Kirja-arvostelu: Christopher McDougall - Syntynyt juoksemaan

Ensihuomiona kerrottakoon, että huomaan kirjoittaneeni kirjoista sekä etuliitteellä "kirja-arvostelu", että "kirja-arvio". Jos siis googlaa vain jompaa kumpaa, ei löydä  kaikkia kirjasuosituksiani. Todellinen ensimmäisen maailman ongelma, jonka ratkaisee Bloggerin Kirjat-tunniste.

En valinnut lukea Syntynyt juoksemaan (Born To Run) -kirjaa, vaan työkaverini lainasi sen minulle. PAKKOlainasi. Mutta se on siitä huolimatta hyvä kirja.

Toimittaja Christopher McDougall lähtee tutkimaan Meksikossa Kuparilaakso-nimisessä paikassa syvällä vuoristossa asuvaa tarahumara-heimoa, joita pidetään maailman kaikkien aikojen kestävimpinä juoksijoina. Osittain fiktiivisessä tarinassa tarahumaroiden kanssa karussa laaksossa asuva jenkkiläinen Caballo Blanco (valkoinen hevonen) järjestää juoksukisan parhaiden tarahumaroiden ja jenkkiläisten ultramaratoonareiden kesken. Matka on 50 mailia, paikka tarahumaroiden laakso.

En tiedä mikä osa kirjasta on keksittyä, ja se hieman ärsyttää. Ilmeisesti henkilöjä on liioiteltu ja tapahtumia yhdistelty, sillä pääpiirteittäin kirjassa kuvaillut tapahtumat ovat todellisia. Caballo Blanco eli Micah True oli oikeasti olemassa (kuoli tämän vuoden toukokuussa), mukana olevat ultrajuoksijat (mm. Scott Jurek ja Jenn Shelton) todella juoksivat tarahumaroita vastaan ja - mikä tärkeintä - tarahumaroita todella on olemassa.

Olen nyt kahden vuoden ajan juossut melko lailla, sitä ennen satunnaisesti. Juoksukirjat tuovat valtavasti lisämotivaatiota juoksuun, koska ne kirkastavat samaa ajatusta joka itselläkin on: Juoksu on kaunis olotila. Se tuntuu rauhoittavalta, syvälliseltä ja onnea tuottavalta. En halua ruveta ultramaratoonariksi, mutta haluan sitkeyttää vartaloani niin, että pystyn monen tunnin lenkkeihin. Haluan vaipua syvemmälle siihen olotilaan, olla itseni kanssa. Tästä syystä ensi kesänä on luvassa ensimmäinen kokonainen maraton.

TIEDEOSUUS

Tässä kuitenkin kirjan tärkein ajatus: McDougall sekoittaa mukaan tiedettä: antropologiaa ja evoluutiotiedettä. Hän ja lähteensä väittävät, että homo sapiensista tuli maailmaa hallitseva laji siksi, että pystyimme juoksemaan pitkään. Lajimme on siis SYNTYNYT JUOKSEMAAN.



Tieteessä puhutaan usein siitä, että "ihmisiä ei ole tehty juoksemaan". McDougallin haastattelemien tutkijoiden mukaan ihmistä ei ole tehty juoksemaan LUJAA, vaan nimenomaan pitkään. Muinaiset ihmiset - ja jossain päin Afrikkaa harvat ja valitut edelleen - metsästävät riistaa juoksemalla. Ihmismetsästäjät eivät juokse kauriita kiinni nopeudelle, vaan juoksevat niiden perässä niin kauan, että kauriit väsähtävät. Ihminen on ainoa nisäkäs, joka osaa tehokkaasti hävittää lämpöä juostessaan. Muiden nisäkkäiden täytyy pysähtyä läähättämään.

Juoksuvammat eivät ole yleistyneet siksi, että ihmisiä ei ole tehty juoksemaan, vaan siksi, että Nike kehitti ylipehmustetut juoksulenkkarit. Tämä oli myös oikea revelation. Olen ostanut tänä vuonna kahdet pronaatiotuetut ja miten lie pehmustetut 150 euron lenkkarit. Toiset niistä aiheuttivat sääriluun rasitusmurtuman, ja toisilla en pysty juoksemaan kilometriäkään kivutta. Käytän siis pari vuotta vanhoja Niken tossuja, joilla on juostu pari tuhatta kilometriä.

Mutta näin sen pitääkin olla, jos uskoo McDougallin haastattelemia tutkijoita: Ihmisen kaareva jalka on paras iskunvaimennin. Ylipehmustetut lenkkarit ovat vääristäneet juoksuasennon niin, että kantapää osuu maahan ensin, vaikkei näin pitäisi juostessa olla.

KYLLÄ! Hippeydyn, juoksen rähjäisillä Nikeilläni pitkiä matkoja ja katson pimeyden sydämeen. MUUTA EI TARVITA.

Paitsi että räntäisimpinä talvipäivinä juoksen Ratiopharm Arenalla, eli 400 metrin sisäradalla Mankkaalla... mutta se ei sovi tähän kuvaan.

This entry was posted in ,,,. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kirja-arvostelu: Christopher McDougall - Syntynyt juoksemaan

  1. Anonyymi says:

    En ole lukenut ko. kirjaa, mutta olen lukenut siitä monta arviota/arvostelua. Tämän arvion jälkeen taidan haluta lukea itse kirjan. Jotenkin erilaista tämä sinun tekstisi verrattuna moniin muihin Born to Run -kirja-arvioihin.
    Ystävällisesti,
    Saara Rantanen

  2. Jussi says:

    Saara! Hauska kuulla! Saanko kysyä miten tämä minun tekstini erosi muista?

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...