Matkakokemuksia Kap Verdestä

Cabo Verde, Cape Verde, Cap Verde, mikä onkaan.

Pimeys kävi sietämättömäksi, tilit tyhjennettiin ja lopputuloksena oli varsin spontaani äkkilähtö Salin saarelle Kap Verden saarivaltioon.

Täytyy sanoa, etten tätä ennen edes kovin tarkasti tiennyt missä Kap Verde on, saati että se on oma valtionsa, mutta lämpötilaennuste ja kuvat saivat vakuutettua. No, karttaihmisenä oli pakko tsekata: Kap Verde on kahdeksan saaren ryhmä vajaat pari tuhatta kilometriä Kanarian Saarilta etelään, päiväntasaajan pohjoispuolella.



Salin saari on valtion turistirysä, koska sen rannat ovat laajoja ja hienon hienosta hiekasta koostuvia. Lisäksi saarella on otollisia aaltoja surffaamiseen ja tuulia "leijalautailuun" (kite boarding, mitä lie suomeksi virallisesti).

Me varasimme äkkilähdön Apollomatkojen kautta. Heidän koneensa pysähtyy Tukholmassa hakemassa matkustajia, mikä tarkoitti menomatkalla ärsyttävää koneesta nousua. Paluumatkan yölennolla ei onneksi tarvinnut nousta koneesta.

Matkatoimisto käyttää oman Novair-yhtiönsä uutta konetta. Varustus koneessa on todella karu: Ei mitään videonäyttöjä, viihdekeskuksia tai edes yleistä näyttöä josta näkisi missä kohden matka ollaan. Kapteeni mumisi välillä ruotsiksi ja joskus englanniksi jotain. Ilmeisesti iPadien ja läppärien valtakaudella omia näyttöjä ei enää pidetä niin tärkeinä, mutta melkein seitsemän tunnin lennolle olisin kyllä itse toivonut jotain muutakin virikettä kuin sinänsä varman kirjan tai kännykkäpelit. Onneksi läppärille ja mobiililaitteille oli latauspistokkeet. Palvelu oli muuten rivakkaa ja hyvää. Ruotsalaisia oli koneessa paljon enemmän kuin suomalaisia, joten ördäystäkään ei esiintynyt.

Asuimme vastavalmistuneessa Hiltonissa, joka on komealla paikalla, kaunis ja toimiva hotelli. Joka paikassa näkyy uusien hotellien rakennustöitä, ja henkilökunnasta tulikin vähän sellainen fiilis, ettei saarella ole turismin kasvaviin tarpeisiin vaadittavaa määrää ihmisiä. Henkilökunta hotellilla oli nimittäin todella ystävällistä, mutta tuntui että osalla heistä ollut juuri kokemusta hotellialan töistä, tai ainakaan väitetysti viiden tähden hotellissa työskentelystä.

Uima-allas oli jääkylmä, mikä oli erityisesti tyttärelleni iso pettymys - hänen lomansa kun koostuu lähinnä polskimisesta. Meri oli mukavan lämmin, mutta valitettavasti rannan aallot olivat joka päivä niin isot, ettei hän sinnekään päässyt uimaan kuin minusta kiinni pitäen ja aaltojen läpi sukeltaen.


Sääpalveluiden mukaan Kap Verden keskilämpötila joulukuussa on 26 astetta. Meille sattui huono tsägä, sillä melkein koko viikon oli puolipilvistä, tuulista, ja 22-25 välissä lämmintä. Tavallaan siis Suomen kesää ajatellen erittäin lämmintä, mutta ei niin lämmintä kuin rantalomalta toivoo, varsinkin kun ollaan totuttu Kaakkois-Aasian helteisiin. Ei siis missään nimessä LÄMPÖÄ etsivän matkailijan kohde joulukuussa.

Hiltonin aamiainen oli loistava. Jos olisimme asuneet all inclusive -hotellissa, olisi loma ehkä ollut vielä rentouttavampi, sillä ruoka Santa Marian turistikaupungin rafloissa oli sellaista keskinkertaista turremuonaa - pitsaa, pastaa ja pihviä. Tonnikalapihvit olivat erittäin hyviä ja kohtuuhintaisia, sillä paikalliset kalastajat myivät niitä satamalaiturilta käsin joka päivä. Muuten ruoka tuntui kalliilta melkein joka paikassa; 10 euron pitsoja muovituoleilta hiekkakentän laidalla, Pizzaonlinen kautta Hauler Pizzeria tuo minulle koska tahansa 9 eurolla loistavan pitsan. Toki matkaajilla nyt tuollaiseen on varaa, mutta hinta ja laatu eivät kohdanneet. Siksi, jos vielä Kap Verdeen lähden, suosin keskiluokkaisen turren lempiasiaa, eli all inclusivea.  

