Kun kaksi klassisinta Suomi-festaria - Provinssi ja Ruisrock - on nyt tältä vuodelta juhlittu, kiinnitin huomiota erääseen festarijuttutyyppiin, jota erityisesti Ilta-Sanomat näyttää harrastavan.

Twitterissä ja Facebookissa on näiden festareiden jälkeen jaettu ahkerasti juttuja, joissa vanhempi "rock-henkilö" taivastelee tätä uutta ja ihmeellistä EDM-musiikkia (tai vastaavasti rock-musiikin puutetta).

Provinssin tapauksessa tähän rooliin pääsi festarin perustajiin kuulunut 66-vuotias Suikki Jääskä, kun taas Ruisrockista samainen juttu tehtiin 54-vuotiaan Michael Monroen suulla.

Tämä on oireellista lähinnä median puolelta, sillä Jääskän ja Monroen on varsin luonnollista nostalgisoida nuoruutensa suosikkimusiikkia - niin minäkin nostalgisoin vaikkapa nu-metallia tai muuta 90-luvun musiikkia.

Ilta-Sanomien toimittajat sen sijaan tietävät, että mikä tahansa nykymenon kauhistelu silloin, kun kanonisesti joku vanha ja hieno asia painetaan likaan kerää valtavasti lukijoita ja myötämielistä tuhahtelua.

Tämän kirjoituksen pointti ei ole se, että oikeastaan "rock" ei ole poistunut kummaltakaan festarilta mihinkään (Rammstein oli Provinssin pääesiintyjä - Jääskän ja Monroen nuoruudesssa moista yhtyettä olisi tuskin pidetty edes "musiikkina"), musiikkigenrejen kirjo on vain monipuolistunut ja yleisö sen mukana (tai toisinpäin).

Jos jotain, niin kotimaista musiikkia on isojen esiintyjien muodossa menneitä aikoja enemmän, mutta se on vain merkki erittäin hyvinvoivasta kotimaisesta musiikkikentästä, eikä siitä sitä paitsi saisi niin raflaavia juttuja.

Tämän kirjoituksen pointti on se, että on huvittavaa miten Ilta-Sanomien toimittaja, Jääskä ja Monroe eivät huomaa, miten he toteuttavat samaa ikiaikaista nuorten hömpötyksien ihmettelyä kuin keski-iän paremmalle puolelle ehtineet ihmiset aina.

Sillä eikö Monroen ja Jääskän romantisoima "rock" ole juuri sitä musiikkia, jota heidän nuoruudessaan kauhisteltiin ikääntyvien massojen taholta? Eikö se ollut "epämusiikkia", tai "ei musiikkia ollenkaan"? Se ei myöskään vaatinut "soittotaitoa"?

EDM on nuorisokulttuuria, joka ei välitä siitä mikä 1970- tai 1980-luvulla oli "aitoa". Nyt on uusien vanhusten vuoro kauhistella sitä, miten vääränlaista tuo musiikki on. Luultavasti 20 vuoden päästä kauhistellaan sitä, miten Calvin Harrisin päälle ei enää ymmärrä kukaan, kun joku toinen genre pääsee hetkeksi valokeilaan.

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että kävin tänä vuonna 12. kertaa Provinssissa, ja aion käydä festivaaleilla vastakin. Niistä on tehty isoja bileitä, joissa pidetään hauskaa ja kuunnellaan esiintyjiä, ei niinkään vaelleta hampaat irvessä keikalta toiselle.