Aion nyt tehdä härskin erottelun artistien välille jotka sanoituksissaan glorifioivat tavallisuutta ja jotka glorifioivat erityislaatuisuutta. Eli siis laulavat joko arkipäiväisistä asioista tai mahdollisimman kaukana arjesta olevista asioista.
Perinteisesti rock-musiikissa on kait yritetty paeta arkea. Joko keskitytään juhlahetkien kuvauksiin tai sitten ammatinvalinnan seurauksena eletään jatkuvaa juhlaa. Toisaalta rockissa on toki pitkään laulettu myös mielikuvituksellisista maailmoista, olivat ne sitten päänsisäisiä tai J. R. R. Tolkienin keksimiä (vai mitä Led Zeppelin...).
Toisaalta tavallisuudestakin voi laulaa niin monella tavalla. Jarvis Cocker laulaa tiskaamisesta tai nirppanokkaisesta kreikkalaisesta taideopiskelijasta, mutta osuvasti, eikä tavallisuutta glorifioiden.
Mutta mistä artistien pitäisi laulaa? Joskus kontaktin menettäminen tavallisen ihmisen elämään tekee artistista tylsemmän, kuten The Streetsin tapauksessa. Original Pirate Material edusti lad-elämää aidosti ja elämänmakuisesti (aargh, inhoan tuota sanaa, mutta se kuvaa parhaiten niitä tekstejä). Ensin oli Geezers Need Excitement, mutta kun Mike Skinneristä tuli julkkis, oli osuvin kommentti hänen elämästään When You Wasn't Famous.
Kirjoitan asiasta siksi, että viime vuosina suomalaiset miespuoliset laulaja-lauluntekijät ovat kunnostautuneet tavallisuudesta laulamisessa niin, että sen vetelämmäksi ja harmaammaksi ei lyriikka voi enää mennä. Jotenkin täällä ollaan onnistuttu latistamaan arki laulussa niin hirvittäväksi loskamössöksi, että Mikko Rimmisen Nenäpäiväkin tuntuu joltain värikkäältä fantasiaklassikolta siihen verrattuna.
Anssi Kela on Mikan faijan BMW -kaudellaan osittain vastuussa tästä, mutta hän on kuitenkin tehnyt sittemmin (ja myös Nummela-levylle) paljon oivaltavampiakin sanoituksia. Samoin Samuli Putroa usein syytetään tästä, mutta vaikkapa Elämä on juhla -levyn isoista sanoista on arjen ankeuden maksimointi kaukana.
Puhun teistä, Teleks ja Arttu Wiskari. Erityisesti teidän laulunne saavat minut miettimään, miten joku voi nähdä maailman noin onnettoman harmaana. Ettekö NÄE elämää arkisuudelta? Arki on asennoitumiskysymys, kyllä perheenisät kartanovolvoissaan varmasti TIETÄVÄT olevansa marketin kassajonossa ilman että joku kertoo sen heille.
Toki Wiskarin ja kumppaneiden suosio osoittaa, että tällaiselle tekstittämiselle on tilausta. Mutta. MUTTA. Juuri kun luulitte, että Mökkitie tai Tuntematon potilas vetäisivät banaliteettipohjat, astuu areenalle kappale nimeltä JARIN MUMMO. KUinka ollakaan, Jari on juonut itsensä hengiltä, Jarin mummon mies ampui itsensä hirvimetsällä, mutta JARIN MUMMOLLA ON NIIN HELVETIN ELÄMÄNMAKUISIA NEUVOJA JA HÄN ON HYVÄ IHMINEN.
Pitäisikö rock-musiikin palata takaisin Mötley Crüe -sanoittamiseen? Mielummin KUITENKIN kuuntelen korneja tarinoita nussimisesta lentokoneessa kuin tällaisesta kahvinkeittimen pohjaan juuttuneesta sakasta. Tulee muuten mieleeni, että ainakin iloluontoinen rock-yhtye Monday Box kunnostautuu anti-Wiskariudessa, Radical-biisissä kun lauletaan mm. että "making love on a desert road, so radical".
