Joo joo, tiedetään, vuoden ulkomaisten levyjen kymmenen kärki pitäisi esitellä.
Mutta en viitsi, kun löysin niin mahtavan uutuuslevyn Spotifyn What's New -osastolta, joka yleensä on täynnä trancea ja r&b-singlejä. Pistä arvosteltava levy heti soimaan niin voit fiilistellä samalla kun luet.
Editorsin Tom Smith ja ystävänsä Andy Burrows (soitti ennen rumpuja Razorlightissa) ovat tehneet FRENDIPOHJALTA jouluisen herkkäilylevyn. Musiikki on Coldplayn ekan levyn ja Mumford & Sonsin kohtaaminen, eli mitään kalseaa synkkäilyindietä ei ole todellakaan luvassa - musta poolopaita ja graafikkolasit -posse voi siis poistua tässä vaiheessa.
Tämä toimii ihmeellisen hienolla tavalla! Tämä ei ole NIIN jouluinen (ilmiselvistä joulusanoituksista huolimatta) etteikö tätä voisi kuunnella koko talven läpi. Sävellyksellinen aines no tavallaan kornia, onhan kuitenkin kyseessä joululevy - mutta Tom Smithin äänellä laulettuna tuttuus ja kornius on sivuseikka. Andy Burrows laulaa myös, ja naisäänikin pääsee mukaan Christmas Songilla. Naisääni kuuluu Agnes Obelille.
 |
| Aww-pisteitä tytöiltä hakemassa: Tom ja Andy |
En ole mikään Lontoo-fanaatikko, mutta kyllä tämä sellaista sateista brittiläistä joulua soi. Kaupungin tumma silhuetti ja märkä joulusukka. Itse asiassa mielessä välkkyvät brittiläiset joulu-romcomit, kuten vaikka Love, Actually.
Sinänsä onnistunut sivuprojekti, että turhia biisejä ei ole. Tietty paineettomuus luo sellaisen hyvän tunnelman. Coveritkaan eivät pilaa kokonaisuutta - itse asiassa Wonderful Life -luenta on jopa upea.
Parhaita biisejä ovat nimibiisin ja Wonderful Lifen lisäksi When the Thames Froze, Christmas Song, This Ain't New Jersey ja As the Snowflakes Fall. Kokonaan kuunneltuna silti paras.
Ainakin tiedän mitä itse kuuntelen jouluna! Nyt hehkuviinit lämpiämään ja jouluvalot päälle! Minäkin laitoin kaksi joulukoristetta kämppään!
Näytteeksi When the Thames Froze.
Mulla on tästä kans tulossa torstaina Levy Päivässä -blogissa pieni arvio. Näemmä hyvin samoilla linjoilla ollaan, lempparibiisit mukaan lukien! :)
Kaunista on, kertakaikkiaan. Mutta niin on mun mielestä Rajattoman joululevykin ja sitä VIHAA kaikki.
En halua Aino kommentoida tuota Rajattoman joululevyä ettei tämän kommenttiketjun hyvä tunnelma rikkoutuisi.
Mutta smith & burrowsia kuuntelin taas matkalla töihin.
Moro,
Kiitoksia hyvästä blogista, on ollut ilo lukea. Kun nyt tuli kauniista musiikista puhe, niin pitääpä mainita viimeisin löytöni eli The Milk Carton Kids.
Pojat soittavat pienimuotoista americana-folk-pop-kamaa. Kaksi miestä, kaksi kitaraa ja laulavat nätisti yhteen. Tulee ihan Simon & Garfunkel mieleen. Kuulemma livenä kova, mutta suomalaisten on tyytyminen levyihin - jotka löytyvätkin näppärästi bändin nettisivuilta ilmaiseksi. http://www.milkcartonkids.com/
Youtubesta löytyy kätevästi Prologue-levyn kolme kovinta raitaa laadukkaina KGSR Discovery -esityksinä:
http://www.youtube.com/watch?v=6_Yh6bV10ss (I Still Want A Little More)
http://www.youtube.com/watch?v=6_Yh6bV10ss (New York, kertsissä varsinkin mainiota S&G-vibaa)
http://www.youtube.com/watch?v=fMIW9aiq01c (Michigan)
Noita kannattaa vilkaista jo Kenneth Pattengalen värikkään kitaransoittotyylin vuoksi.
Kiitoksia vinkistä Mikko, on tosiaan kohtuullisen värikäs kitaransoittotyyli kaverilla :D