Rock on koomassa

Kyllä, tästä on puhuttu muutaman vuoden ajan ainakin jo. Hevi katosi Suomen kansan tähtikartalta Lordin Euroviisuvoiton ja Nightwishin Tarja-episodin jälkeen. Rock oli vielä sen jälkeen kansainvälinen megatrendi muutaman vuoden ajan, kun Kings of Leonin pöhörock ja Coldplayn vähemmän kiinnostavat levyt myivät miljoonia kappaleita.

Mutta katsellessani tänään eilisen Grammy-gaalan palkintojensaajia, asia konkretisoitui jälleen varsin brutaalisti.

 
Kuva: Kevork Djansezian / WireImage
Nythän on nimittäin niin, että "Best Rock Song" -Grammyn voittivat Nirvanan elossaolevat jäsenet sekä Paul McCartney, jotka tekivät jotain hyväntekeväisyystapahtumaa varten sen hauskan jamibiisin. Eli 1994 kuolleen bändin elossa olevat jäsenet ja 1960-luvulla tärkeimmät työnsä tehnyt ukkeli.

Eikä siinä vielä kaikki! Ehdolla olivat myös ROLLING STONES ja BLACK SABBATH! Jälkimmäisen 13-levyä on jopa kehuttu, mutta c'mon, onhan se aika väsynyttä vanhan lämmittelyä. Rollareiden uudesta biisistä en sano mitään.

Ehdolla oli myös Gary Clark Jr., joka on toki nuori artisti, mutta aikamoinen retromaanikko silti. Paras ehdokas kuitenkin, sillä viimeinen ehdokas oli Musen Panic Station.

Best Rock Albumiin olivat ehdolla Black Sabbath, Neil Young, LED ZEPPELIN (joka vittu voitti!!!), David Bowie sekä ehdokkaista ainut oikeasti hyvä ja uutta luonut levy eli QOTSAn ...Like Clockwork. Myös Kings of Leonin läpipaska paluulevy oli ehdolla.

Black Sabbath, Neil Young, Led Zeppelin, David Bowie.

NYT menette saatana treenikämpälle ja rupeatte tekemään! Eihän tästä tule yhtään mitään!

No joo, minä tiedän. Rock ei ole kuollut, se on vain palannut "undergroundiin". Pitbullin ja Aviciin valtakausi kestää vielä muutaman vuoden, sitten Imagine Dragons (joka ei kyllä ole rokkia, mutta Amerikassa heitä pidetään seuraavana suurena rock-yhtyeenä) siirtää soundifokuksen taas kitaroihin.

Ehkä näin. Mutta tällä hetkellä homma on melko heikoissa kantimissa.

Long live the idols, may they never be your rivals, niin kuin J. Cole räppäsi.

This entry was posted in ,. Bookmark the permalink.

3 Responses to Rock on koomassa

  1. Maisa says:

    Tämä on kyllä mielenkiintoista. Olen useamman kerran miettinyt näitä rockin nimiä. Itseäni jossain määrin ärsyttää niiden jatkuva toistuminen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, vaikka ymmärrettävää se toisinaan on. Pidän itsekin monista rokin klassikkonimistä mutta homma kaipaisi tosiaan tuuletusta! On harmittavaa huomata, kuinka ihmiset jäävät tavallaan roikkumaan näihin vanhoihin tekijöihin ja kulta-aikojen tuotantoon. Kuninkaita ylistetään ja mikään ei voi koskaan olla näiden piirien tuotoksia parempaa. Uusia artisteja tuomitaan vanhojen perusteella, sillä mikään ei voi vetää vertoja ja ”tämähän on vain surkea kopio tästä ja tästä yhtyeestä tai artistista”. Tällaista vertailua toki harrastetaan kaikissa genreissä enkä sitä tuomitse, tykkään itsekin vertailla ja löytää viitteitä toisiin artisteihin, mutta tässä nimenomaisessa kategoriassa se viedään mielestäni monesti ylitse. (Ehkä olen tavannut harvinaisen paljon fanaatikkoja..? ;) ) Mun pointtina lienee se, että mielestäni rokin uudempia tekijöitä ei arvosteta laisinkaan yhtä paljon kuin monen muun genren tulokkaita, mikä on todella sääli. Ymmärrän, että monille rokin ylivoimaiset helmilevyt löytyvät pienoisen ajan takaa (allekirjoittanut mukaan lukien), en siis kritisoi niinkään näiden artistien kestosuosiota. Lähinnä sitä, ettei näiltä nähdä tai osata suuremmin arvostaa uudempia kykyjä alalla, edes tällaisessa tilaisuudessa! Toivottavasti tuo koomaus olisi tosiaan pian ohitse.. En edes viitsi aloittaa tuosta hevimusiikkiin liittyvästä kommentista, että ajatusvirtani säilyy säädyllisen pituisena, hah! :)

    Toivottavasti tämän sekalaisen puheenvuoroni ydin aukeaa. Jotenkin vaikea pukea näitä ajatuksiani sanoiksi niin, ettei kuva ole väärä. Pusken nyt kuitenkin eetteriin, katsotaan kuinka käy!

  2. Jussi says:

    Mielenkiintoinen pointti Maisa.

    Pitää myös muistaa, että rock on aika nuorta. Edelleen ne ensimmäiset isot rock-starat ovat niitä "ainoita oikeita", kun niiden kanssa kasvanut sukupolvi on haluton luopumaan legendoistaan ja legendat haluttomia jäämään eläkkeelle. 20 vuoden päästä tilanne on jo toinen, kun rockin on ollut pakko keksiä itsensä uudestaan ja legendojen vaikutus on ehkä pienentynyt.

  3. Maisa says:

    Se on kyllä totta, monisyinen juttu. :) Mielenkiinnolla odotellessa.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...