Also Sprach Jussi - eli ajatuksia vähän kaikesta

Tuossa viikko sitten vietin neljä yötä Barcelonassa, tässä viikko myöhemmin teille matkakokemuksia arvon lukijat. Vierailin kaupungissa ensimmäistä kertaa elämässäni (Espanjassa olen aiemmin ollut vain Ibizalla, joten ei hirveän tuttu maa muutenkaan minulle.

Pääsin Barcelonaan, koska rakas puolisoni Suvi, ja ystävämme Paula ja Matti-Akseli järjestivät minulle YLLÄTYSMATKAN! Kohteen piti selvitä vasta kun astumme lentokoneeseen, mutta matkan johtajisto muni vanhentuneiden passien ja väärien lentolippujen kanssa sen verran, että lentokenttävirkailija ehti möläyttää kohteen hieman ennen aikojaan. Ei se mitään, tammikuusta asti odotettu yllätysmatka oli todellakin odotuksen arvoinen.

Tiesin etukäteen Barcelonasta sen purjeen muotoisen hotellin, ja että La Ramblalla turistien lompakot viedään ja heitä puukotetaan.

Tämä oli kehno ennakkoluulo.

Joo, W-hotelli on purjeen muotoinen ja hallitsee upean biitsin yleisnäkymää, ja La Ramblalla on helvetisti turisteja jopa maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta turvattomalta minusta ei todellakaan tuntunut. Jos nyt on ensimmäistä kertaa suuressa maailmassa, niin kannattaa siitä lompakosta joo opetella pitämään huolta, mutta ei tuo nyt mikään favela ollut.

Poliiseja oli kyllä kaikkialla paljon, joten ehkä taskuvarkaita yritetään tosissaan hillitä, tai sitten baskien/ISISin potentiaaliset hulinat ovat lisänneet valvonnan tarvetta - tai sitten se konekiväärien kanssa partiointi on Espanjassa ihan arkipäivää.

Minulle oli yllätys, miten monipuolinen kaupunki Barcelona on. La Rambla löytyy, siellä voi katsella mitä ihmeellisempiä katutaiteilijoita ja pysähtyä lämmitettyyn telttaan sangrialle tai syödä annoskuvin mainostettuja ruokia.

Sitten on shoppailu, jota seurueessamme harrastettiin melko lailla. On kaikki pakolliset ketjut La Ramblan pohjoispäässä ja Ramblan suuntaisesti itäpuolella kulkevalla Portal de'l Angel -kadulla. Ramblan itäpuoli muutenkin on hyvää shoppailualuetta.


Mahtavaa oli myös se, miten laajalta keskusta-alueelta löytyi aina uusi upean näköinen kaupunginosa - tai ainakin katu. Citadel Park - jossa on myös eläintarha - oli huikean kaunis lenkkimesta. Citadel Parkin pohjoispuolelta lähtevä Passeig de Saint Joan oli huikea Pariisin mieleen tuova bulevardi, ja ranta-alue on tietenkin ihan luku erikseen. Ja Sagrada Familia! Huh!

Minusta oli hienoa, miten rantaa pitkin kulkeva katu ja valtavan W- hotellin piha-alue oli annettu ulkoilijoiden käyttöön. Ja kaupunkilaiset olivat toden totta ottaneet sen omakseen, sillä selkeästi myös paikallisia ihmisiä oli paikalla paljon. Rantaväylää pitkin liikuttiin kaikilla mahdollisilla ei-moottorisilla kulkuvälineillä (jos turisteille vuokrattavia sähköpyöriä ei lasketa).

Vesi oli aivan liian kylmää, paitsi märkäpukuisille surffareille ja muutamille pikkulapsille, mutta voin nähdä miten jumalattoman piukassa tuo Olympiakylän ja W-hotellin väliin jäävä ranta kesäkuumalla on.

Tällaisessa matkailubloggauksessa pitäisi vissiin suositella jotain paikkoja. Suosittelisin sitä hieman keskustan syrjässä olevaa pikkubaaria jossa kävimme katsomassa El Clasicon, jos muistaisin paikan nimen. Kukaan ei puhunut englantia, Estrella maksoi 1,20€ pullo ja kortti ei käynyt. Hieno tunnelma, hieno ilta vaikka FCB hävisikin.

Suosittelen erityisesti Kaelderkold-nimistä olutravintolaa kivenheiton päässä La Ramblalta. Baarimikkona Pelle Miljoonan ja kuuman surffarin sekoitukselta näyttävä kundi, ja 15 hanassa vaihtuvat craft beerit.  Loistava miljöö, eikä mitään kuvamenuja tai yes sir please sir -myyntiä.


Ruoka on yleisesti ottaen hyvää, varsinkin paella ja katalonialaiset tapakset eli pinxokset.

Suosittelen myös Revolver Recordsia Placa de la Catalunyan lähettyvillä. Upea vanhan liiton levykauppa, jonka yläkerrassa paljon ja hyvin valikoitua vinyyliä. Ostin Belle & Sebastianin Fold Your Hands Child...:n ja Ryan Adamsin 1989:n yhteensä 35 eurolla uutena, mikä oli virkistävää Urban Outfittersin 40€/levy -vitsin jälkeen.

