Bobby Owsinski -niminen bloggaaja kirjoittaa Coldplayn bändisäännöistä, joita kuvataan ohimennen 60 Minuts -ohjelman jaksossa, jossa käydään Coldplayn treeniksellä.
Säännöt näkyvät tässä:
Coldplayn edelliset levythän ovat pitäneet julkaisuhetkellään Citibankille myydyn EMIn taloutta pystyssä, ja onhan niitä myytykin helvetisti, joten ehkä siksi Coldplaylla on niin kova paine levynteossa että pitää laatia tällaisia sääntöjä.
Viva La Vida -levyn moniosaisia biisejä ajatellen tuo ensimmäinen sääntö on ehdottoman hyvä. Myös kakkossääntö tuotannon yksinkertaisuudesta tulee tarpeeseen, olihan varsinkin X&Y-levy aivan liian täyteenahdettu.
Miksiköhän edes tartuin näihin sääntöihin? Coldplayn Rush of Blood To The Head on melkein viiden tähden tavaraa, mutta en minä niitä kahta edellistä ole juuri jaksanut kuunnella, vaikka Viva La Vida ihan tolkun tavaraa onkin. Ehkä noiden paineiden takia. Rupesin ajattelemaan niitä tyyppejä levyntekourakan edessä. Sitten Chris Martin laskee Eat Pray Love -kirjan kädestään ja rupeaa rustaamaan näitä.
Tuo vinyylipromo-ehdotus on vinyylisoittimettomalle musiikkitoimittajalle ärsyttävä juttu. Mikä helvetin oletus se on, että kaikki musiikkitoimittajat olisivat jotain vinyylilevyjä kerääviä nörttejä. Ei minua kiinnosta kuunnella musiikkia vinyyliltä. Enpä siis taida kuunnella tuota Coldplaytakaan, vaikka kai se ilmestyttyään tulee Spotikkaan.
"Always Keep Mystery" - siinä hyvä sääntö Coldplaylle, Chris Martinin perheestä ja hyväntekeväisyyshankkeista on kuultu ihan tarpeeksi. Kaikesta päätellen bändi on hyvillä jäljillä. Jos nyt aikovat noudattaa näitä sääntöjä edes.
En oikein osaa päättää onko se mahtavaa vai surullista että bändi tekee itselleen tuollaisia sääntöjä. Olihan CMX:nkin uudella levyllä ne dogmit, ja lopputulos on raikas.
Onko Coldplayn säännöissä tolkkua? Onko muilla bändeillä järkevämpiä sääntöjä? Eikös Mewillä ollut jotain sääntöjä, vai muistanko väärin?
Loppuun Coldplayn paras biisi.
Mun mielestä toi lista kuulostaa jotenkin läpältä; varsinkin kohta "always keep mystery" :D Siis et kaverit ei olis ihan tosissaan noiden kohtien kanssa..
Jätkät on henganneet liikaa Brian Enon kanssa...
No joo, alkaa kanssa tuntua et tää on joku bändin sisäpiirivitsi, oikeasti sieltä tulee joku megapaketti ja Martin avaa kotiovensa ainakin Rolling Stonen toimittajalle.
Kohdassa kaksi: "...bittersweet and science of silence". Bittersweet Symphony (The Verve); Science Of Silence (Richard Ashcroft)?
Miksi vinyylinkuuntelu on nörtteilyä? Tai erityisharrastus? Kun ei kaikki edes lopettaneet vinyylinkuuntelua/-ostoa missään välissä(, tai kasettien kuuntelua/-äänitystä, tai edes ostaneet mp3-soitinta c-kasetti-walkmanin tilalle)?
En sano, ettei Coldplay olisi kahta kappaletta vaille joshgrobanistista h'vettiä, mutta löytyy sitä sitä varmaan levari lainaan kaverinkaverinkaverilta viimeistään taikasanoilla "mulla ois Coldplayn ennakko".
Se oli mielipiteeni tuo vinyylinkuuntelu, ja erityisharrastukseksi se edelleen profiloituu. Hienoa että vinyyli on vankasti hengissä, mutta käytännön promotyön näkökulmasta ainoa hyöty taitaa olla kopioinnin pieni vaikeuttaminen (kyllä se silti piraattina leviää).
Kohdan kaksi purit oikein, tai niin tuo bloggaaja jolta kuvan lainasin kirjoittaa myös.