Idols-Lassi. No ei ole, hän on Lassi vaan, Idolsista ponnisti musiikin maailmaan, mutta mitä sitten. Hä?

Lassi Valtosen debyyttialbumi on hieno levy. Olen kuunnellut sitä hävyttömän paljon, ja siitä on löytynyt monta suursuosikkia.

Ehdin Facebookissa julistaa sen parhaaksi suomalaiseksi Idols-levyksi koskaan, vaikka Anna Puun eka levy on kyllä myös tosi onnistunut. Toisaalta täytyy miettiä, että onko tämä ns. "Idols-levy" ensinkään. Ensinnäkin Kukin tyylillään on saanut kauttaaltaan hämmentävän hyviä arvioita, ja kaikkihan me tiedetään miten hyvät arviot ja levymyynti kompensoivat - yleensä käänteisesti.

Lassi Valtonen on joka tapauksessa LAULAJA isolla L:llä (ja näköjään kokonaan isoilla kirjaimilla). Haastattelin kerran ihanaa Katie Meluaa tilataksissa (paikka on sivuasia, mut halusin vaan päteä). Keskustelimme hänen kanssaan tästä musiikkimedian ikitotuudesta, jonka mukaan levyttävän artistin on syytä todistella että osallistuu edes JOTENKIN biisien tekemiseen. Muistan aina miten Katie sanoi näin: "You know, why is singing so underrated?".

NIINPÄ, Lassin levyllä se tosiaan kuuluu, että laulamisessa ja LAULAMISESSA on eroa. Ehkä tätä säveltäjänäkökulmaa korostetaan siksi, että yleensä suomalaisten rockbändien laulajat ovat välttävän ja hyvän väliltä - harvemmin loistavia. Mutta Lassi tosiaan tulkitsee.

Toki sekin auttaa, että Matti Mikkola on tuottanut levyn äärimmäisen tyylikkäästi, ja kasa säveltäjiä Mikkolasta DJ Peppupanoon, Matti Johannes Koivuun ja Topi Sahaan ovat duunanneet hienoja biisejä Lassin tulkittaviksi.

Ehkä tuo Matti Johannes Koivu -osasto töksähtää lopulta itselleni eniten. Tai arvostan kyllä MJK:ta, mutta jotenkin hänen biisinsä kuulostavat LIIKAA häneltä itseltään. Onneksi levyltä löytyy myös sähäkämpää tavaraa, kuten hauska Suonsilmä tai sinkku Tuhkaa ja hiekkaa. Yllättävintä on kuitenkin miten mahtavalta Pelle Miljoonan Nuoriso sairastaa syöpää kuulostaa Lassin laulamana. Paras biisi on Pispala, eikä vähiten Asan sanoituksesta johtuen. Yleensä en jaksa mitään bluesahtavaa/rootsahtavaa, mutta Panttilainaamo TOIMII.

Nostalgisuuden haku on ehkä huonointa tässä levyssä, vaikka Lassi selvästi onkin wanhanaikainen kaveri. Tulee kuitenkin snadisti sellainen fiilis, että levyä tehdessä ja markkinoitaessa tätä on ylikorostettu. Esimerkiksi levyn kannessa Lassille on puettu "vanha" villapaita, joka on kuitenkin niin vasta pakasta vedetty, että hihassa näkyy vielä laskos.... katsokaa vaikka itse tuosta kuvasta.

Oli miten oli, kannattaa tutustua tähän levyyn, ainakin minä rakastan sitä.