En enää odota uusia rap-levyjä - onneksi on Common ja Roots

Oli aika, jolloin odotin uusia rap-julkaisuja innokkaasti. Ghostface julkaisi mahtavia levyä, tai El-P, tai MF Doom, tai Jedi Mind Tricks, tai Sage Francis, tai Mos Def, tai Eminem, tai Outkast, tai Jay-Z, tai Nas, tai Clipse, tai R.A. the Rugged Man.

Tämä oli 2000-luvun alkuvuosina. Suomihophop.com nevö forget.

Mutta on todella pitkä aika siitä, kun olisin ihan tosissani odottanut rap-julkaisua. Tänä vuonna ainut oli Eminemin ja Royce Da 5'9'':n Bad Meets Evil, joka sekin tuli aika lailla pusikoista.  No okei, mikä tahansa Kanye Westin tai Jay-Z:n tekemä juttu on poikkeus, mutta leikitään tämän kirjoituksen dramatiikan vuoksi, että näitä levyjä ei ole olemassa.

Tässä loppuvuodesta on kuitenkin julkaistu kaksi albumia, jotka tekevät piristävän poikkeuksen rap-musiikin köyhään albumi-ilmastoon.

Rootsin Undun jatkaa tasaisen laadukasta työtä, jota bändi on saanut viime vuodet tehdä ilman sen suurempaa hässäkkää. Game Theory oli todella kova, mutta tämä uusi kiilaa vielä senkin edelle. Black Thoughtin ilmaisu vain jämäköityy vuosien myötä, muuttuen samalla vaivattomammaksi. Undun on linjakas, jopa vähän pelottava levy. Lähinnä kuitenkin melankolinen, mutta ei romanttisella, vaan "maailma on kova" -tavalla. Levy kertoo nuoresta miehestä, joka ajautuu rikolliselle tielle.

Ehkä nyt on taas aika ajattelevan miehen rap-levyille. Kaykka ja Jaykka uhoavat, kertosäe-etelärap on tietysti parasta, mutta The Rootsin lisäksi myös Common tekee vaihteeksi onnistuneen levyn, jossa ei heitellä rahaa tai heiluteta päätä raivokkaan ja kiimaisen kompin tahtiin. Common on lällympi, mutta tekee samaa mahtavan pehmeätä neosoul-räppiä kuin Be-levylläkin, jota pidän äärimmäisen onnistuneena tuotoksena. The Dreamer, The Believer on otettava kuunteluun sitten kun Rootsin maailman totuudet tuntuvat liian kovilta kohdata.

Ai niin, pakko kai mainita tässä yhteydessä myös Drake. Hän ei todella tee ajattelevan miehen räppiä, eikä oikeastaan edes räppiä, mutta onhan tämä vastustamattoman pehmeätä limaisuutta, Take Care -levy, siis.

Näytteenä Rootsin Tip the Scale.


This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

1 Response to En enää odota uusia rap-levyjä - onneksi on Common ja Roots

  1. Lauri says:

    Undun on kyllä todella hieno! Vuoden hienoimpia räppilevyjä helposti. Pidän kanssa Black Thoughtin ilmaisun vaivattomuudesta. Riimit tippuu pelottavan luontevasti.

    Commonia pitäisi kuunnella enemmän, mutta avausbiisissä on jo sitä Commonia, jota Be:stä asti olen kaipaillut. Draken arvostus menee taas mun käsityksen yli, vaikka sillä muutamia hienon siirappisia hetkiä onkin.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...