Käytin juuri hashtagia otsikossa. Näissä tunnelmissa eteenpäin.
Katsoin eilen TV2:lta Uuden musiikin kilpailun esikatseluraadin, jossa kaikki 18 ehdokasta ruodittiin nelihenkisen raadin voimin. Ensinnäkin on sanottava, että tuo ohjelma oli mainiosti toteutettu. Iisa ja Toni Wirtanen ovat aina viihdyttäviä, Hanna-Riikka Siitonenkin puolusti paikkaansa, ja vaikken ole Cristal Snow'n suuri fani, oli hän tässä ohjelmassa tarpeellinen viisufani. Juontajana oli Aino Töllinen, vanha työkaverini YleX-ajoilta, joka on niin mahtavan luonteva, ilmeikäs ja hauska juontaja että häntä toivottavasti nähdään telkkarissa lisää.
Päätin viimevuotiseen tapaan pistää ehdokkaita järjestykseen. Suuren osan biiseistä olen kuunnellut etukäteen työn puolesta, joten eilinen ei ollut aivan ensikosketus. En yritä miettiä, mikä biiseistä toimisi parhaiten hassussa Euroviisu-formaatissa, tässä puhutaan minun mielestäni parhaista biiseistä.
Kuva: Promokuva, Anton Sucksdorff/Yle
HYVÄT UUTISET
Jouni Aslak - Lions & Lambs
Tämä on minusta kilpailun paras biisi. Aika pitkä matka suomalaisten suosikiksi, mutta biisissä on selittämätöntä imua, ja Jouni Aslakin ääni ja olemus sopivat kappaleeseen täydellisesti. Sopivan karnevalistinen ja vilpitön.
Shava - Ostarilla
Olen pitänyt Shavan aiemmistakin biiseistä. Tärkeintä tässä on, että bändi ei vedä hommaa LÄPÄKSI, vaan veivaa bhangraansa aivan kuin se olisi suomirockia - yhtä tosissaan kuin Popeda. Kertsi voisi olla vahvempi, mutta asenne ja rytmi antavat paljon anteeksi.
Pihka Ja Myrsky - Sydän ei nuku
Aluksi tästä tuli jotenkin pikkunätti fiilis, mutta sitten antauduin. Tarttuva biisi, mukavasti pariisinkevätmäinen tunnelma ja dynamiikan kannalta hienosti vuoroteltu duo. Ja eikös vain olekin
Ukkosmaine-yhtyeen Klaus tuo mieslaulaja.
ENEMMÄN HYVÄÄ KUIN HUONOA
Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla
Tämä tarvitsisi lisää sävähdyttämistä ja paljon vahvemman kertsin, mutta diggaan siitä, mitä tuotannossa on haettu (vaikkei se ole ehkä aivan 100% mennyt maaliin). Bändillä on kuitenkin selkeä idea itsestään. Tai selkeä UUSI idea, verrattuna siihen vuosien takaiseen Järjestyshäiriöön. Hyviä tyyppejä, lisäksi.
Satin Circus - Crossroads
Tässä bändissä on edelleenkin parasta se, että suomalaiset nuoret miehet eivät lähde treenikämpälle opettelemaan Fear of the Darkia tai Enter Sandmania, vaan jenkkityylistä poikabändipunkpoppia. Alkaa olla aika tyylipuhdas suoritus. Toki niin muovinen etten kotona kuuntelisi, mutta biisin vahvuutta ei voi kieltää.
Vilikasper Kanth - Äänen kantamattomiin
C-osan "räppiin" asti tämä oli jotenkin liian Radio Suomi. Kuten Twitterissä sanoin, Vilikasper on kuin Kasmirin maalaisserkku, mikä voi olla hyvä tai huono asia. Itse artistissa on "sitä jotain", joka ehkä tulee myöhemmin kirkkaammin esiin jollain paremmalla biisillä.