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Kirja-arvio: Mikko Aaltonen, Jare Tiihonen: JHT - Musta lammas
- Lukuvinkki: Sally Rooney - Beautiful World, Where Are You?
- Lukuvinkki: Emmi-Liia Sjöholm - Virtahevot
- Testissä: Apple Watch (tai iWatch, mikä onkaan)
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Millaista on ottaa rescue-koira?
- Kirja-arvio: Miika Nousiainen - Juurihoito
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Kaikkien aikojen kovimmat suomalaiset hiphop-levyt top 5
- Levyarvio: Haloo Helsinki! - Kiitos ei ole kirosana
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
Ja mistäs helvetistä tällanen Arttu Wiskari oikein on putkahtanut? Yhtäkkiä vaan telkkarimainoksilla tungetaan viattoman kansalaisen olohuoneeseen...
Tää on Gösta Sundqvistin aukon täyttämistä. Harmi vain, että tuskin kukaan pystyy kuvaamaan suomeksi aikaa samalla tavalla, arjestakin.
- jonnikas
Jonnin kanssa samoilla linjoilla, Göden saappaisiin yrittävät kammeta, laihoin tuloksin.
Gösta on kuitenkin todistanut, että suomalaisten harmaasta arjesta VOI laulaa heittäytymättä ankeaksi, pliisuksi ja harmaaksi.
"Pojat pitäkää jumala mielessä ja oppikaa isienne virheistä/
niin tyttöjen kanssa pysyy housut jalassa"
MITÄ SE TARKOITTAA??? ELI ETTÄ ISÄT TEKIVÄT VIRHEEN KUN OTTIVAT HOUSUT POIS JA TEKIVÄT NÄMÄ LAPSET JOITA MUMMO NEUVOO?
Kuuntelin ihan uteliaisuudesta useampiakin A. Wiskarin biisejä YT:stä ja jokaikinen eteeni tullut kappale oli jotenkin kuolemaan viittaava. Voiko olla masentavampaa. Mutta onhan se selvää, että tällainen myy Suomessa. Parhaan kaverini mies (kotoisin Georgiasta) ihmetteli juuri juhannuksena kuka Artun musiikkia ostaa, ei voinut käsittää tätä suomalaisten melankolian kaipuuta. Itsekin pidän melankoliasta toisinaan (tosin hieman toisenlaisessa muodossa), mutta rajansa kaikella. Niin ja hämmennyin kun luin lehdestä, että Arttu on syntynyt v. -84, eli minua kaksi vuotta nuorempi. Itse oletin hänen olevan lähemmäs nelikymppinen...
Tää Jarin mummo on jopa mulle vähän too much!
Arttu on Asko Kallosen viimeisen päälle laskelmoitu täsmätuote arkimelankolian nälkäiselle kansalle. Pakko kuitenkin hattua nostaa, harva sitä näinä päivänä kuitenkaan kultaa, varmasti myös vähintään platinaa myy debyytillään. Sillä myynnillä elätetään myös niitä 500 levyä myyviä iloluontoisia kriitikoiden suosikkibändejä.
asiaa on sun blogissa ! :)
PLUSSAAA:
ollaan kavereitten kanssa kuunneltu sun uutta musiikkiohjelmaa,
jossa soitat uusia musiikkilupauksia ja hyviä biisejä ym ja joku päivänäkin soitit one morning leftiä ja se oli mahtavaaaa ! kiitos siitä ♥
tsekkaa kuitenkin lupaava porilainen hardcore-bändi, countless goodbyes. Lupaavaa musiikkia vaikka ovat tosi nuoria ! ja jos tykkäät, soitappa ohjelmassasi niin porin nuoret olisivat hyvin tyytyväisiä ja muutkin! Pojilla on jo yli 1000 fania facebookissa, ja myspace hyvässä kunnossa :) keikkoja riittää ja niitä on ollut jyväskylässä, tampereella, raumalla porissa ja he olivat soittamassa nummirock 2011 ! :) suosittelen innocent tai take my hand- biisiä, löytyy myös youtubesta ! http://www.myspace.com/countlessgoodbyes
peace \,,/
Countless Goodbyes, pitääpä ottaa haltuun!