Kirjoitin scifi-novellin! "Kansallisaarre"

Koska olen viettänyt hiihtolomaviikkoni kotona, minulla on ollut valtavasti ylimääräistä luovaa energiaa jonka normaalisti kanavoin töihini. Tänään päätin pitkästä aikaa yrittää fiktion kirjoittamista. Tämän novellin kirjoittamisessa meni korjauksineen noin 45 minuuttia, eikä se ole hirveän briljantti, mutta ihan hauska kokeilu kuitenkin. Esikuvana toimivat Kilgore Troutin teokset.

Saa antaa palautetta. Typojakin saattoi jäädä kun editointivaihe oli sen verran nopeatempoinen.

*****

Kansallisaarre

Aamurutiinit ovat tärkeitä. Ennen töihin lähtöä pitää siivota ylimääräiset Windows Phone -ilmoitukset pihalta. Samalla on hyvä varmistaa ettei talon bluetooth-laitteisiin ole yritetty ottaa yhteyttä Lumioiden toimesta.

On vuosi 2050. Aamutoimiaan suorittava päähenkilömme on Sinatra Sahabutra. Hänen isoisoisoisoisänsä saapui Suomeen IT-konsulttina kirjoittamaan koodia muinaistiin Symbian-puhelinsovelluksiin.

Sinatran työnä on tuhota kännykkäsovelluksia, ja erityisesti Windows Phone 7 ja 8 -sovelluksia, joita Suomessa riittää. Hänen mielestään esi-isien virheiden siivoaminen on hyvin epäkiitollista työtä. Tuntuu kuin hänen sukupolvellaan ei ole mitään annettavaa tulevaisuudelle, paitsi menneiden sotkujen setviminen.

Onhan sekin tietysti tärkeätä. Että tulevat Sahabutrat voivat elää Suomessa, jossa WP-softat on saatu lopullisesti tuhottua. Suomi puhtaaksi WP:stä.

Sinatra Sahabutra tekee töitä Helsingin Punavuoressa sijaitsevassa toimistorakennuksessa, jonne on syntynyt softansiivoajien klusteri. Jostain syystä Windows Phone -sovellukset eivät ole koskaan viihtyneet Punavuoressa, eivätkä ne villiintyneinäkään ole onnistuneet juurtumaan sinne.

Se takaa työrauhan.

Windows Phone -sovelluksista tuli ongelma kaksikymmentä vuotta sitten, kun niiden puutteet ja toimimattomuudet muuttuivat niin isoiksi, että niille alkoi muodostua oma massa – siis fyysinen olomuoto digitaalisen rinnalle.

Niinpä Sinatroiden paritalon etupiha on pahimpina aamuina täynnä jätteestä muodostuneita ilmoituksia, jotka kertovat ohjelman yllättävästä lopettamisesta tai muistin vähyydestä.

Tämä ongelma on vielä ihmisten itsensä hallittavissa, mutta loputtomasti uusia päivityksiä hakevat versiot Windows Phone -käyttöjärjestelmistä ovat varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana aiheuttaneet useita maa- ja ilmaliikenneonnettomuuksia.

Tänään Sinatra johtaa puskutraktorirykmenttiä, joka siivoaa Mannerheimin puistobulevardia “Tuntematon poikkeus muistipaikassa 000000001” -ilmoituksista. Ongelma varsinkin epäloogisimmissa virheilmoituksissa on se, että ne tuntevat itsekin oman mahdottomuutensa, ja pystyvät siksi lisääntymään hälyttävällä tahdilla.

Ongelman ydin on muinainen Internet Explorer -selainohjelma, joka on aikanaan koodattu niin päin helvettiä, että sitä on ollut käytännössä mahdotonta poistaa vanhoista jättimäisistä valtion tietojärjestelmistä, joista sitkein ja epäloogisin on vertauskuvallisella purukumilla yhteen kursittu terveydenhuoltorekisteri. Internet Explorer on jäänyt muhimaan muinaisiin verkkoihin, jotka ovat piilossa nykyisten verkkojen alla kuin hylätyt metrotunnelit.

Internet Explorer on massiivisen toimimattomuutensa huippuvuosina päättänyt synkronoida kaikki mahdolliset Windows Phone -ohjelmat kaikkiin valtion järjestelmään kytkettyihin koneisiin. Sinatra Sahabutran työnantajan varsinainen ja lopullinen päämäärä on tuhota viimeinenkin Internet Explorer -asennus Suomesta. Tai ainakin näin he virallisesti ilmoittavat.

Tosin, kun fyysisiksi muuttuneiden Windows Phone -virheilmoitusten ympärille on kahdenkymmenen vuoden aikana syntynyt iso toimiala, verkon kirjoittajat ovat ryhtyneet avoimesti epäilemään ettei siivousfirmoissa todella haluta tuhota Internet Explorer -asennuksia, vaan tyydytään siivoamaan fyysistä ilmoitusmassaa koska valtio maksaa siitä hyvin.

Sinatra Sahabutra oli epävirallisesti samaa mieltä verkon kirjoittajien kanssa. Hän ei ollut vuosiin löytänyt servereiden uumenista Internet Exploreria, vaikka niitä fyysisten todisteiden valossa oli jäljellä tuhansia – vanhimmat versiot 1990-luvun loppupuolelta.

Sinatra oli ajaa kolarin, kun hänen autonsa radiolaite ulosti ilmoituksen tuntemattomasta äänitiedostosta. Sinatra ei ollut koskaan ladannut fyysistä äänitiedostoa, mutta Windows Phone -sovellukset olivat pesineet sitkeästi myös niille vieraisiin ympäristöihin, joihin Sinatran pari vuotta vanha autokin kuului.

Auto parkkeerasi itsensä esikoodiakatemian eteen, jossa hänen kaksi lastaan viettivät päivänsä. Lasten käyttämät järjestelmät olivat niin yksinkertaisen intuitiivisia ja toimivia etteivät Windows Phone -ilmoitukset viihtyneet niissä. Onneksi. Lapsissa on tulevaisuus.

Sinatran lapset tulivat halaamaan isäänsä. Nuorempi lapsista selitti innostuneena, että eräs esikoodiakatemian muista lapsista oli sairastunut ripuliin. Ennen kuin Sinatra ehti kieltäytyä, lapset olivat saattaneet hänet WC-tiloihin tutustumaan pieneen potilaaseen.

WC-istuimen ympärille ahtautunut henkilökunta oli valahtanut vitivalkoiseksi. Heidän ilmeensä oli sekoitus epätoivoa ja -tietoa.

Uteliaisuus voitti, ja Sinatrankin oli pakko vilkaista pönttöön, jonka istuimelta nuori potilas oli juuri noussut. Sinisessä saniteettivedessä kellui pieniä virheilmoituksia ja Internet Explorerin cookieita.

Internet Explorer oli asentanut itsensä ihmisen DNA:han. Sinatra Sahabutra ei voinut muuta kuin nauraa ja vetää vessan.

Se oli sitten siinä.

This entry was posted in ,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kirjoitin scifi-novellin! "Kansallisaarre"

  1. Maisa says:

    Hahhah, osui ja uppos! Pahimman luokan kauhuskenaario. Saahan noi WP:t sitten jotain aikaan, inspiraatiota edes.

  2. Jussi says:

    Joo, parempi yrittää luoda jotain rakentavaa siitä kaikesta turhautumisesta mitä noiden laitteiden parissa olen kokenut.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...