Kirja-arvio: Jonathan Franzen - Freedom

Ai niin kun tämäkin tuli luettua.

Olihan helvetin hieno kirja. Jonkin verran olin nähnyt aiheesta netissä hehkua, ja kirja oli kyllä lukulistalla (katson aina välillä mitä Time-lehti tms. suosittelee Jenkeistä miltäkin vuodelta), mutta vasta kun luin suomennoksen arvostelun Hesarista pari viikkoa sitten pistin toimeksi ja tilasin kirjan Kindleen.

Kuten aiemmin kirjoitin, tiesin jo arvostelun perusteella, että tämä on ihan mun kamaa. Valtavan iso kirja, joka ihmissuhteiden lisäksi leikkaa koko yhteiskuntaa ja elämänmuotoa, kattaen tietenkin pitkän aikavälin. Franzen on ilmeisesti kirjoittanut tuota aika kauan, mikä näkyy äärimmäisen huolellisessa ja mahtavissa henkilöhahmoissa.

En nyt löydä enää sitä tweettiä, mutta joku kommentoi kirjaa minulle about näin: "The most non-black&white characters ever", mikä on hyvin sanottu, sillä välillä tulee aivan sellainen olo kuin lukisi jotain upean runsasta elämäkertaa eikä yhden ihmisen kirjoittamaa romaania.



En osaa myöskään kirjoittaa hienoa analyysia siitä miten monella tavalla kirja käsittelee vapautta, mutta lukekaa itse. Onko vapaus suuri vankila? Onko vapaus tavoittelemisen arvoinen tila? Mitä ihmiset tekevät vapaudella? Ansaitsevatko kaikki vapautta? Onko oikein, että kotikissat ovat USA:ssa luonnossa vapaana ja tappavat pikkulintuja? Tuoko raha vapautta? Miten toisesta ihmisestä pääsee vapaaksi?

PYÖRRYTTÄÄ oikein kun tuo kirja on niin hieno. Lisäksi rakenne on niin kaunis ja hallittu, että pitää nostaa hattua. Välillä edetään naispäähenkilö Pattyn terapiamielessä kirjoittaman selvityksen kautta, välillä Berglundin perheen muiden henkilöiden perspektiivistä. Ja niin paljon tietoa! En uskalla edes ajatella millaista taustatyötä tuohon tarvittiin.

Hehkutihehkuti, jos ette ole lukeneet, tehkää niin. Viime vuonna ilmestynyt kirja, varmasti paras 2010-luvun romaani toistaiseksi.

Seuraavaksi aloitin jenkkiradioiden lahjonnasta kertovan Hit Menin, joka ekan 30 sivun perusteella vakuuttaa. Ilmeisesti pidetyimpiä musabisnes-kirjoja mitä on, ja liippaa sitä paitsi läheltä nykyistä ammattiani. Heti alussa kerrotaan esimerkki kun CBS:n uusi pomo oli päättänyt testata mitä tapahtuu jos hän ei maksa "independent promoottoreille" tietyn singlen puffauksesta. Kyseessä oli Pink Floydin Another Brick in the Wall pt. 2.



Samaan aikaan The Wall oli ollut monta kuukautta albumilistan ykkösenä, ja bändi aloitti legendaarisen Wall-kiertueen Los Angelesista. Mutta kun CBS ei maksanut independent promotoreille jotka lahjoivat radioiden ohjelmapäälliköitä, ei yksikään Los Angelesin CHR / Top 40 -radiokanavista soittanut singleä. Kun sitten maksoivat,  kolme neljästä suurimmasta kanavasta rupesi soittamaan samana päivänä. SEEEMPSEE. Kannattaa tutustua.

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kirja-arvio: Jonathan Franzen - Freedom

  1. Marko says:

    Varmasti hieno kirja sellaisille, jotka kestävät Franzenin tyyliä. Itselle yleinen karsimattomuus ja tekstimassa muodostivat sadannen sivun kohdalla elämä-on-liian-lyhyt-tälläiselle-jaarittelulle-fiiliksen. Kirjoittaahan mies kyllä osaa.

  2. Jussi says:

    Totta sinänsä, mutta rakastan pitkiä kirjoja, joten sikäli olen huono kritisoimaan pituutta :) Tulee mieleen lempikirjailijani Don DeLillo, joka julkaisee välillä sadan sivun repäisyjä ja välillä Underworldin kaltaisia järkäleitä - aiheesta riippuen. Ilmeisesti Franzen pitää runsaammasta.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...