Levyarvio: Iisa - Iisa

Disclaimer: Iisa ja miehensä Mikko ovat ystäviäni, joten tämä ei ole puolueeton arvio millään muotoa. En kuitenkaan olisi lähtenyt kirjoittamaan levystä jos en tykkäisi siitä paljon. Itse asiassa kynnys arvostella levy oli varmaankin suurempi juuri siksi että tunnen Iisan.

Kun Regina vetäytyi määrättömän mittaiselle paussille, he eivät tehneet näyttävää jäähallikiertuetta tai järjestäneet suurta spektaakkelia. Harmi oli silti suuri, sillä Reginan levyt ovat kaikki todella hienoja - kukin omalla tavallaan.

Luulen, että Reginan biisit säveltänyt Mikko oli myöskin kulkenut Regina-tien melko lailla loppuun, ainakin toistaiseksi. Reginan levyt ovat kaikki keskenään täysin erilaisia, ja tarvittaisiin varmasti melko vallankumouksellinen idea, että siitä riittäisi uuden Regina-levyn polttoaineeksi. Se spekulaatioista.

Siksi on mahtavaa, että kuulemme nyt Iisan levyn. Koska hänen äänensä on hyvin persoonallinen, Regina-mielleyhtymät ovat ilmeisiä, mutta musiikki tällä levyllä on kuitenkin erilaista kuin millään Reginan levyllä, mikä johtuu tietysti siitä, että biisit ovat Iisan, eivätkä Mikon säveltämiä.

Ihailen tämän levyn intiimiyttä. Se ei ole inho- tai superrealistinen niin kuin vaikka Jipun musiikki, vaan sopivan iholla. Iisa (puhun nyt levystä) sisältää kuitenkin pop-musiikkia, eli siinä on tietty viihteellinen kulma. Ei kakallakäyntiä tai sydämen verisiä kyyneleitä, mutta naisen, ihmisen, elämää suomalaisessa kaupungissa 2010-luvulla.

Pidän tällä levyllä eniten slovaribiiseistä. Mikko ja Iisa ovat tehneet yhdessä kolme menevämpää biisiä, eli sinkut Perjantai ja S€ pyörittää sekä loistava Sulkekaa baarit. Ne ovat hienoja biisejä, mutta varsinaiset tähtihetket löytyvät Kirjeen, Puutarhajuhlan tai Sata toistan kaltaisista HERKISTÄ ja koskettavista biiseistä.



Kaikki  tietävät, että olen heti myyty jos nainen laulaa vähäeleisen säestyksen päälle tunteistaan, ja Iisa (levy, taas) on juuri tällaista musiikkia, vaikka "vaikutteita" voikin hakea enemmän länsinaapurista kuin Joni Mitchellistä.

Oikeastaan sanoisin, että jos rakastit Reginan debyyttilevyn biisiä Minua ollaan vastassa, tämä on ehdottomasti musiikkia sinulle.

En minä nyt osaa kehua tätä paremmin, teidän pitää kuunnella levy. Iisa on onnistunut tavoittamaan hienon ja yhtenäisen tunnelman. Sävellykset toimivat, ja tuotanto on maltettu pitää riittävän yksinkertaisena. Silti levy soundaa todella hyvältä. Ei itsetietoisen 2010-luvulta, vaan joltain muulta. En ole kuunnellut hirveästi Stina Nordenstamia joten en osaa sanoa miten paljon Iisan (levy) tuotanto niiaa siihen suuntaan.

Brooklyn on ainoa biisi johon en saa tatsia, ja S€ pyörittää ei minusta toimi tekstinä. Muuten A+. Onneksi meillä on Pykärit, suomalainen musiikki olisi paljon tylsempää ilman heitä.

This entry was posted in ,,,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Levyarvio: Iisa - Iisa

  1. Jippu mainittu! Mitä mieltä oot musiikistaan? Jippua aina parjataan persoonansa takia, mutta osa biiseistä/levyistä on upeita, etenkin sävellysten osalta. Minä tykkään ja harmittaa, kun jollain tavalla se on musta noloa.

  2. Tykkään Jipun Tuonelan koivut -versiosta ja jostain toisesta biisistä. Yleisesti ottaen en hirveästi.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...