Meikäläinen pakenee ulkomaille, joten blogi palaa elokuussa taas henkiin.

Ilosaari oli työntäyteinen, eli bändejä ei juuri tullut nähtyä, mutta huh huh miten hyvältä Kvelertakin veto kuulostaa Ylen tallentamana. Tein tuohon aikaan teltan vieressä duunia, joten aika hyvin pystyin sivusta seuraamaan tuon.

Sielun Veljiä en jaksanut katsoa... tajusin siinä, ettei se bändi merkitse minulle mitään, eikä varsinkaan sen comebackin näkeminen. Semmottis.

Bändien osalta en viitsi luetella niitä vähiä joita ehdin katsoa, suomalaisia lähinnä, ja Ojos de Brujon joka kuulosti ihan ok:lta, mutta ei niin raivokkaalta kuin olin ajatellut.

Onhan tuolla Ilosaaressa se oma tunnelmansa kyllä. Tänä vuonna tulikin käytyä kaikki kolme isoa festivaalia läpi, ja täytyy kiitellä 'Saaren järjestelyjä ja tunnelmaa taas. Flow vielä odottaa, ja siellä onkin sitten parhaat bändit - ja aikomus myös katsoa bändejä.

Perjantaina Sulo-klubin lavalla osallistuin ennen Kotiteollisuuden keikkaa nähtyyn lavajuontaja-Venlan taustakuoroon... muisto sekin.

Mutta nyt siis blogi hiljenee heinäkuun loppupäiviksi!

Yhdistelmäblogaus lopettaa tämän viikon. Ärsyttävästi tungen kaksi aihetta samaan merkintään, enkä käsittele kumpaakaan kovin syvällisesti.

Olisin itse asiassa voinut yhdistää aiheet, jos olisin tajunnut ottaa Kvelertakin keikalta eilen kuvia uudella puhelimellani. Oli käsittämättömän hieno keikka, juuri sopiva nousuhumalaiseen lauantai-iltaan.
En ole tainnut hehkuttaa blogissa Kvelertakia, jonka debyyttilevy on järjettömän kova. Minkäköhän takia en listannut sitä Vuoden levyihin, kysyy blogisti itseltään...

Olivat Norjan kundit joka tapauksessa eilen Finnish Metal Expossa paiskomassa hardcoren, black metallin ja rokettirollin yhdistelmäänsä. Kaapelitehtaan putkimainen ja kolkko sali on akustisesti aika kamala, eikä bändin kolmea kitaristia oikein kuullut erillisinä soittimina. Mutta voimaa ja energiaa esiintymisessä oli helvetisti, vähän nuhaisista soundeista huolimatta.

Tuli hieno fiilis olla mahtavuuden äärellä. Biisithän ovat loistavia, ja niiden esitystapa oli juuri sopivan räkäinen. Laulajan autenttinen örinä ja kolmannen biisin aikana esiin reväytetty death metal -kaljamaha vakuuttivat.

Luin keikan jälkeen Facebookista, että bändi oli saanut Oslossa by:Larm-festareilla miljoonan norjan kruunun eli noin 120 000 euron Statoil-palkinnon. Sitten näin bändin laulajan Hima & Salissa wokkia syömässä (keikanjälkeishiessä) ja onnittelin tästä. Hän kertoi että koko raha käytetään USA:n kiertueeseen.

Kveeeleeertaaaaaak

Se puhelin. Koska olen vähän teknologianörtti pitää puhelinta vaihtaa riittävän usein. Vuoden verran palvellut Nokia N900 sai väistyä HTC Desire HD:n tieltä. Vanhassa luurissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja olen edelleen sitä mieltä, että N900:n käyttöliittymä Maemo olisi sopinut Nokian muihinkin malleihin. Harmi että Nokia heitti käyttiksen hukkaan, erittäin toimiva käyttis, uskomattoman muokattava.

Joo, päätin siis siirtyä Androidiin. iPhone on jotenkin tuntunut aina liian yksinkertaiselta, Android oli siksi mielenkiintoinen vaihtoehto, varsinkin kun sille kehitetään noin 10000000 kertaa enemmän softia kuin N900:lle. HTC Desire HD:ssa on jättimäinen näyttö, ja ainakin puolen viikon käytön jälkeen fiilis on erittäin hyvä.

Muokattavuutta riittää - ei ihan niin paljoa kuin N900:ssa,  mutta riittävästi kuitenkin. Googlen kalenterin ja Facebookin kanssa puhelin toimii saumattomasti yhteen, Android kun on Googlen kehittämä.

Fyysistä näppäimistöä on vähän ikävä, N900:n parhaita puolia ehdottomasti. Mutta kuten todettua, yleisfiilis erittäin positiivinen.

Ennen kuin painatte pään tyynyyn ja valmistaudutte uuteen viikkoon, otetaan vähän Kvelertakia!