Lukuvinkki: Karl-Ove Knausgård - Taisteluni III

Olin venyttänyt tämän aloittamista, vaikka luin ensimmäiset kaksi Taisteluni-kirjaa melkein perä perää (arvostelut täällä ja täällä). Viive johtui siitä, että tiesin tämän kolmannen kirjan käsittelevän Karl-Oven lapsuutta, ja pelkäsin että se on tylsää luettavaa.



No, koska tämä on Knausgårdin Taisteluni, ei lapsuuskuvaus sentään tylsä ollut, mutta tästä puuttui kyllä paljon elementtejä jotka tekivät kahdesta ensimmäisestä kirjasta niin mahtavia. Kolmas kirja etenee melko kronologisesti varhaismuistoista yläasteelle, se ei sisällä hyppyjä nykyaikaan eikä esseitä satunnaisista aiheista. Se on siis lähinnä lapsuusajan elämäkerta.

Kuitenkin Knausgård sallii itsensä välillä eksyä pohtimaan sitä, millaisia lapsuusmuistot ovat. Mistä ne koostuvat ja miksi juuri ne tietyt lapsuusmuistot säilyvät? Ensimmäisen osan lukeneet tietävät, että Knausgårdin lapsuus kului tyrannimaisen ja dominoivan isän varjossa. Kolmas kirja tosiaan kertoo lähinnä nuoren Karl-Oven selviytymisestä kodissa, jossa väärä liike väärään aikaan kiinnittää isän huomion, eikä se ole koskaan hyvä asia.

Tätä muistellessaan Karl-Ove huomaa, ettei muista äidistään kovinkaan montaa asiaa tuolta ajalta. Äiti oli aina läsnä, ja äiti oli Karl-Oven turva ja kiinnekohta, mutta muistot isästä ja toisaalta ulkona odottavista kavereista ovat paljon vahvempia.

Tässä kirjassa ollaan 70-luvun Norjassa, mutta lapsuus on toki sen verran universaalia, että 80-luvun Huittinen resonoi hyvinkin Karl-Oven ajatusten kanssa. On jotenkin noloa myöntää, että samaistuin moneen kohtaan. Se kuulostaa siltä, että yrittäisin väittää olevani jotenkin samanlainen kuin 2000-luvun kirjallisuuden fanitetuin antisankari Karl-Ove Knausgård. Luultavasti samaistuminen johtuu kuitenkin siitä, että hyperhenkilökohtaisuudesta huolimatta Karl-Ove (ei muuten ollut mikään tietoinen päätös puhua hänestä etunimellä mutta nyt ei voi enää perääntyä) onnistuu tässäkin kirjassa löytämään jotain itsestään, mutta myös lukijasta.

Etenkin poikana tutulta tuntuvat seksuaalisen heräämisen hämmennys ja vimma, toisaalta lasten keskinäisen maailman armottomuus, toisaalta alemman keskiluokan lapsen himo uusiin vaatteisiin joita ei kuitenkaan saa. Se, että Karl-Ove näyttää negatiiviset ja nolot asiat yhtä armottomasti itsestään kuin muista, tekee kirjasta brutaalin totuudellisen, mutta ei ilkeän.

Edelleen, tuntuu kornilta kehua tätä kirjasarjaa joka on jo ehditty julistaa moderniksi klassikoksi ehkä miljoonassa lähteessä. Mutta niin se vain on, että en ole eläissäni lukenut mitään samanlaista kuin Taisteluni. Romaaniksi kirjoitettu elämäkerta. Aivan kuin Karl-Ovella olisi kirjaan lähtiessään joku asia mistä haluaa kirjoittaa (kuten kirjailijoilla toivottavasti aina), ja sitten hän vain pukee tämän aiheen oman elämänsä yksityiskohtaisiin vaiheisiin.

Jos ette ole lukeneet Taisteluni-kirjoja, lukekaa. Ei se ole sen vaikeampaa.

Jos haluat tilata Taisteluni III:n pokkarina Suomalainen.comista, käytä tätä linkkiä niin minä saan pienen komission. Pokkari on samanhintainen kuin jos ostaisit sen suoraan Suomalaisen sivuilta.

Huomasin muuten Suomalaisessa käydessäni, että Bob Dylanin Lyrics-kirjasta on otettu uusi painos. Pakko hommata se hyllyyn. Jos haluat tilata sen jollekin joululahjaksi, niin edelleen, käytä tätä linkkiä niin minäkin saan pienen siivun (aika hintava, 47€, mutta massiivinen teos).

This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

1 Response to Lukuvinkki: Karl-Ove Knausgård - Taisteluni III

  1. kirkko says:

    Viimeinen kirja menossa. Ovat aivan loistavia kaikki. Aika haikeaa on lukea kuudetta kirjaa tietäen että se on sitten loppu.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...