Facebookin KÄYTTÄJÄT ovat olleet viime päivinä PÖYRISTYNEITÄ kun palvelu on uudistunut - edelläkävijät (kuten minä) ottivat jopa uuden timeline-profiilisivun käyttöönsä.
Yksi uudistuksista on ollut Spotifyn ja Facebookin tiiviimpi yhdistyminen (ja muidenkin musiikkipalveluiden, mutta minun kavereissani taitaa olla vain Spotikan käyttäjiä). Tämä tarkoittaa sitä, että omalle Timeline-profiilisivulleen saa sellaisen Spotify-lootan joka suosittelee musaa ja jonka kautta voi kuunnella musaa, mutta samalla se vuotaa kaiken kuuntelemasi musiikin muiden feedeihin.
Itse olen Spotify Socialin suuri ystävä, siis sen Spotify-ikkunan oikeasta laidasta löytyvän palkin, josta voi käydä katselemassa kavereiden soittolistoja. Tuo FB-feedin spämmääminen oli kuitenkin heti ensinäkemältä ärsyttävää.
Spotifystä tuli toisinsanoen LIIAN sosiaalinen. No, nuo on helppo piilottaa - siis sekä kavereiden kuuntelut omasta feedistä että omat kuuntelut kavereiden feedistä (hide all by Spotify, ja omien soittojen vuotamisen kavereiden FB-feediin voi estää Spotifyn asetuksista, ottamalla ruksin pois kohdasta Get personal recommendations by sending music you play to Facebook's Open Graph).
Mutta jo se, että nuo pitää piilottaa, osoittaa sen ettei Facebookin ja Spotifyn tiukemmassa yhteistyössä ollut ainakaan ensituntumalta sitä loistavuutta, jota olisi voinut toivoa ja kuvitella.
Minä en ainakaan yksinkertaisesti HALUA tietää kavereiden jokaista kuunneltua biisiä. Enkä edes omiani (siksi en käytä edes last.fm:ää). En myöskään halua nähdä tekoälyn biisiehdotuksia, vaan minua kiinnostavat kavereiden harkiten jakamat biisit, levyt ja soittolistat. Eli ne jutut joita olen nähnyt FB-feedissäni tähänkin asti. Kysymys ei ole muutosvastarinnasta, vaan siitä, että juuri nyt en näe syvemmän "sosiaalisen median integraation" tuovan mitään lisää kuuntelukokemukseeni.
Ehkä tulevaisuus on jossain netin "dj-huoneissa", joissa ihmiset valitsevat vuorotellen musiikkia teemojen mukaan. Ei tosin minulle, sillä olen tottunut valitsemaan biisini itse, vaikka sitten radioon.
Miten monta soittolistaa teidän Spotifyssänne muuten on? Itselläni on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Niistä ehkä 20 on itse tehtyjä, loput tilauksia tai yhteislistoja.
Oletteko muuten tutustuneet Laadukasta metallia -listaani?
EDIT. Ja tämä feedin vieroksunta ei minun kohdallani johdu siitä Facebookissa levinneestä syystä, että jotenkin häpeäisin sitä mitä kuuntelen. Tästä olen kirjoittanut aiemmin.
Suurin osa noista jaossa olevista soittolistoista on joka tapauksessa ilman ajatusta, aikaa ja asiantuntemusta kyhättyjä intuitiivisia ja ylipitkiä biisijonoja vailla minkäänlaista koossa pitävää ajatusta tai draaman kaarta. Tarkoituksenani ei nyt ole erikseen glorifioida menneitä aikoja, mutta vielä kasettiaikana joka ikinen mopojätkäkin käytti kokkarikasetteihinsa enemmän ajatusta kuin suurin osa nykyajan musiikinhaaskaajista, joille musiikki on helposti saatavilla ilmaiseksi ja monesta lähteestä.
Hyvä soittolista on maksimissaan 70 minuuttia pitkä. Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Mielellään myös kappaleiden väliset siirtymät synnyttävät tunteita ja tunnelmia, jotka tekevät soittolistasta enemmän kuin osiensa summan.
Spotify on sinänsä ihan kätsy, mutta tämäkin uusi integraatio ajaa minut entistä kauemmaksi ajatuksesta johonkin sosiaaliseen mediaan kuulumisesta. Eli kiitti vaan tiedosta.
Edellisellä puhujalla on vissi pointti. Itsekään harvoin jaksan edes yrittää kuunnella sellaisia soittolistoja, joihin on vain koottu iso kasa biisejä satunnaiseen järjestykseen. Omat soittolistani koostan samalla periaatteella kuin kasetit muinoin - biisijärjestyksen miettiminen on olennainen osa prosessia, selkeä draaman kaari on ehdottoman tärkeä. Yksityiskäyttöön tulee toki joskus tehtyä pitkiä listoja, mutta blogissa jaan vain sen pituisia kokonaisuuksia, joita kuvittelen jonkun jaksavan kuunnella.
Mitä tulee Spotifyn ja Facebookin lähentymiseen, niin tuohan kuulostaa aika naurettavalta pelleilyltä (ja tämän sanon vannoutuneena last.fm-käyttäjänä). Onneksi en ole missään vaiheessa päästänyt niitä sekaantumaan toisiinsa.
Kuten tuosta tekstistäni kävi ilmi, olen eri mieltä Pekan ja iddqn:n kanssa. C-kassun tai cd-r:n mittaiset "mixtapet" ovat toki romanttisia ja aikanaan ylittämättömiä, mutta ainakin omat Spotify-listani on koottu täysin eri periaatteella.
Tai ainakin ne eroavat niin, että biisejä on niin paljon kuin teeman ympärille löydän tai jaksan etsiä, ja että niitä voi kuunnella missä järkässä haluaa.
Kyllä minä albumitkin kuuntelen aluksi järjestyksessä, mutta myöhemmin shufflella - ellei nyt puhuta ihan jostain supervahvasta konseptilevystä (The Wall tulee ekana mieleen, tai Auringonsäde/Pommisuoja).
Eli tuollaisten Hi-fidelity/Uskollinen äänentoisto -henkisten romanttisten mixtapejen aika on ainakin itselleni ohi.