Tästäkin postauksesta on kiittäminen Poke the Box -kirjaa, josta bloggasin toissapäivänä. Yhtenä case-esimerkkinä aloitteentekemisen tärkeydestä Seth Godin mainitsee kanadalaisen Hollerado-bändin - tosin Godin on myös lainannut jutun jonkun muun blogista, mutta sillä ei ole tässä mitään merkitystä.

Merkitystä on sillä, että Holleradolla oli tahtoa markkinoida itseään. Bändi oli kiertänyt USA:ta, ja kun keikkoja ei oltu saatu myytyä, he olivat menneet kaupunkeihin summamutikassa, kertoneet jonkun klubin omistajalle että heillä piti olla keikka läheisessä paikassa, mutta se jouduttiin perumaan, ja että kun he nyt ovat joka tapauksessa paikalla, niin voivatko he vetää kalja/ruokapalkalla keikan tässä klubissa.

Bändin kertoman mukaan he olivat tällä metodilla soittaneet kuukausien mittaisen keikkaputken USA:ssa. Rahaa ei toki tullut, ja bensakulut katettiin myymällä omaa levyä.

Bändi halusi keikkailla, joten he päättivät buukata "residenssi-kiertueen". He sopivat soittoresidenssit viikon jokaiselle päivälle - mutta eri kaupunkeihin - ja matkustivat ympäri Koillis-USA:ta ja Itä-Kanadaa...


Näin he siis saivat huomiota osakseen. Kysymys kuuluukin, olisiko suomalainen musiikkimedia suhtautunut Holleradon toimintaan täällä ärsyttävänä pyrkyryytenä? Olisivatko musiikkitoimittajat mielummin halunneet löytää bändin itse, vieläpä jonkun muun kuin bändin itsensä järkkäämältä keikalta?

Olen tulkitsevinani, että suomalaisessa musiikkikentässä yleinen mielipide olisi tällaisen sissimarkkinoinnin ja "itsensä myymisen" vastainen. Miksi? Bändejä (tai ainakin teknisesti riittävän laadukkaita äänitteitä tekeviä bändejä) on enemmän kuin koskaan ennen, miksi tähänkin asiaan pitäisi liittää joku aitouden vaatimus ja suorastaan imago, että bändi on jotenkin vastentahtoisesti revitty kellareista esille?

Tämä kirjoitus perustuu siis fiilikseen joka minulla on suomalaisesta musiikkimaailmasta. Bändin yritteliäinen markkinointi ei välttämättä tee heistä korneja, vaikka kaikki taisivatkin aikanaan mediassa naureskella kun Widescreen Mode vauhkosi 300 000 MySpace-ystävästään tai Kinetic Control ulkomaiden levytyssopimuksistaan.

No, sisältö (musiikki) ratkaisee, ja Holleradon musiikki on oikein toimivaa. Pitää siis ihailla heitä sekä uutterasta yrittämisestä että hyvistä biiseistä.

VIime vuoden lokakuussa julkaistu videokin on ihan meemivalmista kamaa.