HO HO! Horo ja ho ho -toivotuksen samankaltaisuutta hyödyntävät vitsit... eivät ole hyviä.

Yksi elämäni hektisimmistä työkuukausista menossa ja yksityisrintamallakin tapahtumia riittämiin (joulu, voihan vehnä), joten tämä on lyhykäinen postaus jonka ideoiden puutteessa teen varmasti joka vuosi.

Kuva on lainattu www.funny-potato.com

Viime vuonna muistan hehkuttaneeni Poguesin Fairytales of New Yorkia maailman parhaana joululauluna, mitä se toki onkin. Tänä vuonna olen kuitenkin kuunnellut eniten Smith & Burrowsin Funny Looking Angelsia, jota jo hehkutinkin.

Parasta joulumusaa on ehdottomasti myös Ronettesin A Christmas Gift For You From Phil Spector -levy. Pakko rakastaa tuota wall of soundia!

Joten rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille ja yhteistyökumppaneille (jälkimmäinen oli sarkasmia). Olkoon ensi vuosi idea- ja postausrikas!





PS. Tällä viikolla jotenkin yhtäkkiä rupesin palvomaan Leonard Cohenia. Olen toki kuunnellut miehen biisejä paljonkin, mutta nyt se jotenkin kolahti kun kollega kuunteli Live In London -levyä duunissa. Tutut biisit aukesivat ihan eri tavalla. Ja sitä paitsi nukuin keväällä kolme yötä Chelsea Hotellissa.

Joo joo, tiedetään, vuoden ulkomaisten levyjen kymmenen kärki pitäisi esitellä.

Mutta en viitsi, kun löysin niin mahtavan uutuuslevyn Spotifyn What's New -osastolta, joka yleensä on täynnä trancea ja r&b-singlejä. Pistä arvosteltava levy heti soimaan niin voit fiilistellä samalla kun luet.

Editorsin Tom Smith ja ystävänsä Andy Burrows (soitti ennen rumpuja Razorlightissa) ovat tehneet FRENDIPOHJALTA jouluisen herkkäilylevyn. Musiikki on Coldplayn ekan levyn ja Mumford & Sonsin kohtaaminen, eli mitään kalseaa synkkäilyindietä ei ole todellakaan luvassa - musta poolopaita ja graafikkolasit -posse voi siis poistua tässä vaiheessa.

Tämä toimii ihmeellisen hienolla tavalla! Tämä ei ole NIIN jouluinen (ilmiselvistä joulusanoituksista huolimatta) etteikö tätä voisi kuunnella koko talven läpi. Sävellyksellinen aines no tavallaan kornia, onhan kuitenkin kyseessä joululevy - mutta Tom Smithin äänellä laulettuna tuttuus ja kornius on sivuseikka. Andy Burrows laulaa myös, ja naisäänikin pääsee mukaan Christmas Songilla. Naisääni kuuluu Agnes Obelille.

Aww-pisteitä tytöiltä hakemassa: Tom ja Andy

En ole mikään Lontoo-fanaatikko, mutta kyllä tämä sellaista sateista brittiläistä joulua soi. Kaupungin tumma silhuetti ja märkä joulusukka. Itse asiassa mielessä välkkyvät brittiläiset joulu-romcomit, kuten vaikka Love, Actually.

Sinänsä onnistunut sivuprojekti, että turhia biisejä ei ole. Tietty paineettomuus luo sellaisen hyvän tunnelman. Coveritkaan eivät pilaa kokonaisuutta - itse asiassa Wonderful Life -luenta on jopa upea.

Parhaita biisejä ovat nimibiisin ja Wonderful Lifen lisäksi When the Thames Froze, Christmas Song, This Ain't New Jersey ja As the Snowflakes Fall. Kokonaan kuunneltuna silti paras.

Ainakin tiedän mitä itse kuuntelen jouluna! Nyt hehkuviinit lämpiämään ja jouluvalot päälle! Minäkin laitoin kaksi joulukoristetta kämppään!

Näytteeksi When the Thames Froze.