Olin eilen Helsinki Design Weekin vuosittaisessa Pecha Kucha Nightissa. Pecha kuchan idea on, että puhuja esittelee idean, itsensä, työnsä, projektin tms. kahdenkymmenen kuvan avulla. Jokainen kuva näkyy yleisölle 20 sekunnin ajan, eikä puhuja voi vaikuttaa kuvien vaihtumistahtiin. Jos et tajunnut, lue Wikipediasta lisää.
Homma on arkkitehtien kehittämä, ja Design Weekin ohjelman mukaisesti eilenkin kuultiin lähinnä arkkitehtien ja suunnittelijoiden puheita. Puhumassa oli tänä vuonna lähinnä "asiaperttejä", ei niinkään viihdyttäviä puhujia. Pieni pettymys siis, mutta ei siitä sen enempää.
Yhden suunnittelijan alleviivatessa kuviensa mielenkiintoisuutta ("It's curious, it's interesting, it makes you think" - se on KUVA! Katsoja ihan itse päättää herättääkö ajatuksia vai ei...) tuli mieleeni, että bändit voisivat opetella pecha kucha -filosofian ulkoa.
Kaksikymmentä 20 sekunnin biisiä olisi vähän liioittelua, mutta pointti on se, että uudet bändit soittavat AINA liian pitkän keikkasetin. Levy-yhtiöiden showcase-keikat ovat erikseen, mutta niitä on liian harvoin. Itse ainakin olen sen verran laiska keikallakävijä, että jos illan aikana soittaa vaikka 3 bändiä, enkä ole kuullut biisejä etukäteen, ei sitä keikkaa kerta kaikkiaan JAKSA puolta tuntia enempää.
Brittiläinen Hurts on kiertänyt maailmaa ennen debyyttinsä julkaisua kahdeksan biisin setillä. Helsingin YK:lla tämä kesti 33 minuuttia, ja se on ihan ideaalinen mittainen setti uudelle bändille. Silti keikan jälkeen kuului narinaa, että lyhyeksi jäi. Olisiko ihmisten sitten pitänyt kyllästyä? Hurts oli sitäpaitsi itselleni helppo uusi bändi katsastaa, koska olin kuullut levyä ennen keikkaa, (seuraa pätemistä) jonka näin muuten Lontoon Kokossa toukokuussa.
Työn puolesta katson aika paljon keikkoja, nykyään tosin enemmän omasta halusta. Pahin painajainen onkin joku arkipäivän MUZAkattaus, jossa kolme bändiä soittaa liian myöhään noin 45 minuutin setit. Bändi tietenkin itse nauttii paikastaan valokeilassa, mutta YLEISÖ EI. Ja huom. tyttö/poikaystäviä ei voi pitää yleisön väsymisen mittarina, niiden on pakko hymyillä ja taputtaa.
Nyt on aikainen aamu ja työt kutsuvat, joten en pura sydäntäni tämän enempää. Jos minulla olisi bändi (olkaa kiitollisia ettei ole), keikat kestäisivät 27 minuuttia vielä debyytin jälkeisellä kiertueellakin.
Just a thought.
Päivän biisinä Hurtsin remix Rammsteinin Haifischista. Jep, Rammstein-luuranko löytyy kuapin pohjalta, mut siitä myöhemmin lisää.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Kesän ja syksyn lukupäiväkirja 2024
- Spotify teki oikein
- Toukokuun lukupäiväkirja 2024
- Kaikkien aikojen kovimmat suomalaiset hiphop-levyt top 5
- Faijan vinyylikokoelma -kilpailu
- Livearvio: Paukutusjengi @ Gloria 18.10.2013
- Levyarvio: Beck - Morning Phase
- Miltä tuntuu juosta maraton?
- Bad Piggies on paras kännykkäpeli + 3 parasta romaanin aloitusta
- Levyarvostelu: Alice In Chains - The Devil Put Dinosaurs Here
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- marras 2024 (1)
- kesä 2024 (1)
- huhti 2024 (1)
- maalis 2024 (1)
- joulu 2023 (1)
- kesä 2023 (1)
- huhti 2023 (1)
- joulu 2022 (3)
- elo 2022 (4)
- heinä 2022 (3)
- huhti 2022 (1)
- maalis 2022 (1)
- helmi 2022 (1)
- tammi 2022 (1)
- joulu 2021 (4)
- marras 2021 (2)
- loka 2021 (1)
- syys 2021 (3)
- elo 2021 (1)
- kesä 2021 (1)
- touko 2021 (2)
- huhti 2021 (2)
- maalis 2021 (1)
- helmi 2021 (2)
- tammi 2021 (2)
- joulu 2020 (2)
- marras 2020 (1)
- loka 2020 (2)
- kesä 2020 (2)
- touko 2020 (1)
- huhti 2020 (2)
- maalis 2020 (2)
- helmi 2020 (2)
- tammi 2020 (2)
- joulu 2019 (2)
- syys 2019 (2)
- elo 2019 (3)
- heinä 2019 (1)
- kesä 2019 (1)
- touko 2019 (1)
- huhti 2019 (1)
- maalis 2019 (3)
- helmi 2019 (2)
- joulu 2018 (1)
- marras 2018 (2)
- syys 2018 (4)
