Thaimaa ei ole ehkä kovin trendikäs talvilomakohde, mutta se on mahtava talvilomakohde. Ja "talvilomalla" tarkoitan siis Suomen talvisaikaan tehtyä matkaa kohteeseen josta voi postata härskin määrän paidattomia paratiisikuvia sosiaaliseen mediaan.
Olin perheeni kanssa tammikuun puolivälistä helmikuun alkuun lähinnä Koh Mook -nimisellä pienellä saarella Thaimaan eteläosissa, Trangin provinsissa. Hieman yli sata kilometriä Krabista etelään.
Saari näyttää kartalla ranskalaiselta mieheltä jolla on terävä pystynenä. Jos satutte harhailemaan Google Mapsissa siellä päin, meinaan.
Koska koko perheemme rakastaa lojumista, snorkailua ja lukemista, keskityimme lähinnä näihin. Koh Mook tarjoaa näille harrastuksille täydelliset puitteet, sillä saarta ei ole vielä pilattu liialla hälinällä tai ostosmahdollisuuksilla. Rannasta pääsee uimaan koralliriutoille, ja innokkaammille snorklaajille ja sukeltajille on lähistöllä tarjolla Koh Kradanin ja Koh Ngain saaret. Niitä ei näy kartalla kun ovat niin pieniä, mutta ne sijaitsevat ihan Koh Mookin länsirannikon lähellä.
Meidän hotellimme Charlie Beach Resort sijaitsi saaren länsipuolella, jonka suojaisaan poukamaan sijoittuva ranta on minusta paljon parempi kuin itärannalla sijaitsevan pramean Sivalai Beachin ranta (se kartalla näkyvä ranskalaisukon nenä), joka kyllä näyttää ensisilmäyksellä kauniilta, mutta josta on vaikea mennä uimaan, joka on paljon roskaisempi (lähinnä kuolleita vesikasveja, en tarkoita muoviroskaa) ja kapeampi kuin pittoreski Charlie Beach.
Saaren läpi menee yksi tie, joka itäpuolella jakautuu pienen kylän ympäri kulkevaksi hyvin epämääräiseksi ruutukaavaksi. Minulla oli tapana käydä juoksulenkillä auringon laskiessa, ja Charlie Beachilta tietä pitkin itärannalle ja takaisin oli sellainen 5,5 kilometrin rykäys, joka on ihan tarpeeksi pitkä matka 26-30 asteen helteessä - vaikka aurinko onkin jo painumassa mailleen.
Ruoka Mookilla oli hyvää oikeastaan kaikkialla, mutta jos joku nyt haluaa suosituksia, niin:
- TripAdvisorin läpikehuma Hilltop oli hyvä - joskin jonotusaika on pitkä ja perheen 8-15-vuotiaat lapset toimivat tarjoilijoina. Isot annokset.
- Coco Lodgessa ei itse asiassa edes syöty, mutta rakastavat koiria, rantabaari on hieno ja bungalowikylän pihamaalla asuu valtavan sympaattinen mäyräkoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys sekä chihuahua, jonka vasemmanpuoleiset tassut oli kipsattu pöydältä tippumisen jälkeen :( Kuulemma hyvää ruokaa myös!
- Team Restaurant kylän keskustassa. Aika vaatimattoman näköinen mutta todella hyvää thaimaalaista ruokaa tosi halvalla - jopa Koh Mookin hintatasolla.
- Mayow Restaurant oli symppis rafla lähellä Charlie Beachia. Vanha koira partioi "ovella" (kaikki raflat ovat enemmän tai vähemmän taivasalla tai korkeintaan jonkun pienen katoksen suojassa). Todella maukasta thairuokaa halvalla, mukava ilmapiiri ja kylmää bisseä.
- Mookies Restaurant on osa Mookies Bungalow -hotellia (tai siis mökkikylää). Selvästi joku hiukan pro:mpi kokki, klassisista thairuoista pikkaisen omia versioita, valurautaisia lautasia joissa kypsennettiin kastike asiakkaan nenän edessä, todella hieno valikoima mehuja. Lisäksi ravintolassa asui sokea koira, jonka kerjääminen oli ehkä maailman sympaattisinta ("minne se liha nyt meni")
- Charlie Beach Resortin eli oman hotellimme ravintola siirretään illalla rantahiekalle. Muovituolit ja pöydät, mutta sentään pöytäliinat. Keskivertoa parempaa ruokaa ja hyvä palvelu. Maisema 1000/5.
