Arvio: HBO:n Big Little Lies

Tein vasta tätä kevyttä arviointia varten hiukan taustatyötä Big Little Lies -sarjasta. En tainnut katsoa alkutekstejä kovin tarkasti, kun en huomannut, että käsikirjoittaja ja "luoja" on itse tv-sarjojen kultasormi David E. Kelley. Tosin jos ihan totta puhutaan en osaisi tästä lonkalta heittää yhtään Kelleyn sarjaa, vaikka varmasti NE KAIKKI PARHAAT ovat hänen. Nimi on joka tapauksessa tuttu.



Big Little Lies perustuu Liane Moriartyn romaaniin. Seitseonsainen sarja on sopiva mitta romaanin tapahtumien kuvaamiselle, sillä leffoista tuttua typistämistä tai joistain pidemmistä sarjoista tuttua venyttelyä ei esiintynyt. Tosin dramatisoinnin on tehnyt hra Kelley, joten voi olla, että se romaani on joku kahden pennin kioskikirja josta TÄMÄ KULTASORMI JONKA YHTÄÄN MUUTA SARJAA EN OSAA TÄSSÄ NIMETÄ on sitten taikonut hienon kokonaistaideteoksen.

Lähdin sarjan kelkkaan siksi, että HBO mainosti sitä päin persettä koodatussa sovelluksessaan, ja koska siinä oli niin loistavia näyttelijöitä. Tai sanotaanko, että Nicole Kidmanin ja Reese Witherspoonin kanssa lähtisin heikommillakin ennakko-odotuksilla ladatun sarjan kyytiin, mutta lisätään mukaan vielä Laura Dern, Alexander Skarsgård ja Zoë Kravitz, niin markkinointitekstien kirjoittaja voi kerrankin oikeutetusti puhua TÄHTIKATTAUKSESTA. Tai en tiedä onko Kravitz suuri näyttelijätähti ainakaan vielä, mutta vanhempansa ovat Lenny Kravitzista tuttu Lenny Kravitz, ja Bill Cosby Show'sta tuttu Lisa Bonet.

Sanotaanko tässä vaiheessa, että en varmaankaan jaksa lukea tätä jälkeenpäin, joten jos kirjoitan Little Big Lies tai Big White Lies, niin tietäkää, että tarkoitan Big Little Liesiä.

Tärkeää osaa elokuvassa näyttelevät myös Montereyn rantamaisemat. Pacific Coastal Highwayn (sen verran keulin että käyty) sillat ja mutkitteleva tie, rantakalliot ja aallot heijastelevat Witherspoonin näyttelemän Madeleinen, Kidmanin näyttelemän Celesten ja Shailene Woodleyn näyttelemän Janen sisäisiä tyrskyjä. Olipas virallisen oloisesti sanottu. En yritä tässä tehdä mitään kahden pennin Hesari-arviota (en muuten lukenut sitä vielä, ettei tämä kirjoitus spoilaantuisi), mutta aalloilla ja rannoilla tosiaan ON iso rooli.

Nyt mennään hiukan tarinaan, joten jos haluat yllättyä, älä lue eteenpäin. Suosittelen sarjaa erittäin lämpimästi.

*** TÄSTÄ ETEENPÄIN SPOILEREITA ***

Hyvinvoivan ja vauraan amerikkalaisen pikkukaupungin pinnan alla kyteviä roihuja on kuvattu tv:ssä ja kirjallisuudessa paljonkin. Big Little Lies liittyy tähän jengiin, mutta se kuvaa myös selviytymistä ja väkivallan (perhe- ja muun) vaikutusta ihmiseen.

Periaatteessa siis kolmella päähenkilöllä on kaikilla sisällään paljon paskaa, vaikka päällisin puolin kaikki on ihanaa rikasta, valkoista Kaliforniaa. Lapset viedään uusilla katumaastureilla kouluun ja synttäreillä mennään katsomaan Frozenia pikkubussilla.

Mieleenjäävin sarjan traumoista on Celesten perheidylli, jota aviomiehen väkivalta ja väkivaltaisesta seksistä saamat kiksit varjostavat. Mutta koska "Perry on oikeasti hyvä aviomies", ei Celeste halua tehdä pienelle väkivaltafetisille ja ajoittaiselle kuristamiselle ja hakkaamiselle mitään. Kun kaikki on muuten kunnossa!

Kidman näyttelee törkeän hienosti vahvaa, mutta niin niin haurasta naista, joka pikku hiljaa ottaa elämänsä takaisin omaan haltuunsa. Skarsgård taas on yksi tv-historian vittumaisimmista hahmoista väkivaltapanoja rakastavana bisnesmiehenä, joka aidosti kuvittelee olevansa hyvä isä. Joistain jaksoista jäi Perryn ja Celesten kodin ahdistus päälle, ja ihmettelin koiria lenkittäessäni miksi tuntuu niin pahalta. Mutta se oli Perryn luoma fiilis. Todella onnistunut, aito hahmo. Pelottava, limainen, karsea, vittumainen.

Rakastuin Reese Witherspooniin Walk the Line -leffassa June Carter Cashina. Big Little Liesissä Witherspoon on tavallaan typecastattu hiukan samanlaiseen rooliin, mutta topakkuus paljastuu lopulta vain kuoreksi.

Johtuu ehkä kahden kanssanäyttelijän vahvuudesta, mutta Janen raiskaustrauma ei saanut ollenkaan niin ihan alle menevää käsittelyä Shailene Woodleyn kanavoimana. En oikein osannut erottaa, oliko hahmon pääilme näyttelijän oma ilme, vai yritys olla Jane. Ihan kelpo työtä se oli, mutta kun Kidman ja Witherspoon ovat LOISTAVIA.

Tarinan rakenne oli jotenkin romaanimainen. Mutta ei huonolla tavalla. Kuulustelukohtauksissa sivuhenkilöt pääsivät ikään kuin voice overina avaamaan päähenkilöiden luonteita ja taustoja. Katsojalle sen arvuuttelu, kenet alkukohtauksessa tapettiin ja kuka hänet tappoi toimii oivana lisäjännitteenä eteenpäin mentäessä. Ehkä draaman sääntöihin tottuneet aivot yrittivät lukea sarjaa jotenkin eri tavalla, kun koko homman pohjalla oli näennäisesti murhamysteeri, mikä taas teki kokemuksesta sopivan hämmentävän.

Mahtava sivuhahmo on myös Madeleinen tytär, joka luukutti kännykästään laadukasta musiikkia kaikissa tilanteissa. Toki se, että 9-vuotias ostaisi mp3-tiedostoja on täysin mielipuolinen ajatus, mutta ilmeisesti eräs omenafirma oli halunnut sponsoroida tiedostokauppaansa. Kyllähän me kaikki tiedetään mikä palvelu ko. musafani-lapselle olisi se kätevin ja todennäköisin valinta.

Mutta siis: Big Little Lies pääsi mahtavalla tavalla yllättämään. Vauraassa kaupungissa tapahtuneesta murhasta kertova sarja muuttuikin suht väkeväksi tripiksi kotiväkivallasta selviytymiseen ja kulissien ylläpidon raskauteen.

Naisten katseet viimeisessä kohtauksessa rannalla kertoivat niin paljon.

This entry was posted in ,,,,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...