Oh Russia eli voihan Venäjä. Onpas siitä aikaa kun viimeksi postasin. No, kiirettä pitää ja blogi kärsii ensimmäisten joukossa. Zeli zeli.
Olin joka tapauksessa tiistaina katsomassa Buena Vista Social Clubia, tai oikestaan Orcestra Buena Vista Social Clubia, sillä se alkuperäinen soitti vain kaksi keikkaa, Amsterdamissa ja New Yorkin Carnegie Hallissa. Jälkimmäisessä tilaisuudessa taltioitiin tämä loistava livelevy, jota olen itse asiassa kuunnellut enemmän kuin sitä hienoa studioalbumia.
En ole mikään suuri latinomusiikin tai Kuuba-rytmien ystävä, mutta pieninä annoksina siitä tulee kyllä nautiskeltua. BVSC on tietenkin helpoin reitti tuohon maailmaan, joten sitä minäkin olen keinahdellut.
Mutta kyllä toimi hyvin tuo keikka pimeimpään vuodenaikaan! Lavalla oli vanhoja ja nuoria muusikoita, paljon sen Ry Cooderin koordinoiman "alkuperäiskokoonpanon" jäseniä ja paljon uusia naamoja.
Kuvan (c) täällä |
Tähdeksi nousi kliseisti sanottuna itseoikeutetusti 81-vuotias Omara Portuondo, jolla oli aivan käsittämätön energia lavalla. Hänellä oli selvästi PALO olla lavalla ja esiintyä, koska vielä keikan lopussakin tämä "mas sexy" (tuo on vissiin "enemmän seksikäs", mutta sitä se orkesterinjohtaja hoki kun Portuondo nosteli hamettaan :D) jäi yksin huudattamaan yleisöä kun nuori pianistivirtuoosi olisi jo saattanut hänet pois.
Meininki ei toki ollut niin riehakas kuin rock-keikalla, vaikka se esiintyjiä olisi varmasti miellyttänytkin. Keski-ikäispainotteista Finlandia-taloa ei niin vain saada tanssimaan ja seisaalle, mutta Portuondo onnistui siinäkin.
Muuten piti ihailla käsittämättömän hienosti yhteen soittanutta bändiä ja sitä aitoa soittamisen iloa joka jokaisesta tyypistä hehkui. Suosikkini oli alkuperäiseen kokoonpanoon kuulunut trumpetisti, sellainen ikivanha pappa, joka hädin tuskin pystyi liikkumaan, mutta ketkutti silti lannettaan muiden mukana.
Että ayyy chan chan sitten vaan! Harmittaako kun ette olleet? LUULIS HARMITTAVAN!
NO HARMITTAA!
Olin paikalla, EI HARMITA!