- elo 2018 (3)
- heinä 2018 (2)
- kesä 2018 (1)
- touko 2018 (2)
- huhti 2018 (1)
- maalis 2018 (1)
- helmi 2018 (1)
- tammi 2018 (1)
- joulu 2017 (2)
- marras 2017 (2)
- loka 2017 (4)
- syys 2017 (3)
- elo 2017 (4)
- heinä 2017 (3)
- kesä 2017 (3)
- huhti 2017 (3)
- maalis 2017 (1)
- helmi 2017 (3)
- tammi 2017 (5)
- joulu 2016 (3)
- marras 2016 (5)
- loka 2016 (6)
- syys 2016 (3)
- elo 2016 (6)
- heinä 2016 (5)
- kesä 2016 (4)
- touko 2016 (4)
- huhti 2016 (5)
- maalis 2016 (10)
- helmi 2016 (5)
- tammi 2016 (5)
- joulu 2015 (8)
- marras 2015 (8)
- loka 2015 (6)
- syys 2015 (7)
- elo 2015 (7)
- heinä 2015 (8)
- kesä 2015 (6)
- touko 2015 (11)
- huhti 2015 (11)
- maalis 2015 (8)
- helmi 2015 (12)
- tammi 2015 (9)
- joulu 2014 (12)
- marras 2014 (13)
- loka 2014 (11)
- syys 2014 (11)
- elo 2014 (12)
- heinä 2014 (13)
- kesä 2014 (11)
- touko 2014 (11)
- huhti 2014 (15)
- maalis 2014 (15)
- helmi 2014 (19)
- tammi 2014 (17)
- joulu 2013 (15)
- marras 2013 (16)
- loka 2013 (17)
- syys 2013 (17)
- elo 2013 (13)
- heinä 2013 (6)
- kesä 2013 (1)
- touko 2013 (6)
- huhti 2013 (6)
- maalis 2013 (7)
- helmi 2013 (8)
- tammi 2013 (7)
- joulu 2012 (8)
- marras 2012 (10)
- loka 2012 (7)
- syys 2012 (9)
- elo 2012 (7)
- heinä 2012 (6)
- kesä 2012 (6)
- touko 2012 (5)
- huhti 2012 (5)
- maalis 2012 (5)
- helmi 2012 (4)
- tammi 2012 (2)
- joulu 2011 (9)
- marras 2011 (9)
- loka 2011 (8)
- syys 2011 (11)
- elo 2011 (10)
- heinä 2011 (5)
- kesä 2011 (8)
- touko 2011 (12)
- huhti 2011 (17)
- maalis 2011 (13)
- helmi 2011 (12)
- tammi 2011 (11)
- joulu 2010 (8)
- marras 2010 (9)
- loka 2010 (15)
- syys 2010 (16)
- elo 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
Olen ihan samaa mieltä keikkojen pituudesta. Luvallani poikkeuksen tehkööt muutamat isot pumput kuten U2, Depeche Mode, The Cure ja NIN. Mutta niilläkään ei ole lupa soittaa 2000-luvun tuotantoaan.
On nuo kolmen tunnin rypistyksetkin vähän helvetin sietämättömiä vaikka kuinka nerokas artisti olisi. Esimerkiksi Leonard Cohenin - nerouden ylimmän ruumiillistuman - 3,5 tunnin väliajallinen keikka sai kyllä useaan otteeseen toivomaan mestarilta pientä tiivistämisosaamista.
Riippuu vähän myös musagenrestä. Billy Talentin helmikuinen keikka oli muistaakseni tunti ja vartti ja aivan juuri sopivan mittainen. Yli 1,5 tunnin keikat pitäisi kieltää lailla.
Juu, siis tässä mietin nimenomaan nevöhööd-bändien keikkoja, joiden ilmeisenä tarkoituksena on esitellä itsensä yleisöille.
Metallicat on sitten erikseen. Mua alkaa kyllästyttää melkein kaikilla areenakeikoilla jossain vaiheessa. Noudatan usein Seinfeldin Georgen neuvoa: "leave on a high note". Ei jaksa odotella encorea ja sitä ennen tulevaa suurinta hittiä jos puolentoista tunnin jälkeen on fiilis että nyt riittää.
Ehkä olen sitten kaikesta huolimatta musiikinvihaaja :D
Mutta omasta mielestä hyvän bändin puolitoista tuntia on ihan ok, esimerkkinä R.E.M.:in loistava Finnair Stadion -keikka. SIllä keikalla jaksoi katsoa lämppärinkin (Editors), yleensä skippaan lämppärit automaattisesti.
Ankea, ankea ihminen.
Kun käyn kuvaamassa keikkoja en niillä juuri viittä-kuutta biisiä kauempaa viihdy. Kolme ekaa menee kuvatessa ja pari biisiä päälle fiilistelyä kyllä riittää. Keikkoja tulee vuosittain katsastettua niin paljon, että olen tullut nirsoksi. Muutaman harvan keikan vuodessa katson lähes kokonaan.
Itsellänikin harvassa ovat sellaiset keikat, jotka jaksaa haukottelematta loppuun asti. Billy Talentin lisäksi ei tule kyllä mieleen muu kuin äskeinen U2 ja ne 6-7 näkemääni Metallican keikkaa. Ja Loirin joulukonsertti.
Ville, Billy Talentin seuraan itsekin mielelläni loppuun asti. Areenakeikoista en edes muista koska olisin viimeksi jäänyt kaipaamaan lisää, ovat sen verran ammattimaisesti mitoittaneet show'nsa nykyisin.