Tämä kirjoitus käsittelee toista osaa Liu Cixinin trilogiasta jonka ensimmäisestä osasta kirjoitin täällä.  Toinen osa ei sinänsä aiheuttanut mitään, mikä olisi kumonnut ensimmäisen osan reaktiot ja fiilikset: Liun kyky luoda järkälemäistä scifiä näyttäytyy trilogian keskiosassa jos mahdollista vielä ensimmäistä osaa massiivisempana. Ja kuten ensimmäisessä osassa, myös The Dark Forestissa ihmiskunnan lähitulevaisuus yhdistyy suurten mittasuhteiden avaruusoopperaan, hiukan Neal Stephensonin mieleen tuovalla tyylillä. 

On virkistävää lukea kiinasentrisesti tällaista tarinaa, kun yleensä on saanut tottua Suomessa jonkun länsimaan kansalaisen lähtökohdista kulkevaan tarinaan. Three Body Problem -trilogiassa toki seikkaillaan myös USA:ssa ja ilmeisesti Norjassa tai Keski-Euroopassa, tarkkaa sijaintia ei kerrottu. Vai mietinkö nyt ensimmäistä osaa? Luin kirjan loppuun kesäkuussa ja nyt huomaan että kahden kirjan tapahtumat alkavat sekoittua. 

Kirjaa on vaikea analysoida spoilaamatta, enkä missään nimessä halua pilata kenenkään lukukokemusta, joten riittänee tässä vaiheessa, että jatkan tämän trilogian erittäin lämmintä ja painavaa suosittelemista. Jos olet ikinä lukenut scifiä, lue tämä trilogia. Jos et, niin ehkä tässä olisi sopivan epätyypillinen aloitus, joka silti on puhdasveristä scifiä. 

Spoilaamatta voi sanoa: Jos trilogian nimi ja ensimmäinen osa sai nimensä Trisolaris-planeetan kolmen auringon kiertoratojen laskemista kuvaavasta matemaattisesta ongelmasta, tulee tämän kakkososan nimi avaruudesta ja sivilisaatioiden kyvystä lähettää ja vastaanottaa viestejä. Jos sytytät pimeässä metsässä nuotion, kaikki näkevät sinut, mutta sinä et näe ketään. 

Palvon.