Sää ei siis suosinut, ja allas oli kylmä, ja ruoka vähän tympeää. Hyvää Kap Verdessä oli ranta ja maisemat. Aavikkoinen pieni saari, jolla on kirjaimellisesti silmänkantamattomiin jatkuvat hiekkarannat. Perheen naiset kävivät ratsastamassa suolajärvellä (tätä edelsi maaninen googlaus hevosten oloista eri talleissa, valittiin ainoa "sertifioitu"), ja näkivät lisää rantahiekkaa. Minä kävin hölkkäämässä saaren keskellä, oikaisinpa muutamassa kohdin aavikon läpi (hieno kokemus, vaikka kuvittelinkin näkeväni matelijoita kaikkialla). Viileämmän kelin hyvä puoli oli se, että pystyi käymään juoksemassa sen pahemmin läkähtymättä, varsinkin myöhemmin iltapäivällä.



Hyvää oli myös se, että ihmiset eivät ainakaan näyttäneet suorastaan vihaavan kulkukoiria. Niille annettiin ruokaa, eikä vammautuneita koiria juuri näkynyt. Toki tuntui myös, että monet rantakadun helppoheikit (heistä myöhemmin lisää) olivat "ottaneet" koiran vain saadakseen turistien huomion, mutta osa heistä oli myös ansainnut koiriensa kiintymyksen - osan koirat selvästi pelkäsivät "isäntiään". Toki myös ihan aidosti kotona pidettyjä omia koiria oli, muun muassa kaikki söpöysennätykset rikkonut kuuden mäyräkoiran porukka isäntineen.



Rantakadun rihkamamiehet olivatkin sitten loman paskinta antia. Kyllästyin noin kahdessa sekunnissa "nice family, take a free necklace" -juoneen, jossa yritetään tarjota ilmaista lahjaa josta sitten pyydetään rahaa jos ei osta mitään muuta. Kauppiailla ei lisäksi ole oikein mitään järkevää myytävää, samoja muovi- ja puukoruja kuin kaikkialla maailman rantakohteissa. Joku on keksinyt, että Kap Verden slogan on "No Stress", mikä on tietysti portugalinkieliselle maalle tosi luontainen slogan. Tällä lauseella varustettua kaikkea ilmeisesti Senegalista tulleet myyntimiehet sitten tyrkyttävät.

Ikävimmän vihvahteen lomaan toi se, kun puolisoni ainoan kerran käveli rantakatua puolen kilometrin matkan satamalaiturille yksin. Rantavahdit ja kaikki myyjät vislasivat ja huutelivat mauttomia, ja pari sankaria jopa yritti lääppiä. Tämä viimeistään sinetöi sen, ettemme ole perheen kanssa ihan lähivuosina tai -kymmeninä palaamassa. Naisten ahdistelijoille suoraan sentteriä, äänestämme euroillamme.

No, tästä huolimatta loma täytti tarkoituksensa. Lepäsin, olin valossa, tunsin rentoutuneeni, ja ihmisten (muiden paitsi rannan helppoheikkien) ystävällisyys piristi. Infrastruktuuri maassa on myös hyvässä kunnossa, netti ehkä jopa hiukan liian nopea (minun piti tehdä töitä, joten hyvä, mutta muuten lomalla on helpompi olla ilman nettiä jos sitä ei ole), kadut siistejä ja hyväkuntoisia (jos ei oteta lukuun outoa halua käyttää mukulakiviä) ja katuvaloja riittävästi.

Hyväksi todettuja ravintoloita löytyi muutama, kaikki Santa Marian keskustassa: Palm Beach oli palvelultaan ripeä (yleisesti ottaen palvelu kaikkialla hidasta) ja ruoaltaan maukas italialaistyylinen rantarafla, nimensä mukaisesta hiekalla ja palmujen katveessa. Crazy Food oli nimeltään hullu, ulkonäöltään viehättävän ränsistynyt, mutta palvelu oli hyvää ja ruoka lähinnä fine diningiä (loistava tonnikalapihviannos!). Pirata-yökerhon viereisessä rakennuksessa oli italialaisperheen pitämä italialainen rafla, josta sai todella hyvää pastaa.



This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

1 Response to Matkakokemuksia Kap Verdestä

  1. Unknown says:

    Kiva lukea tuoreita kokemuksiasi. Tuli varattua reissu samaan hotelliin melko samoin perustein kuin tekin teitte. Mainitsit, että lentokoneessa oli latauspisteet mobiililaitteille. Oliko koneessa myös nettiyhteys? Terveisin Jymy-russelin omistajan vanhemmat :)
    Eila ja Ilpo Kuronen

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...