Uuuuu mikä johdatteleva ja äkkikatsomalta provosoiva - vaikkei todellisuudessa ollenkaan provosoiva - otsikko.

Elbow'n Build a Rocket Boys! se vaan taitaa olla tämän vuoden High Violet.

Brittiläinen setäindiebändi Elbow oli vielä ennen viime levyään (Seldom Seen Kid) saarivaltion "tarkoin varjeltu salaisuus", mikä tarkoittaa sitä, että vaikka kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että bändi on helvetin hyvä, ei se näy levymyynneissä. Kunnes tuli Seldom Seen Kid, jota kaupattiin satoja tuhansia kappaleita.

Itse olen pitänyt Elbow'ta ihan ok bändinä, mutten ole riemusta kiljahdellen noita edellisiä albumeja kuunnellut, varovaisen innostuneesti korkeintaan. Sellasta hyvää, mut ei mitenkään superkovaa musaa.

Nyt olen parin viikon ajan kuunnellut pikku hiljaa kasvavin annoksen Build a Rocket Boys! -levyä, ja tunne on hiukan samanlainen kuin alkutaipaleella High Violetin kanssa. Tajuaa koko ajan kirkkaammin, miten helvetin hienoa musiikkia levy sisältää. Huomaa vaihtavansa suosikkibiisiä. Olevansa rauhaton jos ei saa kuunneltua levyä edes parin biisin verran päivässä.

Kyllä niitä suosikkeja tosiaan tältä levyltä löytyy. Jesus is a Rochdale Girl on hölmö biisinnimi, mutta voi herra jeesus (pun intended) miten kaunis biisi se on!

Tai avausraita The Birds. Muhkeaa, eeppistä kamari-indietä. Tai kakkosbiisi Lippy Kids, kohoava kaunokki. Tai vääjäämätön, herkkä Night Will Always Win.

Minä rakastan tätä levyä.

Lisäksi Elbow'n laulaja Guy Garvey näyttää ihan Ricky Gervaisilta.

Build a Rocket Boys! saa kymmenen jackrussellinterrierinkuvaa.  Ns. VITUN KOWA.