Löysä Ruisrock-raportti

Terkut Ruissalosta. Sunnuntai jäi meikäläisen osalta Ruisrockissa väliin, ei vaan jaksanut enää vääntäytyä sinne alueelle kun kahden päivän krebaus tuntui liikaa kropassa. Erityisesti Fleet Foxesin missaus harmittaa, mutta kun pääsi kotisohvalle hyvissä ajoin sunnuntai-iltapäivällä, tiesi tehneensä oikean ratkaisun.

Tämä oli muutenkin ainut festari jossa blogin kirjaajalla ei ollut mitään työtehtäviä, joten otin äärimmäisen rennosti ja keskityin hauskanpitoon.

Musiikillinen huippukohta oli helposti Nationalin perjantainen setti. Matt Berninger oli Kultsan keikkaan verrattuna hämmentävän selvin päin, mutta bändin veto oli silti loistavan pöhnäisen viihdyttävää setäindietä. Elbow'n keikka eilen menikin vaiheillessa, enkä lopulta nähnyt heitä sekuntiakaan...

Bob Hund ei kuulu suosikkiyhtyeisiin, mutta keikan viimeiset kolme biisiä nähneenä täytyy nostaa hattua bändin hulluudelle. Hurts oli teatraalinen ja hittibiisit soivat hienosti, mutta hiukan se jätti kylmäksi. Paramorea näin vain hieman, mutta se tuntui kutistuneen Hayley Williams -show'ksi.

Anna Calvi oli suorastaan mahtava! Käsittämättömän hieno ääni, seksikästä kitarointia ja kaunis nainen noin muutenkin. Teki vielä suuremman vaikutuksen kuin levyllä.

Suomalaisista katsoin JVG:n teinihurmosta, Apulannan hittiputkea, Stam1nan parhautta ja PMMP:n täydellistä säväyttävyyttä suviyössä.



Lopulta Ruisrockista muistaa jälkeenpäin aina vain jonottamisen. Kaikkea pitää jonottaa pidemmin kuin muilla festareilla - tai sellainen tunne festarin jälkeen aina on. Ikävää rockin kannalta, mutta vaivalloisesta matkustamisesta taitaa tälläkin Ruis-reissulla tulla se juttu jota jälkeenpäin muistelen, eikä esimerkiksi Calvin keikasta tai hauskoista hetkistä ystävien kanssa.

Edelleen siis Ilosaari ja Provinssi ovat omissa kirjoissani edellä, vaikka Ruissiin olikin tänä vuonna buukattu paljon paremmat bändit kuin kahteen ensinmainittuun. Tunnelma on kuitenkin festivaaleilla lopulta tärkein tekijä. Ruissista tulee upeasta ympäristöstä huolimatta enemmän mieleen joku Rantarock kuin rakkauden juhla, joka taas kuvaa kahta muuta isoa festivaalia paremmin.

Menen myös Ilosaareen, mutta töihin, joten en voi senkään jälkeen kovin reilusti verrata tämänvuotisia tapahtumia keskenään. Ehkä kuitenkin teen sen. Provinssi kuitenkin johtaa tällä hetkellä. Jääkiekkoilijoita ei siellä näy niin paljoa kuin Ruississa.

Ruisrockin järjestäjät tosin tekevät hyvää työtä, busseja lisättiin vesibussien tilalle jne, joten en missään nimessä kritisoi sitä puolta.

Hauska viikonloppu. Neljä päivää töitä ja pe-aamuna kohti Joensuuta. Kyllä tämä tästä.

This entry was posted in . Bookmark the permalink.

4 Responses to Löysä Ruisrock-raportti

  1. Anonyymi says:

    Mä aloin pohtia tossa, että kun sä kerran työsi puolesta käyt näillä festareilla, niin pitääkö sun itse maksaa kuluja tms. vai onko se sellaista 'huvikkaampaa' työta ja sun työnantajasi maksaa kulut ?

  2. Jussi says:

    Työnantaja ei maksanut tästä mitään kuluja, mutta sain muuten "suhteilla" passin tuonne Ruissiin - ei työnantajan kautta tosin. Kun oon selkeesti töissä (radiolähetykset jne) niin silloin toki kulut maksetaan.

  3. Juhani says:

    Oli kyl tosi hämmentävää et Berninger oli kerrankin vähemmän humalassa kuin itse! :D Mun mielestä sit taas jonottaa ei tarvinnu oikein missään, jostain muualta mulla on pahemmat jonotuskokemukset.. Oot tainnu dokailla (ja jonotella) kaljateltoilla vaan vai? :D Siellä oli kuulemma pahat jonot ja tuotteita loppu..

  4. Jussi says:

    En myönnä mitään 8) siis dokailuun liittyen.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...