Ajatuksia Game of Thronesin 6. tuotantokaudesta

Kahden jakson perusteella. En lisännyt sitä otsikkoon, mutta kahden jakson perusteella! Tätä kirjoitettaessa kolmas jakso on 10 tunnin päässä. Se katsellaan sitten huomenillalla.

** Kirjoitus sisältää spoilereita kahdesta ensimmäisestä jaksosta **



Mutta on minulla silti aiheesta asiaa. Kuten uskollisimmat, pitkämuistisimmat, tarkkaavaisimmat ja yleisesti enkelimäisimmät lukijani muistavat, katsoin Game of Thrones -TV-sarjan vasta tämän vuoden alkupuolella (täällä vertailua kirjat vs. tv-sarja), kun hituri-kirjoittaja George R. R. Martin ei saanutkaan kuudetta kirjaa lupauksista huolimatta pihalle.

Nyt olen siis kahden jakson verran kulkenut vierailla vesillä. Tapahtumia, joita en ole kirjasta lukenut. No, oikeastaan TV-sarjan neljännellä ja viidennellä kaudella tapahtumat eroavat toisistaan paljonkin, mutta kuudennen kauden tapahtumista minulla ei ole mitään viitettä.

TV-sarja on jatkunut mielestäni yhtä laadukkaana kuin ennenkin, mutta nämä kaksi ensimmäistä jaksoa saivat minut tajuamaan jotakin: Televisiosarja on dramaturgisesti koukuttava ja laadukas, mutta se hukkaa paljon kirjan potentiaalista.

Siinä missä kirjassa harvinaisen monipuolisesti taustoitetaan koko yhteiskunnan luisumista uuteen sotaan vain parikymmentävuotta edellisen suursodan jälkeen, televisiossa nämä ovat sivulauseissa kuultuja taustoituksia.

Vielä ankeampaa on oikeastaan se, että yksilötason väkivallanteoista tulee mässäilyä vailla taustoja, vaikka kirjoissa kaikelle annetaan - jos ei heti niin jälkeenpäin - jonkinlainen syy, ja mielestäni onnistuneesti tutkitaan väkivaltaa ja seksiä vallankäytön välineinä.

Televisiossa suuremman ja tehokkaamman jännitteen etsiminen ohjaa tapahtumia kärjistyksiin, joilla ei ole perusteita. Ihmisiä puukotetaan ja päähenkilöitä kuolee, kuten tyyliin kuuluu. Kritisoin jo aiemmassa kirjoituksessani  sitä, että Sansan vieminen Winterfelliin kiduttaja-Boltonin armoille tuo jännitystä, mutta sen looginen tausta on hämärä. Aina niin ovela Littlefinger jättää rakastamansa teinitytön sadistisiksi tietämälleen perheelle? Tuskin. Kuten todettua, kirjassa Sansa ei edes tapaa Ramsay Boltonia.

Entä sitten Daenerysin joutuminen khaleesin vangiksi? Käänne oli kuin jonkun halvan toimintaelokuvan ojasta allikkoon -väline ennen käännöstä parempaan. Kirja käsitteli pitkään Daenerysin sisäistä piinaa siitä, että orjien vapauttaminen ei johtanutkaan toivottuun lopputulokseen, eikä hänen hyvillä aikeillaan ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Sarjassa koko tematiikka kipristyy eunukin ja hovineidon rakkaussuhteeseen sekä lepraiseen ritariin joka ei usko ettei nuori kuningatar halua häntä.

Tai nyt uusimmassa jaksossa nähty Balon Greyjoyn kuolema, jota ei kai taustoitettu juuri ollenkaan. Kirjassa koko Iron Islandsien kuninkuus avautuu Greyjoyn veljesten suhteiden kautta, kun hukkunutta jumalaa palvova veli, vallassa oleva Balon ja sotaisa Euron ajattelevat kaikki saarten hallitsemisesta eri tavalla. No, ilmeisesti telkkarissa pääsemme seuraavaksi katsomaan mitä Iron Mootissa tapahtuu, mutta taustat jäivät kyllä hämäriksi.

Tämä lienee sikäli turhahkoa valitusta, että TV-sarja on viihdyttävä ja sellaisenaan onnistunut. Mutta nyt kun minulla ei ole kirjan taustatietoja päässäni, tuntuu väkivalta vain väkivallalta. Kirjat tuntuvat sanomaltaan väkivallan vastaisina jopa (kun oikein silmiin katsotaan), mutta sarja keskittyy teräksen jutteluun.

Nörtti on puhunut. Also sprach Nörä.


This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...