IHAN OK
Ida Bois - Kumbaya
EDM-osuus tuotannosta on todella köpöinen, toteutus muutenkin aika demomainen. Biisi jäi soimaan päähän kun kuuntelin ennakko-cd:tä, joten jotain hyvää tässä on. Enemmän kuitenkin keskinkertaisuutta.
Solju - Hold Your Colors
Sävellys jättää paljon toivomisen varaan. Kuitenkin, jos äitijoikaajan osuutta lisättäisiin ja tuotannon pienet Enigma-viitteet päästettäisiin vapaammin lentoon, uskoisin tähän paljon enemmän.
Siru - Mustelmat
Viime vuoden TVOF-voittaja on hyvä laulaja, mutta aika karismavapaa jotenkin. Sävellys on aika hyvä itse asiassa, mutta Siru ei saa siihen tarpeeksi fiilistä. Sanoitus on hölmö.
EI JATKOON
Norlanin biisi on tylsä ja geneerinen reggaeton-veto.
Pertti Kurikan Nimipäivien biisi, kun sitä oikein silmiin katsotaan, on sävellyksenä heikko tuhanteen kertaan kuultu punkralli - Nimppareilla on pari oikeastikin hyvää biisiä joten tämän hype on täysin ylimitoitettua.
Eeverest on opportunistinen EDM-viritys joka on kolme vuotta myöhässä.
Otto Ivar on tylsä ja persoonaton pop, tulee mieleen viime vuoden voittaja.
Opera Skaala on ajateltu varmaankin herättävän huomiota viisuissa, mutta tässä yritetään vimmatusti liian kovaa.
Aikuinen tuntuu Helsingin mainostoimistopiirien vitsiltä. Ilman Teemu Niukkasen mahtavaa videota tämä ei olisi mitään.
Angelo De Nile on periaatteessa parasta ikinä, mutta olisin sittenkin antanut tällaisen biisin osallistumisen Jussi Lehtisalolle ja Mika Rätölle.
Hans on the Bass on ehkä maailmanhistorian hajuttomin, mauttomin ja pikkukivoin esitys.
ARVOSTELUASTEIKON ULKOPUOLELLA
Heidi Pakarisen Bon Voyage on biisi johon sanat eivät riitä eivätkä pure.
Esim. Tämä artisti ei mahtunut finaalin... Eikö outoa? http://youtu.be/myLoEQbMbEI
Kiitti kommentista Anonyym. En minä nyt tiedä onko se niin outoa, tuo biisi on ihan kelpo ja epätyypillinen suomalaiseksi biisiksi, mutta tuotanto on aika kökkö ja melodia ei hirveän mieleenjäävä. Ei huono kuitenkaan.
Pakko kommentoida kun tämä oli ehkä paras kommentti biisistämme tähän astisista. Melkein yhtä hyvä kuin lempparilyttäykseni, legendaarinen "shit sandwich". Aina jos voi olla maailmanhistorian jotain, niin se on hienoa. (Petyin kuitenkin hieman kun huomasin että emme olleetkaan viimeisellä sijalla, vaan Heidi Pakarinen nappasi pirulauta jumbosijan. Mutta hyvä kuitenkin.)
Jee, Klaus / Hans on the bass
Kiitos kommentista Klaus
Sen verran täytyy tarkentaa, että nuo "Ei jatkoon" -otsikon alla olevat biisit eivät ole huonoimmuusjärjestyksessä. Tai siis ne eivät ole missään järjestyksessä. Heidi Pakarinen ei myöskään suinkaan ollut huonoin, hänen Poptori-pastissinsa oli arvosteluasteikon ulkopuolella.
Jusseja on Suomi täynnä. Kerro mikä Jussi olet!
T: Kari
Kari: Minä olen Jussi Matias Mäntysaari, tämän blogin kirjoittaja. En kirjoita kommenttejani Google plus -tunnareilla, koska blogin css-tyylissä on häikkää ja se näyttää google-kommentit ns. päin vittua.