Sain idean tähän blogimerkintään tuosta edellisestä postauksesta, tai näiden artistien levynkansista. Adelen ja Rumerin musiikissa on markkinamielessä paljon samaa, ja tajusin, että jos on herkkä nainen joka tekee laulaja-lauluntekijämusiikkia, tullaan hänet asettamaan kannessa katsomaan dramaattisesti alaspäin.
Tämä on ilmeisesti levyteollisuuden kirjoittamattomia sääntöjä, koska esimerkkejä löytyi lyhyellä googlailulla näinkin monta.
Aloitamme Rumerista. Herkkää hönkäilyä ja loistava levy. Silmät luonnollisesti luotuna alaspäin!
No eipä ole Adelellekaan annettu muuta vaihtoehtoa. Silmät alas ja värit veks. Adelella on isot luomet, joten kuvasta saa vielä todella näyttävän. Vaikka levyllä on asennetta ja tuskaa, on kansi herkkyyttä korostava.
Toisella levyllään flopanneen Duffyn olisi kannattanut katsella Endlesslyn kannessakin alaspäin. Rockferryllä se ainakin tuotti hedelmää. Söpö huolestuminen tehoaa myös - ja tietty mustavalkoiset värit. Alaspäin katsomista korostettu kontrastilla ja vahvalla silmämeikillä. NÄIN!
Suomen Duffy, neiti Puu ei ole lähtenyt debyytillään merta edemmäs kalaan. Tai siis hänen levy-yhtiönsä ei ole lähtenyt. Puu katsoo alas kujeilevasti, mutta alas joka tapauksessa. Tämähän on herkkä levy, ei silloin sovi katsoa uhmakkaasti kameraan!
Jewelin Pieces of You on mahtava levy (minulla on heikko kohta näiden naislaulajattarien kanssa, jotenkin se pianoilu vaan toimii), mutta tämä Goodbye Alice in Wonderland on karmea. Jewel on kuitenkin näyttävä bööna, ja alaspäin katsomalla päästään herkkyyden äärelle. I H Q.
Oli helppo tehdä Didon kohdalla haku, koska olin täysin varma, että hänen imagollaan alaskatsominen on ainoa vaihtoehto. Ja siellähän se on. Naurattaa, mutta silmät luotuna alaspäin se Dido sählää.
Norah Jonesin menestysalbumi. Arvaatte varmaan, että alaspäin katsominen oli ainoa vaihtoehto. Tarkennus kasvoihin ja tisseihin ei sekään ole sattumaa. Tyylipuhdasta näyttöä.
Sitten genren merkkiteoksiin. Alanis Morissetten Jagged Little Pillin jälkeen innostuttiin "vihaisista nuorista naisista", vaikka eivät ne mitään vihaisia ole, vaan tunteikkaita! Eniveis, tällä levyllä on muutakin kuin herkkyyttä, joten ehkä siksi tässä on SEKÄ alas että ylös katsova Alanis. Tämä on rajatapaus.
Mistä päästäänkin poikkeuksen vahvistavaan sääntöön. Suomen parhaan levyn vuonna 2009 tehnyt Christel Sundberg eli Chisu katsoo tömäkästi ylöspäin! "Halusin olla vapaa ja yksin. Joku sarvipäinen lisäs siihen -äinen, musta tuli vapaa ja yksinäinen". Mutta yksinäisyys kohdataan pystypäin!
Näin tällä kertaa. Pitää vielä loppuun erikseen kiittää Ilosaarta. Jos Provinssista odotan tällä hetkellä lähinnä sitä System of a Downia (RRAUH) ja Dj Shadow'ta, Ilosaari nokitti Sielun veljien paluukeikalla (en ole mikään comeback-intoilija, mutta tämä kutittaa), APHEX TWINILLÄ (jolla Ilosaari.fi:n mukaan on jätti-iso tuotantokoneisto mukanaan, MITÄ SIELTÄ TULEE???), Kvelertakilla ja BUzzcocksilla.
Kovat kinkerit tulossa! Tulispa jo kesä.
Ai niin, unohdinko joitain alaspäin katsojia?
