Kun tutkin Veronica Maggion tulevan Satan i Gatan -levyn taustoja, törmäsin tietoon että albumin on tuottanut Markus Krunegård -niminen mies.
Sitten ryhdyin kuuntelemaan hänen musiikkiaan ja ihastuin isosti, etenkin debyyttialbumi Markusevangelietiin.
Muzadiggarina kävin tietenkin läpi myös sen tunteen, että minunhan olisi pitänyt LÖYTÄÄ tämä artisti jo kauan sitten. Kenties joku on sitä yrittänyt jossain vaiheessa tyrkyttääkin, mutta en vain ole ottanut onkeeni.
Krunegård tekee joka tapauksessa kasarigoottailuun vivahtavaa elektronista poppia niinsanotusti pilke silmäkulmassa. Markusevangelietin Jag är en vampyr on ilmeisesti miehen suurin hitti, ja se on kieltämättä ukon tarttuvin biisi. Samalta levyltä löytyvä Ibland gör man rätt, ibland gör man fel on myös hieno biisi.
Markusevangelietin jälkeen vuonna 2009 Krunegård julkaisi samana päivänä kaksi erillistä albumia, Prinsen av Peking ja Lev som en gris, dö som en hund.
Kun tutkiskelin Krunegårdin taustaa, tajusin että hänhän on se Laakso-yhtyeen kaveri. Siis se ruotsalainen indiebändi joka teki mm. hämmentävän Mämmilärock-albumin. Ja nyt siis tuottaa Veronica Maggion kolmosalbumia.
Lahjakkuutta löytyy. Hänen ansiostaan sain jälleen kerran kokea sen mahtavan tunteen kun ymmärtää yhtäkkiä jonkun artistin hienouden. Romantikkona jaksan fiilistellä sitä fiilistä. Fiilis ruokkii fiilistä. Juu, vähän väsyttää, olin nimittäin eilen Emma Gaalassa. Kiitos järjestäjille, oli kerrankin upeat puitteet, ja esiintyjätkin olivat hyviä.
Mutta nyt fiilistellään Krunegårdia, onko tuttu mies?
On tullut seurattua heti ekasta biisin julkasusta lähtien ja edelleen tykkään.
Ei ollut tuttu, mutta nyt on! Aika outoa ettei kukaan tuttuni ole hehkuttanut häntä (hurri kun olen ja hurreja suuri osa tutuistani). Tai ehkä onkin ja en ole vain tajunnut kuunnella hänen musikkiaan. Onneksi seuraan tätä blogia ja onneksi on Spotify!
Ollos hyvä vaan. Kuten todettua, löysin itsekin Krunegårdin vasta tällä viikolla.
Todellisuuden Tutkimuskeskus teki yhteistyössä ruotsalaisen teatterin kanssa näytelmän: Här är du, 2005. Tein proggikseen graafista suunnittelua ja kävin tietysti katsomassa enskarin ja siitä ryhmän kanssa baariin. Hauska nuori rokkikukko oli tämä Krunegård. Ja hyvin veti näytelmässä yhden miehen orkesterina. Joitain biisejä siitä päätyi Mämmilärokille, ainakin Unelmia oli. Tietääkseni Mämmilärock-projekti alkoikin niistä biiseistä. Enpä tiennyt että tuotti Maggiota. Aina oppii uutta.
http://www.todellisuus.fi/docs/olettassa2.htm
Oho, tosi mielenkiintoista tietoa! Olispa ollut mahtavaa nähdä tuo. Kiitoksia tästä.