Muuten Koh Mook oli viehättävä sekoitus reppumatkalaisten bambumajabungaloweja ja paketti- tai perhelomalaisten hiukan tasokkaampia hotelleja. Toivon silti, ettei paikkaa ylirakenneta, sillä nykyinen mopotaksien varaan perustuva liikenne oli söpöä, ja rannoilla on yllin kyllin tilaa.
Sainkin joa Facebookissa kommentin, että täällä kuului käydä silloin kun siellä ei ollut vielä hotelleja, mutta itse en ole koskaan pystynyt ymmärtämään tätä reppureissaamisen romantisointia. Aivan kuin thaimaalaisen kalastajakylän elämään jotenkin luonnollisesti liittyisi batiikkipaitoihin pukeutunut mainostoimistoelämään kyllästynyt snobi, joka etsii halvinta bambumajaa ja jotain poltettavaa.
NEWSFLASH: Backpackerismi on TURISMIA siinä missä perheloma rantahotellissa on TURISMIA. Ensin mainittu saattaa olla ekologisempaa ja siitä voi keskustella Bassoradion aamuohjelmassa, mutta aivan samalla tavalla se synnyttää ja tarvitsee palveluita.
Olikin hauska huomata, miten ennen valtaosin backpackerismiin keskittynyt saari siirtyy kohti meitä laiskoja turakaisia. Muutama reggae-teemainen baari (varma reppureissaajamagneetti, koska reggae = rentous, myös vihje pilvestä) oli sulkenut ovensa, ja tilalle oli tulossa perinteisempää ravintolaa.
Yleensä olemme matkanneet rantalomakohteisiin matkatoimistojen lennoilla, koska niitä on saanut halvemmalla kuin reittilentoja - ainakin jos ei halua lapsen kanssa lentää Kirgisian ja Shanghain kautta ja odottaa 6 tuntia molemmissa paikoissa. Tällä kertaa otimme KOKO matkan TUI:lta, koska löysimme äkkilähtönä melkein 2000€ listahintaa halvemman paikan haluamastamme kohteesta.
No, nykypäivänä matkatoimiston kautta ostaminen ei tuo juuri muuta lisäarvoa kuin sen, että kuljetuksen kohteeseen voi ostaa samasta paikasta. Koska lähdimme lentokentälle viideltä aamulla saarelta josta pääsee pois vain veneellä, minua ei huvittanut alkaa säätää omia kyytejä, joten ostimme sen TUI:lta vaikka ehkä pitikin pulittaa kympin pari enemmän.
TUI:n nettisivujen esittelyteksti oli todella vaatimaton, ja osa tekstistä vaikutti siltä, ettei kukaan toimistosta ollut edes käynyt saarella. "Ei autoja ja vain muutama mopo" tarkoitti oikeasti yhtä avolava-autoa ja noin sataa mopoa ja niin edelleen.
Kävimme viereisellä Koh Kradanin saarella tutustumassa meisinkiin. Ko. saarella ei ole alkuperäisasutusta, vaan kaikki liittyy turismiin. Tämän huomasi heti hinnoissa: Maailman laiskin tarjoilija pyysi vaatimattoman näköisen rantahotellin ravintolassa tuplasti Koh Mookia korkeampia hintoja. Lisäksi japanilaisten turistien minuutilleen ohjelmoidut venematkat ruuhkauttivat kapean rannan tunnin välein. En menisi.
Nyrkkisääntönä siis: Mene saarelle, jossa on myös paikallista asutusta. Koh Mookin itärannalla sijaitseva Sivalai Beach Resort tosin vaikutti kliinisyydessään ja suojaisuudessaan siltä, että paikalle saapuneet ruotsalaisperheet eivät oikeastaan olisi halunneet nähdä paikallista asustusta, vaan tarvitsivat lähinnä trooppista lämpötilaa ja halpaa ruokaa. En siis tykännyt siitäkään.
Tämä, hyvät lukijani, oli tiivistelmä kokemuksia Thaimaasta. Kuva-anti on melko vaatimatonta, koska uidessamme "Emerald Caveen" (kannattaa todellakin käydä), kännykäni oli ennen-vedenpitävässä pussissa, jonka vedenpitävyys oli historiaa, mistä johtuen myös puhelimeni on nyt historiaa. 9000 kuvaa. Otinko backupin milloin? Vuosi sitten. Koska en pelkää elämää.
