Hyvin löyhähkösti teemoitettu Levyhyllyn aarteita -sarja on saapunut kolmanteen osaansa. Alun perin piti esitellä harvinaisia julkaisuja, mutta päätinkin että aarteet olkoot levyhyllystäni löytyviä cd:itä, joilla on jotain merkitystä.

Tänään on vuorossa Jeff Buckleyn Sketches for My Sweetheart the Drunk, joka on siis postuumi kooste My Sweetheart the Drunk -levyä varten tehdyistä äänityksistä - luonnoksia toisin sanoen. Ensimmäinen levy koostuu valmiista biiseistä ja toinen lähinnä neliraiturilla Memphisissä äänitetyistä demoista.

Tunnettekin ehkä tarinan. Buckley oli vetäytynyt New Yorkista Memphisiin landelle säveltämään ja äänittämään. Äänitysten ollessa vielä kesken Buckley lähti New Yorkista  saapuvia bändikavereitaan vastaan lentokentälle, mutta pysähtyi matkalla Wolf Riverille ja päätti mennä uimaan. Vaatteet päällä. Laivan peräaalto vei miehen. Mutta oliko se onnettomuus vai itsemurha? Villit romantikot uskovat jälkimmäiseen, itse en ota kantaa. Virallinen historiankirjoitus (tai no, Wikipedia) puhuu onnettomuudesta.

Buckleyn laulu ja kitarointi on hyvin tunnevetoista ja -pohjaista, joten tällaisen levyn sisäistämiseen ja tajuamiseen auttaa alkoholi ja oikeat olosuhteet. Oikeastaan tämä on äärimmäistä fiilismusiikkia, sillä Sketches yhdistää soulia ja bluesia ja ehkä vähän grungeakin. Tulkinta on keskiössä.

Minä ja Sketches for... kohtasimme Malmössä. Olin mukana ammattikorkeakoulujen välisessä projektissa, jonka puitteissa kävin muutaman kerran tuossa mukavassa kaupungissa. Viimeisellä visiitillä asuin paikallisessa amk:ssa opiskelevan Rikardin luona. Hän asui virallisesti tyttöystävänsä kanssa sillan toisella puolella Kööpenhaminassa, mutta hänellä oli myös pieni kaksio Malmössä.

Eräänä iltana Rikardin kämpillä joimme melkoisen määrän mellanöliä ja akvaviittiä, ja koko illan soundtrackina toimi tämän kirjoituksen aihealbumi. Rikard oli jostain syystä hurahtanut levyyn täysin, ja tilitti jyrkässä humalassa eri biisien merkityksiä. Musiikin volyymi oli kova, ja humalatila huikaiseva, joten Buckleyn tulkinta teki selvää jälkeä.

Kun palasin Suomeen, kävin ostamassa levyn saman tien. Vastaavaan fiilikseen en tuon illan jälkeen ole Sketchesin kanssa päässyt, mutta on se minusta edelleen parasta mitä Jeff Buckley on julkaissut. Demoista koostuvan kakkoslevyn keskivaiheilla mennään aika rosoisilla vesillä, mutta oikeassa mielentilassa niidenkin äänitysten takaa kuulee mitä Buckley on suunnitellut.

Ja koska tämä ei ole mikään harvinaisuus vaan aarre, voi levyä kuunnella ihan Spotikastakin.