Liityn hypekuoroon: Antero Lindgrenin levy on huikea!

Onneksi minua aktiivisemmat bloggaajat ja musiikkilehdet ovat jo ehtineet nostaa esiin Antero Lindgrenin debyyttialbumi Motherin.

On meinaan todella TODELLA hieno päänavaus tältä mieheltä.

Olen kotoisin samasta pikkukaupungista kuin Antero, joten olemme siis puolituttuja. Näin hänet muutama vuosi sitten, ja hän kertoi tekevänsä levyä. "Okei", ajattelin. Niinhän me kaikki. Sittemmin Antero yritti saada albumia aikaan 22-Pistepirkkojen levy-yhtiölle ja kanssa, mutta siitä ei ilmeisesti tullut mitään.

Hyvä niin, sillä itsehän en koskaan ole pitänyt "Pirkkojen" musiikista tai blues-lässytyksestä. Keränen-metodilla tuotettuna Anteron levy olisi huomattavasti tylsempi kuin nyt, kun sille ovat taustoja tehneet trendikertut Siinai/Zebra&Snake-yhteyksistä.



Oli vaara, että mainitut trendikertut olisivat vieneet päähuomion abstrakteilla taustoillaan, mutta täytyy nostaa heille hattua, sillä Mother on tyylikkäintä suomalaista singer-songwriterismia koskaan. Ei mitään väsynyttä kasaripastissia Bon Iverin jalanjäljissä, vaan biisien karuutta korostavaa kaiutettua kauneutta.

Mother ei ole aivan viiden tähden levy, sillä keskivaiheilla (Cutting Her Loose, Fall Is Here) levy hiukan yskähtelee keskitempoisuudessaan, mutta esimerkiksi aloituskaksikko Mother ja Louise (My Sweet) ovat huikeinta timanttia aikoihin.

Antero, palvon sinua. Huittislaisista on sittenkin johonkin.

Ovat pistäneet koko levyn Soundcloudiin, joten naatiskelkaa ja hakekaa sitten kaupasta omanne.






Blogissa tulossa lähiaikoina muun muassa Lumia-käyttökokemuksia (näköjään puhelin pitää vaihtaa vuosittain...) ja muutamia levyhehkutuksia.

Posted in , , | 5 Comments

Definitiivinen harrastekirja ja lätinää juoksemisesta

Hej då.

Sain pikkuveljeltäni ja hänen vaimoltaan joululahjaksi mahtavan kirjan. Sen nimi on Lore of Running ja sen on kirjoittanut etelä-afrikkalainen Tim Noakes. Kuten fiksuimmat saattoivat päätellä, kirja kertoo juoksemista. Tai tarkennetaan: Se kertoo KAIKEN juoksemisesta.

Siinä onkin kirjan hienous. Se on niin perusteellinen ja kattava, että se on jo sinällään mahtavaa, vaikkei sisältö kiinnostaisi yhtään. Rakastan muutenkin paksuja kirjamöhkäleitä (vaikka Kindle-mies olenkin), ja tähän on keräty niin huolellisesti tietoa, että se vaikuttaa jopa pakkomielteeltä.



Olen viimeisen vuoden aikana ryhtynyt juoksemaan enemmän tosissaan (aiemmin vain satunnaisia lenkkejä), ja olen löytänyt valtavaa nautintoa siitä mielentilasta, johon juostessa pääsee. Tim Noakes tietää kaiken paitsi tästä mielentilasta, myös juoksemisen muista osa-alueista. Kun sekä kirjoittajalla että lukijalla on intohimo aiheeseen, kokemus on hieno. En tosin jaksanut lukea kokonaan lukua lihasten solujen toiminnasta, mutta paksu opus sopiikin paremmin lehteilyyn.

Suosittelen siis. Paljon apuja ja käytännön tietoa ja yleistä fiilistelyä. Juoksemiseenkin saa menemään hirveästi rahaa, ikävä kyllä. Vaatteisiin ja kenkiin. Ostin eilen Asicsin Gel Kayano 17:t. Rumat, mutta äärimmäisen hyväntuntuiset. Valitettavastia ne Niken coolin näköiset mallit eivät minun jalalleni sovi.

Ai niin, näin eilen Pariisin kevään ekan uuden levyn keikan. Mahtavaa. Tosi hienoa kasvanutta varmuutta Arto Tuunelan laulussa ja lavaesiintymisessä. Tuli äärihyvä fiilis.

Oon linkannut aiemmin oman juoksulistani blogiin, mutta nyt vinkkaan työkaverini Samin tekemästä juoksulistasta, jota on myös testattu tositoimissa, ja todettu oikein toimivaksi.  Omia juoksulistoja kommenttikenttään, kiitos.


Posted in , , , | 2 Comments
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...