Also Sprach Jussi - eli ajatuksia vähän kaikesta

Kävin eilen DocPointissa katsomassa "katutaiteilija" Banksyn ohjaaman elokuvan Exit Through The Gift Shop, joka on muuten myös Oscar-ehdokkaana dokumenttien sarjassa.  Se kertoo Thierry Guetta -nimisestä miehestä, joka aluksi kuvaa eri katutaiteilijoita, ja rupeaa sitten itsekin sellaiseksi - matkien avoimesti Banksya ja Shepard Faireyta, joka on kehittänyt sen Obey-naaman ja tyylitellyn Obaman kuvan jota käytettiin presidentinvaalikampanjassa.

Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että koska elokuva on Banksyn ohjaama, on hän kehittänyt Thierry Guettan hahmon parodisoimaan "street artistien" muuttumista salonkikelpoisiksi ja rahaa tekeviksi taiteilijoiksi. Mutta hetken googlailtuani tajusin, että tuo henkilö on ilmeisesti oikeasti olemassa, ja myöskin oikeasti kuvannut katutaiteilijoita öisin. Näiltä reissuilta ovat peräisin leffan huikeat kohtaukset, joissa Banksy, Space Invader ja Shepard Fairey liisteröivät kuviaan maailman suurkaupunkeihin. Myös Banksyn vääntyneen puhelinkopin teko ja Länsirannan israelilaisaitojen maalaaminen on kuvattu.

Tulin siihen lopputulokseen, että Banksy on keksinyt tehdä Guettasta taiteilijakarikatyyrin työskenneltyään tämän kanssa kuvaushommissa. Elokuvassa Guetta palkkaa graafisia suunnittelijoita tekemään taiteen puolestaan, mutta ne voivat olla peräisin myös Banksyn työpajasta. Guetta on myös oikeasti tehnyt Life Remote Control -nimisen taidepläjäyksen, joka on koostettu hänen kuvaamastaan katutaidemateriaalista. Elokuvan leikkaaja vaatii Banksylta rahaa, koska hänen nimeään ei mainita Exit Trough The Gift Shopin tekijätiedoissa, eikä Life Remote Controlin parin minuutin pätkän näyttöön oltu kysytty lupaa.

Tietenkin, koska kyseessä on Banksyn elokuva, ei voi varmasti tietää mikä on totta ja mikä pilaa. Mutta sepä tämän elokuvan hienous onkin. Guetta on ilmeisesti oikeasti myynyt töitään, ei tosin niin kalliilla kuin elokuvassa väitetään. Jenkkilehdissä on nähty "paljastusjuttuja", joissa yritetään saada otsikoita aikaiseksi elokuvan todenperäisyydestä. Ikään kuin suurin osa elokuvan nähneistä ei ainakin hiukan miettisi, mahtaako Guettan tarinassa olla perää vai ei.

Nautin ihan suunnattomasti siitä, että Banksy väänsi aivoni solmuun. Perkele mikä tyyppi! Kannattaa muuten tutustua Wall and Piece -kirjaan jos Banksyn työt eivät ole tuttuja.

Alla traileri, joka tosin ei kerro itse elokuvasta juuri yhtään mitään.

Torstaina alkoi uusi tuotantokausi Maria!-nimistä talk show'ta. Kanavat ja tekijät saavat ihan rauhassa tehdä huonoa talk show'ta jos näin haluavat, mutta minua ärsyttää, että Maria Veitolan ohjelmaa tai tyyliä pidetään jotenkin räväkkänä tai rohkeana.

Ei hänen ohjelmassaan ole mitään rohkeaa. Kenties rohkeuden illuusio on syntynyt  siitä, että juontaja on niin hirvittävän epämukavan oloinen vieraidensa kanssa. Mutta vaivaantunut tunnelma ei ole sama asia kuin rohkeiden kysymysten esittäminen.

Eihän show'ssa edes esitetä suoria tai yllättäviä kysymyksiä, kun aiheet on sovittu etukäteen. Eihän siinä ole tietenkään mitään pahaa, jos se on valittu tyyli, mutta touhua katsellessa tulee mieleen, mihin kaikkeen noin myöhään esitettävällä ohjelmalla olisi potentiaalia.

Helsinkiläinen snobi kutsuu ohjelmaansa joko hulluja juntteja tai snobikavereitaan. Molempien edessä hän kiemurtelee ja teeskentelee tekevänsä haastatteluja. Johanna Tukiainen saattaa olla julkisuushakuinen idiootti, mutta miksi hänen tyhmyydestään pitää tehdä niin suuri numero? Miksei Maria voi KYSYÄ jotain siltä Tukiaiselta, sen sijaan että tuo hänet eteensä nenää pitkin tuijoteltavaksi?

Maria on Imagen kolumnien perusteella hyvä kirjoittaja, mutta ei hänestä kyllä televisioesiintyjäksi ole. Miksi se yleisökin pitää olla niin kauas sijoitettu tuossa uudessa studiossa? Kolhous ja vaivaantuneisuus vain korostuu kun juontaja vääntelehtii tyhjyyden keskellä punavuorelaisen kaverinsa putiikista haetussa aikuisten potkupuvussa. Miksikö hänen persoonansa ei toimi televisiossa? Siksi, että hän ei anna itsestään mitään. Jos Sarasvuo ja Rantalainen myllyttivät jotain vierastaan, laittoivat he samalla itsensä likoon. Maria!-ohjelman juontaja voisi aloittaa "kroppansa likoon laittamisen" siitä, että haastattelisi seuraavan ohjelman alussa itseään ja kysyisi "miksi minä yritän liikaa?".

Tämä on sitä NYKYMUALIMAA sitten vissiin. Amppareiden uutisotsikoista voi päätellä mikä kansaa kiinnostaa, ja ilmeisesti sen luotetaan toimivan myös televisiossa. Mutta Ampparit-tyylisesti asian käsittely jätetään täysin otsikkotasolle, eikä siitä edes yritetä keskustella tai tehdä haastattelua.

Haluaisin uskoa, että tuonkin ohjelman kohdeyleisöllä olisi valmiuksia ja halua nähdä älyllistä televisio-ohjelmaa, eikä tuollaista aliarviointia. Enkä nyt tarkoita että kaikkien tv-ohjelmien pitäisi olla jotain Radio Suomen politiikkatuntia, mutta kun viihdeasioitakin voi käsitellä älyllisesti.

Pakko oli tämäkin mielipide saada ulos systeemistä. Pistetään nyt vielä disclaimerina, että henkilökohtaisella tasolla en tiedä Veitolasta mitään, on varmasti ihana ihminen jne, tämä tv:stä välittyvä kuva vain sylettää.

Toistan vielä alussa mainitun seikan: Pakkohan tuota ei olisi katsoa, puutuin vain siihen, että ohjelmaa pidetään jotenkin räväkkänä. Joo, Jussi Parviaisen saaminen studioon on räväkkää, mut olisko sen haastattelun voinut hoitaa jotenkin muuten kuin Parviaisen hulluutta peesaten?