Näytetään tekstit, joissa on tunniste NÖRTIT. Näytä kaikki tekstit

Ajatuksia Game of Thronesin 6. tuotantokaudesta

Kahden jakson perusteella. En lisännyt sitä otsikkoon, mutta kahden jakson perusteella! Tätä kirjoitettaessa kolmas jakso on 10 tunnin päässä. Se katsellaan sitten huomenillalla.

** Kirjoitus sisältää spoilereita kahdesta ensimmäisestä jaksosta **



Mutta on minulla silti aiheesta asiaa. Kuten uskollisimmat, pitkämuistisimmat, tarkkaavaisimmat ja yleisesti enkelimäisimmät lukijani muistavat, katsoin Game of Thrones -TV-sarjan vasta tämän vuoden alkupuolella (täällä vertailua kirjat vs. tv-sarja), kun hituri-kirjoittaja George R. R. Martin ei saanutkaan kuudetta kirjaa lupauksista huolimatta pihalle.

Nyt olen siis kahden jakson verran kulkenut vierailla vesillä. Tapahtumia, joita en ole kirjasta lukenut. No, oikeastaan TV-sarjan neljännellä ja viidennellä kaudella tapahtumat eroavat toisistaan paljonkin, mutta kuudennen kauden tapahtumista minulla ei ole mitään viitettä.

TV-sarja on jatkunut mielestäni yhtä laadukkaana kuin ennenkin, mutta nämä kaksi ensimmäistä jaksoa saivat minut tajuamaan jotakin: Televisiosarja on dramaturgisesti koukuttava ja laadukas, mutta se hukkaa paljon kirjan potentiaalista.

Siinä missä kirjassa harvinaisen monipuolisesti taustoitetaan koko yhteiskunnan luisumista uuteen sotaan vain parikymmentävuotta edellisen suursodan jälkeen, televisiossa nämä ovat sivulauseissa kuultuja taustoituksia.

Vielä ankeampaa on oikeastaan se, että yksilötason väkivallanteoista tulee mässäilyä vailla taustoja, vaikka kirjoissa kaikelle annetaan - jos ei heti niin jälkeenpäin - jonkinlainen syy, ja mielestäni onnistuneesti tutkitaan väkivaltaa ja seksiä vallankäytön välineinä.

Televisiossa suuremman ja tehokkaamman jännitteen etsiminen ohjaa tapahtumia kärjistyksiin, joilla ei ole perusteita. Ihmisiä puukotetaan ja päähenkilöitä kuolee, kuten tyyliin kuuluu. Kritisoin jo aiemmassa kirjoituksessani  sitä, että Sansan vieminen Winterfelliin kiduttaja-Boltonin armoille tuo jännitystä, mutta sen looginen tausta on hämärä. Aina niin ovela Littlefinger jättää rakastamansa teinitytön sadistisiksi tietämälleen perheelle? Tuskin. Kuten todettua, kirjassa Sansa ei edes tapaa Ramsay Boltonia.

Entä sitten Daenerysin joutuminen khaleesin vangiksi? Käänne oli kuin jonkun halvan toimintaelokuvan ojasta allikkoon -väline ennen käännöstä parempaan. Kirja käsitteli pitkään Daenerysin sisäistä piinaa siitä, että orjien vapauttaminen ei johtanutkaan toivottuun lopputulokseen, eikä hänen hyvillä aikeillaan ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Sarjassa koko tematiikka kipristyy eunukin ja hovineidon rakkaussuhteeseen sekä lepraiseen ritariin joka ei usko ettei nuori kuningatar halua häntä.

Tai nyt uusimmassa jaksossa nähty Balon Greyjoyn kuolema, jota ei kai taustoitettu juuri ollenkaan. Kirjassa koko Iron Islandsien kuninkuus avautuu Greyjoyn veljesten suhteiden kautta, kun hukkunutta jumalaa palvova veli, vallassa oleva Balon ja sotaisa Euron ajattelevat kaikki saarten hallitsemisesta eri tavalla. No, ilmeisesti telkkarissa pääsemme seuraavaksi katsomaan mitä Iron Mootissa tapahtuu, mutta taustat jäivät kyllä hämäriksi.