Kuva, jonka Jussi Mäntysaari (@jussi_mantysaari) julkaisi 3. 04ta 2016 klo 3.40 PDT

Suosittelen myös Picasso-museota, vaikkei sen valikoimiin kuulu maestron tunnetuimpia töitä, tai ainakaan niitä ikonisimpia, vaikka joitain sinisen kauden juttuja olin nähnyt aiemminkin kuvissa, ja muutamia muita. Itselleni etukäteen tutuin oli Las Meninas, joka on alun perin Velazquezin maalaus, mutta josta Picasso teki 25 erilaista pientä tutkielmaa, ja lopuksi ison oman version. Hieno kokonaisuus ja suositeltava levähdys shoppailun ja sangrian väliin.

Suosittelen myös Hotel Andantea, joka on siisti, jossa on loistava aamiainen, hyvä palvelu, ja joka on lähellä kaikkea, muttei ihan La Ramblan kaaoksessa.

Paikka jätti ehdottomasti halun palata. Tuntuu etten neljässä päivässä nähnyt vielä juuri mitään, ja esimerkiksi goottilaisen kaupunginosan pikkukatuja kulkiessa ja välillä kahville tai bisselle piipahtaessa voisi viettää päiviä.

Ohuehko disclaimer: Tunnen Salamatkustaja-blogia pitävän Satu Rämön, koska blogimme kuuluvat samaan blogiyhteisöön (Suomen Blogimedia fo lyfe!), ja hän lähetti tämän kirjan vapaakappaleen halukkaille bloggaajakollegoilleen. 

En lue matkakirjoja oikeastaan koskaan. Olen niin paska ihminen. Ei vaan, en vain jaksa. Ajattelin, että Islantilainen voittaa aina olisi tavallaan matkakirja - päiväkirjamuotoon puettu esitelmä tutustumisesta erilaiseen kulttuuriin.

Sadun kirjassa on näitä aineksia, mutta kirjana se on paljon enemmän. Toki topakan suomalaisen muuttaminen yltiöpositiivisten islantilaisten keskelle on toimiva viitekehys, ja henkilön ympärille rakentaminen helpottaa kirjan markkinointia, mutta pohjimmiltaan tämä on kirja Islannista. Niin kuin otsikko tietysti lupaakin.

Huomatkaa, että tämä äskeinen ei ole varsinaisesti kritiikkiä kirjasta, vaan kipuilua omien ennakkoluulojeni kanssa. Koska luonnostelen nämä tekstini etukäteen vain päässäni, saatte nyt nauttia tästäkin.

Ehkä kirjasta teki niin onnistuneen se, että pidän Sadun persoonasta (jo blogin perusteella), ja ja eriskummallisen pienen valtion tarkasteleminen tämän persoonan lävitse osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Tai siis: Islanti on mielenkiintoinen jo itsessään, mutta pelkkänä tietokirjana tämä olisi ollut huomattavasti tylsempi.

Välillä huomasin toivovani kirjailijan omaa tarinaa mukaan jopa vähän lisää, mutta aviomiehen tapaaminen (joka sekin käsiteltiin aika nopeasti sopivia kohtia skippaillen) taisi olla ainoa puhtaasti henkilökohtainen tapahtuma - muut Rämön elämässä tapahtuneet asiat peilattiin islantilaiseen kulttuuriin perhejouluista synnyttämiseen. Johtunee toimittajataustasta.

Kuulin, että kirja ollaan kääntämässä englanniksi, mikä on hyvä, sillä englannintaitoisia islantilaisia saattaa kiinnostaa, miten osuvan oloinen tämä analyysi heidän valtiostaan on. Tai ehkä tämä on vain suomalaista ajattelua - sillä meitähän tunnetusti kiinnostaa kun "Suomi mainitaan", ehkä itsetietoisia islantilaisia ei samalla tavalla kiinnosta mitä joku ulkomaalainen heistä ajattelee.

Mielenkiintoinen oli myös luku Islannin pankkikriisistä, jota somessa jaettavissa kuvissa käytetään sankarillisena esimerkkinä taistelussa globaalia riistokapitalismia vastaan.

No, oli tietysti hienoa, että Islannin valtio päätti olla sosialisoimatta sijoittajien tappioita veronmaksajille, mutta islantilaisten pähkähullujakin sijoituksia kyllä korvattiin. Samaan aikaan tunnollisesti taloudestaan huolehtineiden islantilaisten asuntolainat räjähtivät käsiin jos ne oli sidottu ulkomaiseen valuuttaan. Syntyi paljon köyhyyttä, ja valtiolta rahansa takaisin saaneet uhkarohkeat sijoittajat ostivat rahapulaan joutuneiden ihmisten asuntoja murto-osalla aiemmista hinnoista.

Ekonomisti Rämö osaa selittää tämän paljon selkeämmin, lukekaa kirjasta. Mielenkiintoinen kääntöpuoli sille yleensä kuullulle tarinalle joka tapauksessa - varsinkin viime päivien mylläkän jälkeen, kun pääministerin ja puolisonsa offshore-yhtiö paljastui. Salamatkustaja-blogissa tästä taustoja.

Lämmin suositus. En ole koskaan käynyt Reykjavikissa, mutta tämä kirja lisäsi huomattavasti menohalujani.

Jos haluat ostaa tämän kirjan, Suomalainen.com myy sähkökirjaversiota 14 euron hintaan. Jos ostat tämän linkin kautta, antavat minullekin pienen komission. Ihanaa.