Musiikin pecha kucha

Olin eilen Helsinki Design Weekin vuosittaisessa Pecha Kucha Nightissa. Pecha kuchan idea on, että puhuja esittelee idean, itsensä, työnsä, projektin tms. kahdenkymmenen kuvan avulla. Jokainen kuva näkyy yleisölle 20 sekunnin ajan, eikä puhuja voi vaikuttaa kuvien vaihtumistahtiin. Jos et tajunnut, lue Wikipediasta lisää.

Homma on arkkitehtien kehittämä, ja Design Weekin ohjelman mukaisesti eilenkin kuultiin lähinnä arkkitehtien ja suunnittelijoiden puheita. Puhumassa oli tänä vuonna lähinnä "asiaperttejä", ei niinkään viihdyttäviä puhujia. Pieni pettymys siis, mutta ei siitä sen enempää.

Yhden suunnittelijan alleviivatessa kuviensa mielenkiintoisuutta ("It's curious, it's interesting, it makes you think" - se on KUVA! Katsoja ihan itse päättää herättääkö ajatuksia vai ei...) tuli mieleeni, että bändit voisivat opetella pecha kucha -filosofian ulkoa.

Kaksikymmentä 20 sekunnin biisiä olisi vähän liioittelua, mutta pointti on se, että uudet bändit soittavat AINA liian pitkän keikkasetin. Levy-yhtiöiden showcase-keikat ovat erikseen, mutta niitä on liian harvoin. Itse ainakin olen sen verran laiska keikallakävijä, että jos illan aikana soittaa vaikka 3 bändiä, enkä ole kuullut biisejä etukäteen, ei sitä keikkaa kerta kaikkiaan JAKSA puolta tuntia enempää.

Brittiläinen Hurts on kiertänyt maailmaa ennen debyyttinsä julkaisua kahdeksan biisin setillä. Helsingin YK:lla tämä kesti 33 minuuttia, ja se on ihan ideaalinen mittainen setti uudelle bändille. Silti keikan jälkeen kuului narinaa, että lyhyeksi jäi. Olisiko ihmisten sitten pitänyt kyllästyä? Hurts oli sitäpaitsi itselleni helppo uusi bändi katsastaa, koska olin kuullut levyä ennen keikkaa, (seuraa pätemistä) jonka näin muuten Lontoon Kokossa toukokuussa.

Työn puolesta katson aika paljon keikkoja, nykyään tosin enemmän omasta halusta. Pahin painajainen onkin joku arkipäivän MUZAkattaus, jossa kolme bändiä soittaa liian myöhään noin 45 minuutin setit. Bändi tietenkin itse nauttii paikastaan valokeilassa, mutta YLEISÖ EI. Ja huom. tyttö/poikaystäviä ei voi pitää yleisön väsymisen mittarina, niiden on pakko hymyillä ja taputtaa.

Nyt on aikainen aamu ja työt kutsuvat, joten en pura sydäntäni tämän enempää. Jos minulla olisi bändi (olkaa kiitollisia ettei ole), keikat kestäisivät 27 minuuttia vielä debyytin jälkeisellä kiertueellakin.

Just a thought.

Päivän biisinä Hurtsin remix Rammsteinin Haifischista. Jep, Rammstein-luuranko löytyy kuapin pohjalta, mut siitä myöhemmin lisää.


This entry was posted in ,. Bookmark the permalink.

7 Responses to Musiikin pecha kucha

  1. niitty says:

    Olen ihan samaa mieltä keikkojen pituudesta. Luvallani poikkeuksen tehkööt muutamat isot pumput kuten U2, Depeche Mode, The Cure ja NIN. Mutta niilläkään ei ole lupa soittaa 2000-luvun tuotantoaan.

  2. forssto says:

    On nuo kolmen tunnin rypistyksetkin vähän helvetin sietämättömiä vaikka kuinka nerokas artisti olisi. Esimerkiksi Leonard Cohenin - nerouden ylimmän ruumiillistuman - 3,5 tunnin väliajallinen keikka sai kyllä useaan otteeseen toivomaan mestarilta pientä tiivistämisosaamista.

  3. Riippuu vähän myös musagenrestä. Billy Talentin helmikuinen keikka oli muistaakseni tunti ja vartti ja aivan juuri sopivan mittainen. Yli 1,5 tunnin keikat pitäisi kieltää lailla.

  4. Jussi says:

    Juu, siis tässä mietin nimenomaan nevöhööd-bändien keikkoja, joiden ilmeisenä tarkoituksena on esitellä itsensä yleisöille.

    Metallicat on sitten erikseen. Mua alkaa kyllästyttää melkein kaikilla areenakeikoilla jossain vaiheessa. Noudatan usein Seinfeldin Georgen neuvoa: "leave on a high note". Ei jaksa odotella encorea ja sitä ennen tulevaa suurinta hittiä jos puolentoista tunnin jälkeen on fiilis että nyt riittää.

    Ehkä olen sitten kaikesta huolimatta musiikinvihaaja :D

    Mutta omasta mielestä hyvän bändin puolitoista tuntia on ihan ok, esimerkkinä R.E.M.:in loistava Finnair Stadion -keikka. SIllä keikalla jaksoi katsoa lämppärinkin (Editors), yleensä skippaan lämppärit automaattisesti.

    Ankea, ankea ihminen.

  5. Karsu says:

    Kun käyn kuvaamassa keikkoja en niillä juuri viittä-kuutta biisiä kauempaa viihdy. Kolme ekaa menee kuvatessa ja pari biisiä päälle fiilistelyä kyllä riittää. Keikkoja tulee vuosittain katsastettua niin paljon, että olen tullut nirsoksi. Muutaman harvan keikan vuodessa katson lähes kokonaan.

  6. Itsellänikin harvassa ovat sellaiset keikat, jotka jaksaa haukottelematta loppuun asti. Billy Talentin lisäksi ei tule kyllä mieleen muu kuin äskeinen U2 ja ne 6-7 näkemääni Metallican keikkaa. Ja Loirin joulukonsertti.

  7. Jussi says:

    Ville, Billy Talentin seuraan itsekin mielelläni loppuun asti. Areenakeikoista en edes muista koska olisin viimeksi jäänyt kaipaamaan lisää, ovat sen verran ammattimaisesti mitoittaneet show'nsa nykyisin.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...