Lukuvinkki: Edward St. Aubyn - Patrick Melrose I-III

Pitkästä aikaa sain jotain luettua loppuun asti. Muuten tilanne on ollut se, että monta kirjaa on kesken. Hiljaa hyvä tulee, sano.



Tämä lukuvinkki-kirja-arvio kertoo kolmesta ensimmäisestä Patrick Melrose -romaanista, koska ne oli Amazonin Kindle Storessa niputettu yhdeksi. Printtinä näitä on ilmestynyt sekä viitenä eri niteenä että sekalaisena kokoelmana muita kokoonpanoja. Mutta tässä siis kolme ensimmäistä kirjaa.

Nimi Patrick Melrose on HBO Nordicin käyttäjille tuttu palvelun aloitussivun tärpeistä, sillä kirjoista on tehty samanniminen TV-sarja, jonka pääosaa näyttelee parhaiten Smaugina tunnettu Benedict Cumberbatch.

Kävin ennen tämän arvion kirjoittamista kirjan Wikipedia-sivulla. Siellä minulle selvisi, että tämä on osin omaelämäkerrallinen teos. Aikamoista, jos näin. Liian omaelämäkerrallinen se ei kuitenkaan ole, sillä Patrick Melrose on rakenteeltaan enemmän romaani kuin omaelämäkerta.

She had seen one of the Fauberts in the Crédit Agricole and he had the sullen air of a man who looks forward to strangling poultry.

Tarina kertoo – yllätys yllätys – Patrick Melrosesta, joka on yläluokkaiseen englantilaisperheen poika. Patrickin isä on rikkinäinen pedofiili ja hänen äitinsä alistettu psykologinen raunio. Ei siis mikään ihme, että pojasta tulee tunteita pakoileva narkkari.

Kuten sanoin, lukemani nide sisältää kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa. En kuitenkaan lukenut niitä kolmena erillisenä kirjana, vaikka ne selvästi sijoittuvat eri aikoihin ja paikkoihin. Kimpassa luettuna kolme irtonaista kohtausta Patrickin elämästä muodostavat hienon kokonaisuuden.

Ensimmäinen jakso sijoittuu lapsuuteen, Melrosejen taloon Ranskassa ja sinne saapuvien päivällisvieraiden elämäntilanteisiin. Toisessa jaksossa Patrick matkustaa isänsä hautajaisiin New Yorkiin ja käyttää kaikkia käsiinsä saamia huumeita epätoivoisessa yrityksessä käsitellä isänsä kuolemaa. Kolmas jakso on omistettu Patrickin varhaisaikuisuudelle. Mies on jättänyt huumeet, ja lähestyy isänsä jättämien traumojen käsittelyä. Tapahtumat sijoittuvat tärkeille yläluokan illallisille, jonka tähtivieras on Prinsessa Margaret – jota ei todellakaan kohdella silkkihansikkain.

‘Only in the English language,’ said Victor, ‘can one be “a bore”, like being a lawyer or a pastry cook, making boredom into a profession – in other languages a person is simply boring, a temporary state of affairs.

St. Aubynin kieli on hienostunutta, huumoriltaan kuivaa ja havainnoiltaan tarkkaa. Brittiläinen yläluokkainen puhetapa on jotenkin niin hirveän viihtyisää. Se on ilkeää, kylmää, mutta sellaisella ystävällisellä tavalla.

Above all, he wanted to stop being a child without using the cheap disguise of becoming a parent.

Kirja KERTOO kait siitä, miten ihminen pääsee traumoista eteenpäin, tai että vaatiiko se aina anteeksiantoa ja mitä sellainen anteeksianto sitten tarkoittaa. Toisaalta se antaa mielenkiintoisen kurkistusikkunan rikkaiden yläluokkaisten englantilaisten elämään. Se ei todellakaan ihannoi tai nosta jalustalle, vaan pyrkii pidemminkin osoittamaan, miten raha ja asema on korruptoinut nämä ihmiset.

What could he do but accept the disturbing extent to which memory was fictional and hope that the fiction lay at the service of a truth less richly represented by the original facts?

Nyt olisi jäljellä vielä kaksi osaa, mutta en ole varma vaatiiko näin ehjä tarina vielä lisäosia. Ehkä joskus kun on aikaa, nyt on liian paljon kaikkea muuta kesken. Lähden lomalle ja pakkasin mukaan Kindleen Elena Ferranten Loistava ystäväni ja paperiversiona Knausgårdin Taisteluni 6:n (olen sitä vajaa puoliväliin lukenut) sekä Waltarin Mikael Karvajalan. Lukuloma alkakoon.


This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...