Kirja-arvio: Ian McEwan - Atonement

Hyvää iltaa ladies & henxelmen.

Noniin, kun yleisö on lämmitetty, voimme aloittaa. Tänään arvioin vanhan kirjan nimeltään Atonement, jonka on kirjoittanut Ian McEwan, yksi Ison-Britannian arvostetuimmista nykykirjailijoista. Kirja ilmestyi vuonna 2001, eli se on vanha uusiin kulttuurituotteisiin keskittyvän blogin mittapuulla, mutta uusi kirjallisuuden historian näkökulmasta.

Noin, jos tämä olisi lehtijuttu, tuo kappale editoitaisiin luultavasti pois turhana jaaritteluna. Mutta tämä on blogini, jonka tekstit hädin tuskin oikoluen.

Seuraavan luettavan kirjan valitseminen on melkeinpä parasta koko lukuharrastuksessa, nautittavan kirjan lukemisen jälkeen tietenkin. Koska kirjan lukemiseen menee minulta keskimäärin viikko (ei oikein ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisi), haluan valita huolella. NIinpä luen yleensä kanonisoituja klassikoita tai luotettavan tahon suosittelemia teoksia. Tylsää, mutta kuten sanottua, ei ole aikaa lukea huonoja kirjoja.



Ian McEwanilta en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa vaikka ukosta on lehdissä ja blogeissa puhuttu paljonkin. Ehkä aavistin etten aivan hirveästi pitäisi hänen tyylistään. Atonement sijoittuu 1930- ja 1940-luvuille (ja ihan lopussa vuoteen 1999), joten ehkä se on siksikin vanhan britti-imperiumin tyyliin melkoisen jähmeä teos. Kaikki teot ja taustat kuvataan huolellisesti, ja kielikin on huolellista - monipuolista ja elävää kyllä, mutta rauhallisen huolellista.

Kirja kertoo kait ihmisen havaintokyvyn rajallisuudesta, ja siitä miten se heijastuu kirjallisuuteen. Päällisin puolin se kertoo pikkutytöstä, jonka lapsellisen virheen vuoksi hänen siskonsa rakastettu joutui vankilaan.

Iso tarina, ja McEwan kyllä osaa käsitellä sitä, mutta jo se, että olen lukenut tätä kirjaa kohta kolme viikkoa, kertoo ettei tämä oikein ollut minun heiniäni. Mielenkiintoista silti tutustua tähänkin kirjailijaan, eli en luovu kirjanvalintateoriani toimivuudesta.

Miten sinä valitset seuraavan kirjasi?


Kai nyt sentään luet, sinä hullu musaihminen???

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kirja-arvio: Ian McEwan - Atonement

  1. Torstai says:

    Tottakai luen, kirjat oli elämä jo kauan ennen musiikkia.

    Seuraavan luettavan valitsemiseen vaikuttaa täysin mieliala ja mitä musiikkia haluaa kuluttaa taustalla

    ei voi lukea jotain vakava elämänkerrallista teosta jos taustalla soi tiktakin ensimmäinen levy.
    esimerkkinä hah.

  2. Hanna says:

    Mä olen ehdottomasti enemmän kirja- kuin musaihminen. Luenkin mieluiten hiljaisuudessa (paitsi julkisilla paikoilla).

    Valitsen seuraavan luettavan täysin musta tuntuu -pohjalta valtaosan ajasta. Joskus on niitä tilanteita kun on pakko lukea jotain välittömästi, ettei spoilaannu internetin ihmeellisessä maailmassa.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...