Ja tuo että muusikoiden elämään ja imagoon kuuluu ryyppääminen on kyllä ihme juttu. Samoja juoppoja nekin on kuin vaikka mun isä. :D Heille ikäänkuin suodaan oikeus juoda koska onhan ne nyt sentään muusikoita!

  6. Jussi says:

    Olet asian ytimessä Olivia. Kiitos sinullekin kommentista Anonyymi, sallittakoon nimettömyys tämän kerran.

  7. Anonyymi says:

    Monta jäi mainitsematta ja yksi juoppo oli ylitse muiden: Sibelius...:)

  8. Jussi says:

    No joo, se koko Sibben jengihän tais olla aika rehvakkaita juoppoja. Siinä oli perhe vaan tiellä vissiin.

  9. Anonyymi says:

    Lopussa on aivan oikein huomautus miksi moinen kirjoitus. Äiti oli juoppo.
    Omaa katkeruuttaan voi hoitaa mm. tuolla; http://www.al-anon.fi/. Itseäsi voit muuttaa, et toisia. Saatan kuvitella että elämä on noin raskasta, kun näkee vain juoppoja ympärillä. Kannattaa muistaa, että Alkoholisti tekee itse lopullisen diagnoosin. Heidän haukkumisensa ja nimittelynsä ei johda mihinkään. He ovat ne haukut kuulleet jo useammasta suusta. He hoitavat itseään mm. tuolla; http://www.aa.fi/, jos siihen kykenevät.

    T: Alcoholic Anonymous

  10. Jussi says:

    Terve Anonyymi Alkkis. Tuohon loppuun linkkaamani Jarkko Tontin kirjoitus on hyvä muistutus siitä miksi ei tarvitse olla katkera.

  11. Anonyymi says:

    Hei anteeksi nimettömyys ja vanhan nosto, eksyin tähän suosituimmat blogitekstit kirjoituksesta. Mutta HIENO kirjoitus, samaa mieltä, vaikken olekaan alkoholistin lapsi. Juoppo on juoppo ja juoppous kamala, turhauttava ja traaginen sairaus. Ja sitten kun se ei jää meillä tähän, vaan jostain kumman syystä koko kansakunta suojelee kollektiivista juoppouden hellimistään syvällisyytenä, herkkyytenä, rokkiutena, "keskieurooppalaiseen vapaaseen juomakulttuuriin" (väärinymmärrettynä tietenkin: "vapaus" oikeutta vailla vastuutta, vapautta kiskoa kaikkialla ja rajoituksetta) vihdoinkin kasvamisena tai vastakkaisesti pohjoisena voimana, shamanismina... minä hyvänsä kunhan ei asiana, jonka suhteen kukkahattutätien pointti voi sisältää ihan oikeitakin näkökohtia. Vaikken pidäkään vastakkainasettelusta suomalaiset hönöt - euroopplaiset kulttuurikansat niin kyllä on joka kerran surullista palata kotimaahan Euroopan kesälomalta. Lapset kuuluvat siellä kaupungin iltaan perheidensä mukana kaduilla, terasseilla, ruokaravintoloissa. Meillä ei ikinä, koska kaupungit valtaa kahdeksan jälkeen öykkäröivä ihmisohjusten heimo, nuo jotka saavat muistamaan, että täällä sitä on ihan normaalia edetä öisen keskustan katuja väistellen enempiä ajattelematta, kuin ei mitään, vastaantulevia randomisti eteneviä naulapäitä. Askel sivuun vaan, mikäs tässä, kuuluu asiaan.

  12. Jussi says:

    Anonyymi, hieno nosto ja olen aivan samaa mieltä, kuten kirjoituksestakin käy ilmi.

  13. Unknown says:

    Heh. mää tiedän mistä puhun ja kelle puhun. Mää tiedän, että jos mää puhun tiukasti, nii se on liian ankara tekstiä monelle teistä. Ok, lasketaa rimaa, mää olen teiän tasolla käy kuin käy. Mää nimittäin tuun just sieltä ojasta. Mää en luovuta. Mää oon sieltä ojasta.Mää en saatana häpee mitää, mää tuun ojasta. Mää en voi kertoo mihi oon noussu, koska se o liikaa monelle. Mää tuun sieltä. Ojasta. Se menee niin, että jostai on pakko pitää kii. Jos et sää pidä siitä vähstä kii, nii mee hirtee sit. Täs ei oo hirveesti tilaa. Pidä kii siit iha olemattomast. Kiipee. Kärsi. Iloitse pikku havainnoist. Kiipee. iloitse. That's it- Jatka meneen. Siinä kaikki, mitä mul on just nyt. Ja mää oon korkeel verrattuna siihe ojaan. Mä haluun sut pois sielt ojast. Mää uskoin itteeni. Muihin mää en oo ikinä uskonu, paitti joulupukkii, mut jos mää uskoin itteeni, voisitsääki uskoo muhun ? Kiipee !

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...