Tämä lienee sikäli turhahkoa valitusta, että TV-sarja on viihdyttävä ja sellaisenaan onnistunut. Mutta nyt kun minulla ei ole kirjan taustatietoja päässäni, tuntuu väkivalta vain väkivallalta. Kirjat tuntuvat sanomaltaan väkivallan vastaisina jopa (kun oikein silmiin katsotaan), mutta sarja keskittyy teräksen jutteluun.

Nörtti on puhunut. Also sprach Nörä.


Posted in , , , | Leave a comment

Magic the Gathering

Nörttimenneisyyttä meikäläiseltä löytyy ihan huolella (olen jopa ollut yhdessä larpissa), mutta keskivertojuippia varmasti ihmetyttävä perversio on Magic the Gathering -niminen korttipeli, jota ryhdyin pelaamaan heti kun se tuli Suomeen. Tai korjataan sen verran, että "...heti kun ne saapuivat Huittisiin", suurin osa korteistani näyttää olevan 4th Editionia joka Wikipedian mukaan tuli myyntiin vuonna 1994.

En ollut koskaan mikään himopelaaja, enkä ole koskaan pelannut muiden kuin ystävieni kanssa, eli mistään "vakavasta" harrastuksesta ei ole kyse. Minulla ei teininä ollut käytännössä yhtään rahaa käytössäni, ja nuo omistamani muutama sata korttia ovat pysyneet samoina harrastuksen alusta lähtien.



Arviolta 12 vuotta nuo kortit ovat pysyneet matkassani läpi kaikkien muuttojen ja tavaroiden karsimisien. En muista pelanneeni vuoden 2000 jälkeen, mutta jostain syystä en ole pystynyt heittämään noita kortteja pois.

Olen siitä onnekas kaveri, että lähin kaveripiiri on pysynyt samana ala-yläasteajoista lähtien. Tällä porukalla myös teineinä pelasimme Mätsikkiä. Hetki sitten yksi kaveripiirin TYYPPI ehdotti, että mitä jos? Tuntui LOISTAVALTA ajatukselta!



Siksi siis tämä postaus.

Itse pelaan punavihreällä pakalla. Ei yhteyttä poliittiseen maailmankatsomukseen. Magic the Gatheringissa punainen on tietysti vuoret/tuli, ja vihreä metsä. Tällä yhdistelmällä saa mahtavia lohikäärmeitä ja regeneroituvia örkkejä. Ystäväni Kirby käyttää mustavalkoista pakkaa, joka hänen luonteelleen sopivast sisältää lähinnä muiden pakkoja häiriköiviä loitsuja. Psykologian gradu "Magic the Gathering -pakka persoonallisuuden jatkeena" odottaa siis vain tekijäänsä.



Koska emme pelanneet MtG:tä kovi vakavasti, minulla ei ole hajuakaan mitä ovat OIKEASTI hyviä kortteja pelissä. Wikipedia kertoo, että erilaisia kortteja on olemassa noin 10 000. Minun suosikkiörkkini jotka on pakko joka pöytään saada ovat Craw Wurm (6/4, ihq perushirviö), Scaled Wurm (7/6, vielä ihqmpi perushirviö), Jolrael, Empress of Beasts (keisaritar joka pystyy muuttamaan kaikki maakortit 3/3 hirviöiksi - rakastan!), Rock Hydra (pystyy kasvattamaan lisää päitä jotka kaikki lisäävät +1/+1), ja ääääh, nyt kun otin nämä kortit sohvalle ja ryhdyin pläräämään PALAAN MUISTOIHIN.



Pakko päästä pian pelaamaan. Olen mennyttä. Suhteellisen terveellinen nuoruusmuisto sitäpaitsi.

Blogin lukijaa kommentoimaan aktivoiva osuus: Mikä on sinun nörtein

Posted in , | Leave a comment
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...