Olen tyylikkäästi "tiisaillutkin" tätä arviota. Kyseessä on siis Iso-Britanniassa asuvan säieteoreetikon esikoisromaani, jonka hän on kirjoittanut englanniksi, ja jonka Antti Autio on mallikkaasti kääntänyt suomeksi.

Yritin ensin lukea kirjan englanninkielistä versiota, mutta valitettavasti Kindle Storessa Quantum Thief oli saatavilla vain UK:ssa ja USA:ssa. En osaa/ole jaksanut säätää Kindle-tiliäni niin, että olisin mukamas jenkki (se menee vaikeaksi kun luottokortin osoite pitää olla siellä myös), joten lukematta meinasi jäädä.

Rajaniemi kävi YleX:n Etusivu-ohjelmassa vieraana, ja kysyin miksei kirjaa saa Kindlellä Suomesta. Mies sanoi että on saanut muualtakin kyselyjä ja asia korjaantuu tulevaisuudessa, mutta sain sitten kuitenkin suomennoksen jonka tässä arvostelen.

Yritin muuten miettiä kirjaa lukiessani, että miksi oikeastaan pidän scifistä niin paljon. Kai se on se klassinen selitys: Mielikuvitusmaailmoihin asetettuina ihmisten piirteille ja ongelmille saadaan hienoja vertauskuvia. Muuuuuuuuutta onhan se mahtavaa lukea myös avaruuden maailmoista ja niihin kuuluvista aseista, aluksista ja roduista yleensäkin. Scifi vetoaa siis samaan aikaan pikkupoikaan ja hienojen kirjallisten teemojen etsijään minussa.

Näissä scifin päätehtävissä Kvanttivaras onnistuu aivan uskomattoman hienosti. Vaikka periaatteessa vastustan scifi- ja fantasiakirjallisuuden pakollista jatko-osittelua, olin jo lukiessani helpottunut, että Rajaniemi aikoo kirjoittaa Kvanttivarkaasta trilogian.

Ei se mikään ehjä trilogia silti ole, Kvanttivarkaan tapahtumat käsitellään loppuun. Lyhykäisesti kirja kertoo varkaasta, jonka jumalattaren käskyttämä kaunis naisolento ja superälykäs avaruusalus pelastavat vankilasta, jonne oudot arkontit ovat sulkeneet eri rotuisia rikollisia toistamaan loputtomasti vangin dilemmaa.

Varas (jonka nimi on Jean le Flambeur), Mieli (se nainen) ja Perhonen (se avaruusalus) matkustavat Marsiin selvittämään, käpälöikö joku marsilaisten "yhteismuistia", joihin kaikkien mielet ovat kytkeytyneet.

Kirjaa lukiessa tulee sellainen huikea oivallusfiilis jonka paras scifi aiheuttaa. Lempi-scifi-kirjailijani on Philip K. Dick, mutta hän kirjoittaa enemmänkin älykästä ja yhteiskunnallista ihmissuhdeproosaa. Kvanttivaras vertautuu suoraan Dan Simmonsin Hyperioniin ja Iain M. Banksin kirjoihin, vaikka se samaan aikaan onnistuu olemaan myös mahtavan pienimuotoinen.

En voi kuin suositella. Helposti parasta suomalaista scifiä koskaan, vaikka se tosiaan on alun perin englanniksi kirjoitettu. En yleensä lue suomennoksia siksi, että mietin liikaa miten alkuperäiskielinen versio kulkee, mutta Kvanttivarkaan tiheä tieteellinen termistö ja sujuva kieli toimivat hyvin käännettynäkin.